Valitse Tampereen parhaat ravintolat

Kaupunkilehti Tamperelainen on järjestänyt oman äänestyksensä, jossa etsitään kaupungin parhaita ravintoloita. Ja nimenomaan parhaita, ei parasta.

Kilpailu on toteutettu mielestäni hyvin tänä vuonna. Kisassa etsitään niin parasta fine dingig -paikkaa kuin perheravintolaa ja lounaspaikkaakin. Äänestyslomakkeessa on sekä valmiita vaihtoehtoja että mahdollisuus antaa äänensä omalle suosikilleen.

Kävin äsken ruksittelemassa oman kuponkini, ja pylpyröistä muodostui tällainen suora:

Paras Tamperelainen ravintola: C

Paras lounaspaikka: 4 Vuodenaikaa

Paras perheravintola: Sokoksen yläkerran kahvila-ravintola (Huom: kokemukseni on todella lyhyt ja subjektiivinen. Vastaisin varmasti ihan eri tavalla parivuotiaan lapsen kuin nelikuukautisen äitinä. Mielestäni kaikki ”tavisravintolat” ovat olleet ihan tarpeeksi lapsiystävällisiä paikkoja vauvaperheelle. En osaa sanoa vielä hölkäsen pöläystä ravintoloiden ruoan lapsiystävällisyydestä. Sokoksen yläkerta ei todellakaan ole idyllisin ruokapaikka, mutta muiden perheellisten kanssa treffaamiseen se on ehkä kätevin. Huippuystävällinen henkilökunta, paljon tilaa, hoitotilat vieressä, ja koska jonkun ipana huutaa aina, on aivan sama, jos se omakin välillä känisee. Plus niiden salaatit ovat hyviä.)

Paras Pihvipaikka: Ravinteli Huber

Paras kalaravintola: 4 Vuodenaikaa (Veijon Kokkitykki huohottaa ihan niskassa hyvänä kakkosena. Lisukkeet vain saisivat olla vähän paremmat. Ritvan Kala-Kahvilaa en ole testannut nyt, kun omistaja vaihtui.)

Paras kasvisruoka: Masuuni (Ihan eri genreähän tämä on kuin listalla olevat halvat lounaspaikat ja etniset, tuollaista mausteista kasvispöperöä nyt tekee kotonakin. Masuunissa on ilo syödä vegemenu: listalla on muutakin kuin iänikuiset röstiperunat tai juustoinen pasta. Tosin vegen tilannut sai kerran keittiön tervehdyksenä kalaa, ööööö….ja hei Tamperelainen, miksi listalla on Vegemesta? Sehän kuopattiin melkein heti avaamisensa jälkeen.)

Paras etninen: Shanghai (Siis sen kuuluisan pikkukiinalaisen pahin kilpailija kadun toisella puolella. Kuulin, että pikkukinskin entiset työntekijät olisivat perustaneet tämän kostona. Tiedä häntä, mutta hinta-laatusuhde on loistava. Ruokansa saa nopeammin kuin pikkukinskistä. Currykana on taivaallista. Ja annoskoko siis ei ole tästä maailmasta. Asiasta aasiin, millä logiikalla lista on koottu? Samaan syssyyn Alsacet, Piemontet ja Golden Unicornit, mid vid?????)

Paras korttelikapakka: Salhojankadun Pub (Täysin itsekkäistä syistä. Pubi on taloamme vastapäätä, ja eräs vähän väsynyt äiti on tässä kesän ja syksyn aikana paennut sinne itsekseen yksille ja lehtiä lukemaan aika pirun monta kertaa. Ihana tunnelma. Päivän lehtien lisäksi hyvä valikoima Tampere-kirjallisuutta. Ja mikä parasta, deekuprosentti on tosi pieni. Tänne tullaan juomaan hyviä oluita ja vaihtamaan kuulumisia, ei kännäämään. Yksinäinen nainen saa olla rauhassa.)

Paras lähikapakka: Pub Kivitasku Kaukajärvellä (Ihan vaan siksi, että asuin tämän lähellä kersana. 80-luvun lähiölapsen mielestä oli jännää, kun naapurin sedät lähtivät Kivitaskuun, ja parin tunnin kuluttua pihaan kurvasi poliisiauto ja ambulanssi. Ja mun ammattihaave lapsena oli olla keski-ikäinen, elämän ryvettämä Ritva- tai Kike-niminen nainen, joka tilittää Kivitaskun tiskillä ex-miehestään Harrista, juo lonkeroa ja polttaa tupakkaa. Ritva pukeutui tietenkin eläinkuosiin ja sillä oli kuivahtanut kotipermanentti. No joo, musta tuli sitten kuitenkin nirppanokkainen tuplamaisteri.)

Paras kahvila: Pyymäen Oma (Olen kuullut muutaman kerran rutinaa asiakaspalvelusta, mutta ehkä minulla on käynyt tuuri, kun jokainen käyntikokemus on ollut todella mukava.)

Paras bilepaikka: Doris. (Mies löytyi täältä. Need say more?)

Paras ruokateko: Heikki Ahopellon työ lähiruoan hyväksi (Mm. Armas-ruokalat)

Eli tällainen lista syntyi aika nopean ja spontaanin pohdinnan tuloksena. Äänestysaikaa on perjantaihin 4.10. asti, hopi hopi!

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*