Wanha Posti oma olut olutvalikoima

Oluttrendejä maistelemassa Wanhassa Postissa

(*Söin ja join ilmaiseksi)

Olen kuullut huhuja, että ipat alkavat olla so last season. Huomattuani Hämeenkyrössä, että maalaismarkettienkin hyllyt notkuvat peruslagerin lisäksi ipaa, totesin, että niin se taitaa olla. Jos haluat olla varteenotettava hipster, joka nyrpistelee nenäänsä tavisten jutuille, valitset tuoppiisi saisonin.

Aavistukseni saivat vahvistusta, kun kävin Wanhan Postin nimikko-oluen tastingissa. Wanha Posti on yksi Tampereen keskustan tunnetuimmista ja vanhimmista pubeista, jossa on hyvä olutvalikoima. Se sai nyt oman oluen, jonka takana on Nokian Panimo. Pääsimme maistelemaan uutuutta ja kurkistamaan jopa purkkeihin, joissa muhi oluen raaka-aineita.

Wanha Posti Imperial stout oma olut

 

Wanha Posti uudistunut

Ideana on tarjota jatkossa talon kausittain vaihtuva olut. Postin ensimmäinen oma olut on tumma, 6,5 promillen vahvuinen imperial stout. Se on maultaan kahvinen, paahteinen ja tukevasti humaloitu.

En ole tummien oluiden ylin ystävä, koska ne ovat joskus liian täyttäviä. Bisse suurin piirtein kävelee tuopista ulos ja paloittelee itse itsensä annospaloiksi, ja olen ähkyssä yhden tuopin jälkeen. Wanhan Postin talvioluessa on kuitenkin hitunen marjaisuutta ja tumman suklaan karvautta, jotka raikastavat makua. Joimme Villen kanssa pienen pintin puoliksi, ja kokonainenkin olisi uponnut helposti.

Hannele Janhunen ja Miitri Jokitie Nokian Panimolta esittelivät olutta ja valottivat tulevia yhteistyösuunnitelmia. Kesällä Wanhan Postin olut saattaa olla esimerkiksi greipillä maustettu pils.

Wanhan Postin oma olut Nokian Panimo

Nokian Panimo olut hiiva mallas humala

Hannele ja Miitri vahvistivat kuulemani huhut oikeiksi. Ipa tuskin menee hetkessä pois muodista – ei ehkä koskaan, kun entinen lager-kansa on päässyt sen makuun. Oluthifistelijät etsivät kuitenkin jo uusia tuulia. Panimon väki ennustaa juuri saisonista, pilsistä sekä katkerista oluista hittejä, jotka breikkaavat jo tänä kesänä.

Tätä uumoiltiin myös Muusassa, jossa kävin syömässä viime viikolla. Pyysin tarjoilijaa suosittelemaan minulle jotakin, mitä hän suosittelisi itsetietoisella nirsoilijahipsterille. Lasiin päätyi ihanan raikasta, mutta ryhdikästä sour alea, joka oli kypsytetty tammitynnyrissä hapankirsikoiden kera.

Maku oli hieman samantyyppinen kuin belgialaisissa labmiceissa. Makeutta oli kuitenkin paljon vähemmän, ja olut maistui selvästi oluelta. Monet lambicithan ovat sellaisia, että oluenvihaajat aloittavat totuttelun niistä.

Hannelen ja Miitrin vinkeistä innostuneena maistelin seuraavana iltana lenkin jälkeen Salhojankadun Pubissa pilsin ja saisonin. Luulen, että hyvä, luonteikas saison voisi olla ensi kesänä minun syntinen janojuomani. Ja jos Nokian Panimon idea greippipilsistä toteutuu, käyn kyllä maistelemassa sen Postissa.

Wanhassa Postissa kannattaa pyörähtää myös kurkkaamassa uutta sisustusta, jonka on loihtinut Petra-Miisa Juusenaho. Täältä voi bongata esimerkiksi vanhan kolikkopuhelimen sekä paljon rock-henkistä rekvisiittaa. Ville oli ihan nostalgiafiiliksissä, koska se kävi Postissa paljon alaik- siis nuorena ja vetreänä miehenä. Omilla papereillaan, tietty.

Henkilökunnan kanssa turistessani selvisi, että tämä ei kuitenkaan ole Wanhan Postin ensimmäinen oma olut. Pubilla on ollut itse tehty talon olut myös 90-luvulla. Sitä pantiin nykyisen tupakkakopin paikalla olevassa nurkkahuoneessa.

Oli myös mukavaa kuulla, että tamperelaisten alkoholinkäyttö näyttäisi kehittyvän fiksuun suuntaan. Ihmiset eivät tule enää neljälle hanabisselle, vaan ostavat mieluummin yhden tai kaksi hintavampaa laatuolutta. Juomia on opittu maistelemaan, ja myös naiset ovat innostuneet oluista. Miehet tilaavat siideriä jopa naisia useammin, ja mango-passion-vanilja-light-kammotukset alkavat olla eilispäivää, luojan kiitos. Suosituimpia ovat aidon omenaiset cloydy-siiderit.

