Jaossa tuhruisia kännykkäkuvia ja mietteitä viikonlopulta. Tuolloin tuli käytyä sekä Bar Burritossa että Näsilinnankadun uudessa, kovasti hehkutetussa pizzeriassa Sitkossa.
Aluksi kehuja Bar Burritolle. Minähän olin ideasta tosi innoissani, mutta toteutus ei täysin vakuuttanut vielä kesällä. Harmittelin tuolloin sitä, että kasvisvaihtoehtona oli vain iänikuinen vuohenjuusto, eikä listalla ollut nachoja tai muita pikkusuolaisia, joita voisi napostella oluen kanssa etkoillessa.
Nyt menu oli päivittynyt mukavaan suuntaan. Toisena kasvisvaihtoehtona oli portobellosieni. Savutofua vielä odottelen, se sopisi hyvin mausteiseen burritoon. Spelttilätyn lisäksi täytteensä voi kasata nyt myös salaatin tai nachojen päälle. Näitä vaihtoehtoja testanneet tuttavani kehuivat uusia särpimiä. Nachot voi tilata myös erikseen salsan kanssa, eli kaipaamaani naposteltavaakin on tarjolla.
Kastikelistalla oli mielestäni uutena vaihtoehtona tyrni. Ja erittäin tulinen kastike, lapset, se todellakin on tulista. Kokeilin aikaisemmin vahvan kastikkeen ja märisin, että tämä on aivan liian pliisua. Nyt sain kunnolla nenilleni, kun menin rehvakkaana naisena kokeilemaan kaikkein tulisinta vaihtoehtoa. Sanotaanko nyt näin, että oli äärettömän hyvä, että minulla oli mukanani tukihenkilö, joka varmisti kotiinpääsyni tämän jälkeen. Ja on kovin mukavaa, että Bar Burritossa myydään nyt myös tuoreista marjoista tehtyjä pirtelöitä. Mainio lisuke tulisimmille kastikkeille.
Lauantaina testasin ystäväni kanssa Näsilinnakadulle avanneen Sitko pizza & barin. Paikan idea on pelkistetty: pizzaa, piste. Listalla on vain kuusi klassikkopizzaa. Juomapuoli oli mukavan laaja ja laadukas. Tilaukset tehdään itse tiskiltä. Palvelu oli sujuvaa, kun huomioi sen, että kyseessä oli paikan toinen ilta. Miljöö on hyvin epätamperelainen, kaipa tässä on ripaus sitä kuuluisaa berliiniläisyyttä. Täällä ei ihan heti arvaisi olevansa takatukkien pääkaupungissa, pornokaupan vieressä. Salin akustiikka oli hankala. Korkeassa tilassa kaikui niin, että keskusteleminen oli mahdotonta, emmekä viitsineet jäädä ruoan jälkeen istuskelemaan, mikä oli sääli.
Mutta ne pizzat. Pohjissa todellakin oli sitkoa, jota nimi lupaa. Nyt uskallan kehua, että täällä tehdään mahdollisesti Tampereen parhaat pizzapohjat. Vegepizzassani täytteet olivat kohdillaan, mutta olisin kaivannut enemmän ohueksi siivutettua munakoisoa (joka näyttää kuvassa kesäkurpitsalta tai suolakurkulta). Kaverin puttanesca oli melkoinen suola- ja juustopommi. Vähempikin mozzarella olisi riittänyt, sillä anjoviksen, oliivien, valkosipulin ja chilin yhdistelmä on itsessään todella ärtsy. Loput sai onneksi ottaa dogibäkkiin, eikä pyyntöön suhtauduttu ihmetellen. Mutkatonta menoa. Odotan innolla jatkoa.
Mahtavia uutisia, oikea pizzeria Tampereella. On tätä odotettukin. Viimeksi olen saanut hyvää pizzaa silloin erittäin valitettavasti edesmennyt Ristorante Perla vielä teki lounaita ja heillä oli pizzauuni. Eli niin kauan sitten että meidän vauva on kasvanut abiksi ;D
Kuulin, että Sitkoon on tulossa akustiikkalevytkin, eli salin viihtyvyys varmasti paranee lähiakoina. Se pohja oli kyllä niin ihana, että voi hyvää päivää. Vieläkin haaveilen siitä.
