Baltic Queenilla Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlille

(*Matka, majoitukset ja ruoat saatu. Pressimatkan järjestivät Tallink Silja ja Visit Åland)

Tunnustan nyt jotain noloa. Olen käynyt Kiinassa, Japanissa, Venäjällä ja kolunnut Euroopankin aika perinpohjaisesti. Mutta Ahvenanmaalla en ole käynyt koskaan. Tämä aukko kotimaantuntemuksessani paikattiin syyskuussa, kun pääsin Tallink Siljan ja Visit Ålandin järjestämälle pressimatkalle. Seilasimme Baltic Queenilla Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlille eli Skördefestenille, joka järjestettiin tänä vuonna 25. kerran.

Rauhallinen laiva aikuiseen makuun

Tavallisesti Baltic Queen liikennöi Tallinnan ja Tukolman välillä. Nyt laiva teki sadonkorjuujuhlille erikoisristeilyn. Baltic Queen lähti matkaan Helsingistä, koukkasi Tallinnan kautta ja suuntasi kohti Maarianhaminaa. Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivällä ja olimme perille lauantaiaamuna.

Baltic Queen oli paljon ylellisempi laiva kuin odotin. Se on pienempi kuin Siljan ylpeydet, Symphony ja Serenade, mutta Baltic Queenissa on oma viehätyksensä. Ainakaan nyt reissussa ei ollut kauheasti lapsiperheitä. Tunnelma oli rauhallinen, ja oman lapsiperhe-elämän pehmittämät aivoni lepäsivät seesteisessä tunnelmassa. Tulisin tälle laivalle aikuisten hemmottelulomalle, vaikka Baltic Queenilta löytyy leikkitila pikkulapsille ja seikkailuhuone vähän isommille.

Henkilökunta puhui viroa, venäjää ja ruotsia, mutta suomellakin tuli toimeen. Palvelu oli lämmintä ja avuliasta. Ehkä vähäisempi härdelli saa henkilökunnankin rentoutumaan.

Sviitti skumpalla ja omalla parvekkeella

Pressimatkoilla saa usein nauttia vähän paremmasta Seppälästä, tässä tapauksessa ylellisestä hytistä. Olen majoittunut aikaisemmin omalla rahalla Siljan commodore-luokassa. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni oikein sviittiin, ja voi että se oli upea!

Tilaa piisasi. Oli parivuode, sohvaryhmä, kampausnurkka, iso vessa ja mikä parasta: oma parveke. Parveke oli iso, ja jos sää olisi ollut lämpöisempi, olisin takuulla juonut skumppaa kansituolilla, auringonlaskua ihaillen.

Niin, skumppa. Sitä löytyi sviitin minibaarista. Samoin olutta ja limuja, ja juomat kuuluivat hytin hintaan. Myös aamiaisen voi tilata sviittiin, ja pari matkakaveria käyttikin tämän mahdollisuuden hyväkseen.

Hytissä oli runsaasti säilytystilaa ja niin paljon pyyhkeitä ja kylpytakkeja, etten kuluta moista määrää edes viikossa. Ainoastaan kylpytossuja olisin kaivannut. Plussaa annan vessan hyvän tuoksuisesta kosmetiikasta ja käsienpesualtaan alla olleesta suuresta vetolaatikosta, jossa oli helppo säilyttää kosmetiikkapussukkaa.

Blinejä ja pavlovaa ravintola Aleksandrassa

Ensimmäisenä iltana söimme laivan slaavilaisessa ravintola Aleksandrassa. Sattuneesta syystä sitä ei markkinoida enää venäläisenä ravintolana, ja listan venäläiset ruoat on korvattu ukrainalaisilla.

Aleksandrassa tuntui kuin olisi matkustanut idän pikajunassa. Oli kristallia, messinkiä ja punaista plyysiä. Vain Hercule Poirot puuttui!

Menussa oli monelaisia slaavilaisia herkkuja. Olisi ollut jopa sammen mätiä, mutta sitä kukaan ei sentään tilannut, sillä annos maksaa reilusti yli sata euroa. No kyllä se blinin, smetanan ja sipulin kera tarjottu taimenen mätikin oli hyvää. Tosin voisula olisi tuonut annokseen kaipaamaani kosteutta.

