Tulisia tunnelmia Jack The Roosterin Hell´s Nightista

Nyt kun sisuskaluni ovat vihdoin toipuneet Jack The Roosterin Hell´s Nightista, uskallan palata illan tapahtumiin. Hell´s Night on Roosterin ja Poppamiehen yhteistyössä toteuttama chilipäivällinen. Tapahtuma järjestetään neljä kertaa vuodessa, ja kattauksia on kolme.

Osallistuin Hell´s Nightiin ensimmäistä kertaa syksyllä, ja kokemus oli sen verran hauska, etten miettinyt kahta kertaa, kun kaverimme kyselivät, otammeko uusintakierroksen. Pääsimme viimeiseen kattaukseen, mikä oli onnekas sattuma. Chilien tulisuuden pisteyttäminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista. Samassa chilissä saattaa olla tulisempia ja miedompia kohtia. Chiliruoan tulisuutta muihin annoksiin verrattuna on hankala arvioida parin testiannoksen perusteella. Ensimmäinen kattaus onkin enemmän tai vähemmän kokeiluerä, jonka aikana joku menun annoksista saattaa paljastua pisteytettyä tulisemmaksi tai miedommaksi. Viime kerralla olimme päiväkattauksessa, ja silloin eräs kahden tai kolmen pisteen annos osoittautui aivan järkyttävän tuliseksi. Neljän pisteen ribsit taas solahtivat alas todella kivuttomasti.

Tällä kerralla viimeisessä kattauksessa tiedettiin, että miedoksi merkitty alkupalapiirakka Fill The Hippie (7 e) oli hieman arvioitua tulisempi. Pääruoista taas kahden pisteen lohiannos Blackened Salmon of Sweet Pain (18,50 e) oli suht mieto.

Seurueemme tilasi pari piirakkaa, yhden Prawn of the Dead -katkarapucocktailin (6,66 e) ja yhden Pork for the Crucified -possuleivän (7, 50 e). Piirakka potki omaan makuuni juuri sopivasti. Chilikammoisen mielestä tämäkin olisi jo varmaan liian tulinen annos. Piirakan kanssa tarjotussa vihersalaatissa oli öljyä, jossa olin maistavinani vielä tulisempaa chiliä kuin piirakassa.

Pahoittelen kuvan sekavuutta. Olin niin nälissäni, että sohin annosta jo siinä vaiheessa, kun toinen yritti ikuistaa piirakkaa.
Pahoittelen kuvan sekavuutta. Olin niin nälissäni, että sohin annosta jo siinä vaiheessa, kun toinen yritti ikuistaa piirakkaa.

Pääruoaksi valitsin lohen. Päätimme puolivälissä vaihtaa annoksia mieheni kanssa. Hän tilasi yhtä astetta tulisemman, kolmen pisteen Braindead -kasvischilin (15,50). Lohi oli todellakin aika mietoa. Se oli toisaalta hyvä, koska hennon makuinen kala olisi jäänyt ikävästi tulisemman chilin alle. Pieni chiliripaus raikastaa rasvaista lohta mukavasti. Kalan kypsyysaste oli samaa tasoa kuin ravintoloissa lähes aina eli läpikypsä. Hieman maltillisempi kypsentäminen olisi sopinut paremmin lisukkeena tarjoiltuun teriyaki-kaaliin. Kaalinkin olisi voinut jättää al denteksi. Kaalissa oli mielestäni enemmän tulisuutta kuin kalassa. Lisukkeena tarjotut pariisinperunat olivat mukavan rapeita.

Kasvischili maistui omaan suuhuni todella tuliselta. Tosin nappasin kasvisannosta syödessäni myös haarukallisen kaverin Beaten But Not Fallen -lihapataa (17,50 e). Pata oli tulisimmasta päästä eli neljän pisteen annos. En tiedä, johtuiko yhtäkkiä alkanut polte tuosta maistiaisesta, vai oliko kasvisannoksen chili sitä pirullista laatua, joka alkaa poltella pienellä viiveellä. Taisin näyttää aika idiootilta, kun yritin viilentää avonaista suutani yläpuolellani olleen tuulettimen alla… tulisempi lihapata kuitenkin upposi sitä tilanneiden kupuun ongelmitta.

Kasvischili alkoi poltella salakavalasti. Annoksessa oli mukavasti papuja ja ruokaisuutta.
Kasvischili alkoi poltella salakavalasti. Annoksessa oli mukavasti papuja ja ruokaisuutta.
Tulinen lihapata katosi kokonaan sitä tilanneiden lautaselta. Viime kerralla miedommaksi merkitty pihvi oli niin tulinen, että annoksen tilannut hikoili huonovointisena koko yön.
Tulinen lihapata katosi kokonaan sitä tilanneiden lautaselta. Viime kerralla miedommaksi merkitty pihvi oli niin tulinen, että annoksen tilannut hikoili huonovointisena koko yön.

