Koskikeskuksen takana vuosia toiminut intialaisravintola Star & Moonlight muutti reilu vuosi sitten Tammelaan, entisen ramen-ravintola Hanabin tilalle. En ollut kovin innoissani, koska rameneita ei saa tietääkseni Tampereella muualta kuin aina joskus Marusekista, mutta intialaista saa useammastakin paikasta. Ravintolan sotkuinen sisustus ei vakuuttanut minua yhtään enempää. Uudet yrittäjät jättivät osan japanilaisesta rekvisiitasta paikoilleen, heittivät sekaan vähän intialaista härdelliä ja ikkunaan kirjavat välkkyvalot. Jes.
Olen antanut Star & Moonlightille nyt kolme mahdollisuutta, koska olen halunnut testata sekä iltalistan, noutoruoan että lounasbuffetin. Joka kerta olen ollut yhtä hämmentynyt muistellessani niitä hehkutuksia, joita olen tästä paikasta kuullut. En kokeillut koskaan Koskikeskuksen ”koppiravintolaa”, joten vertailukohtaa menneisyydestä ei ole. Sen sijaan vertaan ravintolaa muihin lähinurkilla oleviin etnisiin ja kaupungin intialaisravintoloihin. Star & Moonlight ei kipua kummassakaan vertailussa kovin korkealle.
Testasimme pari kuukautta sitten noutoannokset. Lähes kaikissa Tampereen etnisissä noutoannoksista saa vähintään 10 prosentin alennuksen, usein enemmänkin. Uskon, että ravintolat tekevät suuren osan tuloksestaan juuri noutoruoalla. Olin hämmästynyt, kun Star & Moonlightin annoksista ei noutoalennusta herunut. Kaksi annosta maksoi yhteensä noin 30 euroa. Naanleipä ei sisältynyt hintaan, emmekä ostaneet sitä erikseen.
Toinen annos oli muistaakseni kahdesta erityyppisestä lihakastikkeesta koostunut lihathali ja toinen kana-annos. Kaikki annokset olivat kelvollista intialaista, mutta vain toinen lihathalin kastikkeista sytytti makeudellaan. Toinen lihakastike ja kana olivat geneerisen intialaisruoan makuisia. Siis kovin mausteisia, mutta enemmänkin sekavalla kuin mielenkiintoisella tavalla. En myöskään voinut olla vertaamatta noutoannosta rautatieaseman edesmenneen Hoa Xuanin vastaaviin. Hoa Xuanissa noutoannoksetkin yritettiin koristella, mutta Star & Moonlightin riisit ja kastikkeet oli tumpattu karusti muovirasioihin. Leivättömät annokset maksoivat mukaan otettuina reilusti yli kympin enemmän kuin Hoa Xuanin leivälliset, ja laatu oli aivan samaa tasoa.
Kävimme ravintolassa ilta-aterialla heti avaamisen aikoihin. Tästä käynnistä mieleeni on jäänyt se, että annokset olivat hintaansa nähden pienehköjä, eikä leipä kuulunut taaskaan hintaan. Tilasimme valkosipulinaanin puoliksi. Leipä oli todella pieni ja parin euron hintaan nähden kallis. Tuolloin ravintolalla ei myöskään ollut anniskeluoikeuksia. Ymmärtääkseni luvat ovat nyt kunnossa.
Kolmannen kerran kävimme Star & Moonlightissa edellisviikolla. Olimme liikkeellä lounasaikaan, ja otimme buffetannokset (9,90 e). Seisova pöytä oli mukavan runsas. Tarjolla oli kaksi kasvis- ja kanavaihtoehtoa, yksi liharuoka, riisiä, alkusalaatti ja useampia kastikkeita. Jälkiruoan virkaa toimitti epämääräinen, jonkinlaisessa liemessä killuva pallero, jonka jätin suosiolla maistamatta.
Lounasruoat olivat aikaisempien kokemusteni tapaan turvallisia, mutta yllätyksettömiä. Kermainen kanakastike oli hieman pehmeämpää ja makeampaa kuin toinen kanaruoka. Kasvisruoat olivat aika mietoja. Miinusta siitä, että ruokien sisältöä ei kuvailtu millään tavalla. Lisäksi kaikki kastikkeet olivat kovin samankaltaisia. Salaattipöydän kastikkeet olivat maukkaita. Minttukastike oli ihanan raikasta, ja chilikastikkeessa oli todella paljon potkua. Mutta se leipä. Sitä ei taaskaan ollut. Olen kuullut, ettei Star & Moonlightin leipä olisi edes itse tehtyä. Jos kyseessä on tukkutavara, miksi hemmetissä sitä pitää tällä tavalla pihdata? Leipä ja riisi ovat halvimpia raaka-aineita, ja ilmaisella leivällä saisi ruokailuun kokemuksen ”siitä jostakin ekstrasta”, joka usein vaikuttaa asiakaspalvelukokemukseen.