Pääruoaksi söin borssikeiton, joka oli hyvä. Siirtäisin pienen annoksen kuitenkin alkupalalistalle. Kavereiden Kievin kanat ja roseeksi paahdettu nauta näyttivät erittäin hyviltä, ja makuun oltiin tyytyväisiä. Illallisen huipennus oli kuitenkin jälkiruoka.

Lähes kaikki tilasivat pavlovan, ja tarjoilija suositteli sen kera puolikuivaa Pol Roger -samppanjaa. Mikä taivas! Marenki oli rapeaa, mutta ei kuivaa, kermavaahto täyteläistä ja raikkaita marjoja oli runsaasti. Äärettömän kaunis ja herkullinen annos, jonka rinnalla hieman makeampi kuohuva pääsee oikeuksiinsa.

Astetta parempi buffet

Baltic Queenilla voi nauttia perinteisen meriaamiaisen tai fiinimmän erikoisaamiaisen. Söimme Grill House -ravintolaan katetun erikoisaamiaisen, joka oli hyvä. Oli hedelmälihaa sisältävää appelsiinimehua, monenlaisia kaloja, leikkeleitä, smoothieita, jälkiruokia ja erikoiskahvikone. Keittiöstä sai myös tilata vaikka omeletin, joka tarjoiltiin pöytään.

Toisen illallisen söimme samassa Grill Housessa, ja olin tähänkin ateriaan tyytyväinen näin kasvis-kalaihmisen näkökulmasta. Herkullisia kylmiä salaatteja, kaloja ja rapuja oli niin paljon, että en muista edes hakeneeni mitään lämpimistä ruoista.

Baltic Princess seilaa Turusta Tukholmaan

Summa summarum, Baltic Queen oli paljon ylellisempi laiva kuin odotin. Viehättävästä pianobaarista saa todella hyviä drinkkejä, ja pianobaarin kupeessa on sikarilounge. Varoitus, jos tilaat drinkin American size -koossa. Minä tilasin, ja sain suorastaan jättimäisen mansikkamargaritan, jossa oli peräti kahdeksan senttiä tequilaa.

Kannattaa tsekata Siljan erikoisristeilyt, joilla Baltic Queen lähtee Suomesta. Laivan sisaralus Baltic Princess puolestaan liikennöi Turun ja Tukholman väliä ja on käsittääkseni hyvin samanlainen kuin Queen.

Skördefesten on koko perheen juhla

Saavuimme Maarianhaminaan kymmeneltä lauantaiaamuna. Siellä meitä vastassa oli Visit Ålandin Sanna Könönen-Wahlstedt, joka oli suunnitellut meille kivan ohjelman sadonkurjuujuhlien parissa.

Lukuisat tilat, ravintolat ja liikkeet ympäri Ahvenanmaata osallistuvat juhliin, joka saa koko saariston liikkeelle. Tiloilla pääsee katsomaan eläimiä, ratsastamaan poneilla, ostamaan tilatuotteita, syömään, kahvittelemaan, leikkimään ja pelaamaan. Puhelimeen voi ladata Skördefesten-apin, jolla vierailukohteista saa alennuksia.

Vierailimme kahdella suurella maatilalla, Bolstaholmin tilalla Getassa ja Mickelin tilalla Gottbyssä. Isoilla tiloilla oli paljon väkeä, ja lapsille oli järjestetty kivaa puuhaa niin pihapiiriin kuin rakennusten sisälle. Oli aarteiden etsimistä heinäkasasta, onnenpyörää ja vaikka mitä.

Suomen omenakeidas

Tutustuimme myös yhteen Ahvenanmaan tärkeimmistä elinkeinoista, omenantuotantoon. Ahvenanmaa tuottaa huikeat 80 prosenttia koko Suomen omenoista. Viime syksynä tämä tarkoitti 4,5 miljoonaa omenakiloa!

Omenantuotannon laajuus paljastuu, kun köröttelee saarien halki. Teiden varsilla on pensasmaisia omenaviljelmiä yhtä paljon kuin Kreikassa oliivi- ja viinilehtoja. Yksi tunnetuimmista omenatiloista on Grannas, jonka mehut ovat tuttuja myös sisämaan markettien hyllyiltä.