Kokeilimme koko jälkiruokamenun eli kahden pisteen False Prophet -suklaafondantin (7,50 e) ja Cranberries of the Rising Dead -karpalot kinuskikastikkeella (5,50 e) sekä kolmen pisteen Troublemaker -pannukakut (7,50).

Jälkiruokien kohdalla totesimme, että tulisen ja makean yhdistäminen on vaikea taitolaji. Jotta makuyhdistelmä olisi nautinnollinen, pitää annoksessa olla tarpeeksi makeutta ja etenkin rasvaa taittamassa tulisuutta. Chilikokkailussa saattaa syntyä erikoisia kemiallisia reaktioita, joiden lopputulokset eivät aina hivele makunystyröitä.

Suklaafondantissa tulisuus, makeus ja täyteläisyys yhdistyivät ehkä nautinnollisimmalla tavalla. Miinusta siitä, että hyvin pieni osa fondantin sisuksesta oli valuva, ja annos oli muuten lähes läpikypsä. Pannukakkujen koostumus oli mukavan kuohkea. Tequilalla ja chilillä terästetty mansikkahillo oli tarpeeksi makeaa. Hillossa oli kokonaisia mansikoita ja mehevän punainen sävy.

Chilillä terästetty mansikkahillo on kokeilemisen arvoinen makuyhdistelmä kotikeittiöön.
Chilillä terästetty mansikkahillo on kokeilemisen arvoinen makuyhdistelmä kotikeittiöön.

Sen sijaan tulisen kinuskikastikkeen kanssa tarjotut karpalot eivät kolahtaneet kenellekään. Odotin aika paljon jäisten marjojen ja kuuman chilikinuskin yhdistelmältä. Happamat karpalot ja terävä chilikastike eivät kuitenkaan olleet toimivin yhdistelmä. Kastikkeen olisi pitänyt olla todella paljon makeampaa. Ehkä hiukan lempeämmät marjat, kuten mustikat, olisivat toimineet paremmin.

Jäiset karpalot chilikinuskilla kuulosti paremmalta kuin maistui. Hapanta ja tulista kannattaa yhdistää varoen.
Jäiset karpalot chilikinuskilla kuulosti paremmalta kuin maistui. Hapanta ja tulista kannattaa yhdistää varoen.

Maistelupöydässä sai tutustua Poppamiehen kastikkeisiin ja sipseihin. Ostin kotiinviemisiksi uutta suosikkiani Coco Mango -kastiketta ja mietoa Hiidenhilloa. Molempien soosien tuoteselosteesta peukut: säilöntä- ja lisäaineita on maltillisesti. Kastikkeissa on käytetty oikeita mausteita ja yrttejä, ei etikkaa tai arominvahventeita. Monet chilikastikkeet sisältävät enemmän vettä, väriaineita, etikkaa ja lisäaineita kuin itse chiliä.

Jack The Roosterin listalta löytyy Death Burger, joka on niin tulinen, että koko annoksen syöneet saavat nimensä Hall of Fameen. Tämä purilainen löytyi myös Hell´s Nightin menusta. Ne, jotka ovat todistettavasti pystyneet syömään Death Burgerin, saavat Hell´s Nihteissa mahdollisuuden kokeilla vielä tulisempaa Ultimate Death Burgeria. Jotain annoksen tulisuudesta kertoo se, että hamppari on rankattu seitsemän pisteen annokseksi. Jo neljän pisteen chiliannos on niin paha, että osa jättää syömisen kesken.

Ultimate Death Burgeria ei saa syödä, jos ei ole ensin harjoitellut tavallisella Death Burgerilla. Moni luopuu leikistä jo jälkimmäistä maistettuaan.
Ultimate Death Burgeria ei saa syödä, jos ei ole ensin harjoitellut tavallisella Death Burgerilla. Moni luopuu leikistä jo jälkimmäistä maistettuaan.

Ultimate-annos on syötävä kokonaan. Annoksen syötyään pitää pysytellä paikoillaan – ja tajuissaan – kymmenen minuuttia. Vettä saa juoda vain yhden tuopillisen. Viime kerralla annoksen tilanneiden pöytiin teipattiin valmiiksi oksennuspussi.

Meidän kattauksessamme oli nyt ainakin kaksi urhoollista, jotka selvittivät haasteen. Miehet pyyhkivät urakan jälkeen hikeä otsaltaan, mutta vaikuttivat rauhallisilta. Viimeksi pari tyyppiä juoksi salamana vessaan heti, kun kymmenen minuutin odottelu oli ohi. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että en halua syödä ruokaa, jonka ainoa idea on äärimmäisen tuskan sietäminen. Chilissä on kuitenkin jotain suomalaiseen mentaliteettiin vetoavaa. Ehkä se on samanlainen kivun, nautinnon ja silkan typeryyden yhdistyminen kuin saunomiskilpailuissa. Mitä kotikaupungistani kertoo se, että etenkin täällä chili tuntuu paisuvan koko ajan isommaksi jutuksi, ja oman sietokyvyn venyttäminen kiehtoo varsinkin miehiä.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*