Löysin Emmin blogin kautta tänne ja oli pakko liittyä heti lukijaksi, koska täällä puhutaan ruuasta ja vieläpä tamperelaisesta ravintolasellaisesta! Bar Burrito kuuluu omiin pikaruokalemppareihin Tampereella, varsinkin nyt kun annokset saa myös salaattipohjalla eikä tarvi pelätä räjäyttävänsä sitä hieman herkästi hajoavaa spelttilättyä käsiinsä.
Sitkoon en ole vielä päässyt, mutta se on ehdottomasti kokeilulistalla pikapuoliin. Muistuttiko tuo Sitkon pizzapohja mahdollisesti Turun Pizzariumin pohjaa? Jos muistutti, niin on kyllä taatusti hyvää!
http://www.kolmentahdenarkea.blogspot.fi
Tervetuloa Maija!
Olen kuullut vertauksia juurikin Pizzariumiin. Pohja oli todella ohut ja siinä oli rapeutta, mutta se ei ronksahtanut rikki sillä tavalla kuin ohut korppu tai näkkileipä, vaan koostumus oli ihanan kimmoisa. Suomessa hyvissäkin pizzapaikoissa pohja tuppaa usein muistuttamaan saaristolaisnäkkäriä. Tuo pohjan sitkoisuus on ihana asia, pohja ei siis missään nimessä ole raaka, mutta tuntuma vain on ihan erilainen kuin yhdessäkään tämän kaupungin pizzassa.
Bar Burrito on minunkin pikaruokasuosikkejani. Sellaista illanistujaispaikkaa noista Burritoista ei vissiin vielä ole tullut, jollaiseksi ne myös tähtäävät. Mutta nopeana lounas/noutopaikkana nämä ovat aivan ykkösiä. Kerrankin paikka, jossa kana on tehty hyvin, siis kypsäksi, mutta meheväksi. Ärsyttää, kun monessa paikassa kana on sellaista kuivaa tikkua.
Vielä kun löytäisi Sitkon pizzalistankin jostain… Mieluusti suunnittelisin syömiseni etukäteen enkä vasta tiskilla miettisi! Mitä pohjista sanotaan niin kuulostaa kyllä sen verran lupaavalta, että paikka pitää jo ihan niiden takia testata. Kuulemma oluitakin olisi muuta saatavilla kuin klassinen iso keppana?
Hmm, mielestäni Sitkon pizzalista löytyi heidän Facebook-sivultaan. Olen kuitenkin selannut sitä myös netissä, voin tsekata vielä tarkemmin, kun ehdin. Olut- ja viinilista vaikutti hyvältä, siis ei perinteistä Karhu-linjaa.
Enpä ole Facebookissa, mutta löysin toisesta blogista valokuvan listasta. Tänään sitten testasin paikan. Ja kyllä, mahtava ennenmaistamaton olut löytyi pizzan seuraksi! Ei se olutlista niin laaja ole, mutta hyvin valittu, kuten pizzojen täytteetkin ilmeisesti. Ehkä Sitko voisi mainostaa itseään Suomen suppeimmalla pizzalistalla? -Olivatko muuten seuralaisesi puttanescan oliivit kunnollisia eikä mitään värjättyä bulkkikamaa, kuten miltei kaikissa suomipizzerioissa?
Pakko myöntää, että en kiinnittänyt kovin tarkasti huomiota oliiveihin. Jos sanon, että ne olivat viipaloituja kalamataoliiveja, ei mene varmaan pahasti metsään. Eivät ainakaan olleet niitä kerosiinin makuisia, suolavedessä lilluvia, joita useimmissa pizzerioissa ja salaattibuffeteissa on.
Tuo Suomen suppein pizzalista voisi olla aika hyvä veto. Napolihan mainostaa itseään laajalla listalla. Napoli on ihan kiva, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sen kulttimainetta. Salaattipöydässä on vain paria halvinta raastetta, ja ravintolan tunnelma on suorastaan tuskastuttavan hälyinen.
Oliko Sitkon akustiikkaa muuten jo parannettu?