Oluttilanne alkaa mielestäni olla Tampereella jo aikas mallillaan. Seuraavaksi kaipaisin baareihin ja ravintoloihin laajempia gini-, sherry- ja port-valikoimia. Inezissä on onneksi sherryjä laidasta laitaan, mutta harmillisen monessa ravintolassa digestiiviksi tarjotaan vain yhtä, aika makeaa sherryä. Minulle kolahtavat eniten puolikuivat, ja myös porteihin olisi kiva tutustua enemmän.

 

4 Kommenttia

  1. Oi kiitos, superkiinnostava postaus tamperelaiselle oluenystävänaiselle!

    • Voi kiva jos tästä oli yhtään apua! Ensi kerralla siis tuopillinen saisonia. Ja se Muusan hapankirsikkaolut on aivan ihana!

  2. Kerrankin kunnon postausta. Emmä noita muita lue…eiku. 🙂
    Kyllä luen. Useimmiten kerralla enemmän, vaikkakin harvemmin.

    Huomattu on, että IPAa menee hitosti nykyään. Siitä vaan itse pitää, ja sitä tulee juotua usein. Vaikkakin huomaa että tekisi mieli maistaa muitakin. Näin teen, mikäli olutpuristina näkee että nyt ei ole lähdetty ihan laukalle.

    Tumma olut on joskus hyvää mutta tuntuu että niistäkin tehdään todella paahteisia ja vahvoja. Joista en pidä. Mutta väitit että tummat oluet täyttävät. Nyt opetus. Guinness ei täytä. Ainakaan allekirjoittanutta. Sitä pystyy juomaan paljon, mutta se ei ole hyvää Suomessa. Sääli. Vanha irlantilainen sanonta sanoo, että Guinness ei kestä kuljetusta. Ei kestä, ei. Se on Briteissäkin ihan erilaista kuin Irlannissa. Sen takia pyrinkin juomaan sitä vain Irlannissa.
    On aivan huikea kokemus huomata siellä, kun huomaa saman juoman erilaatuikseksi eri baarissa. Kaikki on kiinni kulutuksesta. Jos tuotetta menee paljon, tuote pysyy tasalaatuisena ja erinomaisena. Samoin jos hanoja puhdistetaan säännöllisesti.

    Vihaan jos olueeseen laitetaan jotain marjaa. Pils ja muut raikkaat oluet ovat eri asia. Pieni häivähdys toimii useimmiten, mutta toki kiinni kokonaismausta. Esimerkiksi kirsikkaolut ei maistu hyvälle.
    Saison onkin seuraava tutustumisalue.

    Ostin tuusulalaisen Maku Brewingin osakkeita tällä viikolla (lähinnä kannatuksen vuoksi) ja kaupasta bongasin oluita. Heidän Pale Ale oli katkeraa ja melko hyvää. Suosittelen.

    Kokonaisuutena, olen itse tyytyväinen että suomalainen olutkulttuuri on mennyt eteenpäin pienin askelin. Valtiovalta yrittää kampittaa sitä vielä (järjettömät säännöt mm. pienpanimotuotteiden myynnissä) mutta uskon että meidän eläkeiässä ollaan jo voiton puolella. Ei kaikki vedä enää sitä lapparia tai karjalaa pelkästään kuten sanoit.
    Kutsun suomalaisia bulkkilagereita ”talousolueksi”. Sillä vedetään perseet, muuhun se ei käy.

    Sanoiko joku portviini? Ääh, se on liian pitkä aihe tähän jatkettavaksi.

    • Mielestäni on ihan jees, että ipa on breikannut Suomessa, mutta se surettaa, että kauppojen hyllyistä ei tahdo löytyä yhtään mitään muuta. Esim. Stockalta kaikki saisonit olivat eilen loppu, joten otin sitten pilsiä pizzan kanssa. Pizzan maku hukkuu ipan alle, ellei kyseessä ole vaikka Californian pale ale, eikä pizza samoin nosta ipan parhaita puolia esille. Mutta olisi kiva juoda kevyempänä oluena jotain muuta kuin aina sitä lageria.

      Kiitos tästä Guinnes-tiedosta! Myönnän, että olen suhtautunut tummiin oluisiin aivan liian yliolkaisesti. Pitääkin antaa niille taas mahdollisuus, kun menen pääsiäisenä Britteihin. Siellä on muutenkin hauskaa maistella pubien omia oluita. Siellä kun voi tulla vastaan ihan mitä hyvänsä.

      Ja hei, se muusan hapankirsikkaolut oli hyvä! En enää välitä peruskirsikkaoluista niin paljon kuin nuorempana, ne ovat liian makeita makuuni. Mutta tämä oli ihanan hapanta ja potkivaa!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.