Palvelu on ollut joka kerta ystävällistä, hymyilevää ja aktiivista. Jopa niin mukavaa, että minusta tuntuu pahalta pitää pääni ja sanoa, että Star & Moonlight ei ole kovin kummoinen intialaisravintola, enkä jatkossa hae noutoruokaa täältä, koska se on laatuunsa nähden ylihintaista. Kun kävimme lounaalla ravintolan ainoan terassipöydän äärellä, toi yrittäjäherra meille nanosekunnissa vettä, serviettejä ja ruokailuvälinee,t ja loi pelkällä olemuksellaan hyväntuulisen ilmapiirin.
Ravintolan sisustusta ja miljöötäkään en voi kehua. Terassipöytä oli likainen. Linnunjätökset on hankala raaputtaa pinnasta, mutta pölyt olisi edes voinut pyyhkiä ja roskat korjata pois. Ravintolan sisustusta kuvaa parhaiten muovi. Kaikki on peitetty likaantumisen ja siivoamisen aiheuttaman vaivan pelossa muoviliinoilla, mikä tekee ruokailusta aika ikävää. Tämä ei ole mikään piknik-paikka, vaan aika kallis ravintola, johon ihmiset tulevat myös iltaisin rentoutumaan ja nautiskelemaan. Ei ole kauhean rela olo, kun plastiikka rapisee aina, kun käännät kylkeäsi.
Noh, tulipahan testattua perusteellisesti. Joka käyntikerralla toivoin, että nyt yllättyisin iloisesti, mutta ei. Ruoka on ihan hyvää perusintialaista, asiakaspalvelun sosiaalinen puoli aivan ihana. Likaisessa pöydässä on kuitenkin vastenmielistä syödä, ja pöytäliinojen peittäminen lasten ruokalappua muistuttavilla muovikaavuilla on jo naurettavaa. Noutoannosten laadussa ei ole mitään spesiaalia, mikä oikeuttaisi todella kalliin hinnan. Ja se leivän pihtailu, sitä en ymmärrä.
Tuomio: 2 tähteä
PS. Hoa Xuan tosiaan ilmoitti Facebook-sivullaan lopettaneensa. Uumoilin tätä jo jonkin aikaa, koska ravintola oli keväästä lähtien useammin kiinni kuin auki. Todella sääli ja surku.
Wanhassa kunnon Star&Moonlightissa oli mukava vanhempi kokkismies jolla oli hyvä asenne elämään ja asiakkaisiin tekemässä hyvää ja edullista safkaa. Tällä Tammelan ravintolalla ei kyllä tosiaan ole yhtään mitään tekemistä ko. ravintolan kanssa.
Onkohan tämä uusiin tiloihin muuttanut rafla vielä samoilla yrittäjillä?
Kyllä tämä edelleen sillä samalla pariskunnalla oli ainakin ennen kesää, vaimoke pitää/piti Uma’s takeawayta Sammonkadulla.
Ja ihan on samat kokemukset, tämä ei enää ole lainkaan se sama paikka mitä koskarin alakerrassa :/ Ehkäpä omistajapariskunta alkaa olemaan jo vähän väsähtänyt ja ruokaa ei tehdä samalla innolla ja pieteetillä.
Joissakin suosituissa paikoissa käy niin, että kun vakiintunut maine ja asiakaskunta on saatu, aletaan työtä tehdä vasemmalla kädellä. Ehkä se on leipiintymistä, ehkä vanhoihin hyviin aikoihin tuudittautumista. Luulen, että tamperelaisetkin ovat muuttuneet ihan lähivuosina paljon vaativammiksi asiakkaiksi kuin ennen.
Oli miten oli, minä olen jotenkin tosi surullinen, kun tämä ravintola ei kolahtanut yhtään. Olisin kauheasti halunnut tykätä, mutta en voi kirjoittaa sympatian vuoksi hyvää arvostelua, koska kokisin johtavani samalla harhaan muita ravintoloissa käyviä ja netistä vinkkejä etsiviä.
Uma’s takeawayta voi kyllä vilpittömästi suositella. Kaupungin parasta intialaista!
Oliko oikeasti hyvää? Sehän on saman yrittäjän kuin Star and Moonlight, mutta ehkä siellä on eri kokki keittiössä hääräämässä.
Uma’s Takeawaysta saa hyvää aina silloin, kun perheen poika on hommissa. Aukioloajat vaan ovat vähän epämääräiset.
Kiitos vinkistä! Tuo Uma´s näyttää kyllä jännältä paikalta. Aukioloajat eivät ole oikein hahmottuneet minullekaan, ja kiskalta saa safkan lisäksi vissiin ostaa myös intialaista musiikkia.
Voihan hyvin olla että tammelan torin laidalla ravintelin vuokra kovempi ja siks hintalaatusuhde heikentyny. Sääli jos näin on ku tykkäsin ruuasta kovasti sillon Koskarin kopissa.
Hippimummeli, minuakin harmittaa se, että ruoan hinta-laatusuhde on heikentynyt. Se Koskarin ”koppihan” oli legendan maineessa. Toisaalta kun Star & Moonlight aloitti, Tampereella ei ollut kauheasti intialaisia ja nepalilaisia ravintoloita. Mietiskelin, että omat vaatimuksetkin ovat saattaneet nousta tarjonnan lisäännyttyä.