On omenia ja omenia

Teimme ensin kierroksen tilan tarhoilla, ja voin liioittelematta sanoa, että en ole koskaan nähnyt näin kauniita omenoita. Grannasissa kasvatetaan useita omenalajeja: osa on kylmän tummanpunaisia, osa helakan oranssipunaisia. On myös punamaltoisia (eli hedelmälihaltaan punaisia) omenoita, joista puristettu mehu on syvänpunaista.

Omenat ovat niin täydellisen pyöreitä, kauniita ja kiiltäviä, että ne näyttävät lähes epätodellisilta. Miten saatoinkaan kuvitella, että ammattimainen omenanviljely on jotain samankaltaista kuin kotitalon pihassa seisova, pieniä kitkeriä hedelmiä pudotteleva puu?

Saimme Grannasilta mehu- ja limsanäytteitä, ja ostin vielä kotiin kolmen litran tonkan mehua. Ymmärsin omenan erityisyyden oikeastaan vasta tällä reissulla, kun pääsin maistelemaan ja vertailemaan erilaisia mehuja. Ne ovat aivan erilaisia lajikkeesta riippuen. Reissun jälkeen huomasin, että kun on kerran päässyt kunnon omenamehun makuun, ne halvimmat Juissi-purkit jäävät kaupan hyllyyn.

Grannasissa on myös viehättävä bistro, jossa söimme lounaan ja nautimme viinilasilliset. Valitsin tomaattiliemeen tehdyn kalakeiton, joka sopi syyspäivään saaristossa.

Lajikkeiden eron maistaa

Vierailimme myös pienemmällä Saftstuganin mehuasemalla. Tila myy omaa mehuaan sadonkorjuujuhlilla, mutta pääosin ihmiset tuovat asemalle omia omeniaan, joista puristetaan pastöroimatonta raakamehua. Viidestä kilosta omenia tulee noin kolme litraa mehua. Puristusjäte laitetaan kompostiin tai sillä ruokitaan peuroja, joita Ahvenanmaalla on nykyään paljon. Omenamäski on niin mautonta, että siitä ei kuulemma kannata tehdä hilloa.

Pääsimme katsomaan omenanpuristusta ja maistamaan tuoretta mehua. Raakamehu oli minun suuhuni pehmeämmän makuista kuin pastöroitu. Vertailimme myös tilan eri lajikkeista tehtyjä mehuja. Oli kirpeämpää ja hunajaisen pehmeää, ja molemmilla oli kannattajansa. En todellakaan tiennyt, että omena voi olla näin kiehtova raaka-aine.

Aitoa Ahvenanmaan pannukakkua

Päivän päätteeksi kävimme vielä kahvilla Maarianhaminan keskustassa Cafe Viktorissa. Taas yksi en ole koskaan -kokemus. Tuli nimittäin syötyä elämäni ensimmäinen Ahvenanmaan pannukakku.

Pannukakkukoulukunta jakautuu saaristossa tiukasti kahtia. Toisten mielestä pannari kuuluu tehdä riisipuurosta, toisten mielestä mannapuurosta. Strömsö-kokki Michael Björklund on kuulemma tiukasti mannapuuron kannalta, eikä hänen kanssaan kannata väitellä aiheesta. 😉

Viktorin pannukakku oli tehty mannapuuroon ja maustettu kardemummalla. Pannari tarjoiltiin luumuhillon ja runsaan kermavaahdon kera. Ai että oli hyvää. Täyteläistä ja mausteista, mutta ei liian makeaa.

Pannukakku ei ole Ahvenanmaalla arkiherkku, vaan parempi jälkiruoka, jota tehdään aika harvoin. Voisin nautiskella tätä vaikka joulupöydässä ja pääsiäisenä. Täytyypäs panna korvan taakse.

Viktorissa on kahvilan lisäksi putiikki, jossa myydään esimerkiksi vaatteita, kenkiä, asusteita, makeisia ja kosmetiikkaa. Ostin tytöille tikkarit ja itselleni hyvän tuoksuista käsisaippuaa kotiin viemisiksi.

Ainoa miinus Viktorissa oli se, että kahvilassa ei ollut lainkaan laktoosittomia tuotteita. Tämä on aika erikoista, koska laktoosittomuus alkaa nykyään olla sääntö poikkeuksen sijaan. Harmillisesti kaikki seurueemme jäsenet eivät saaneet sopivaa syötävää.

Opas, jolla ei mene sormi suuhun

Lopuksi haluan hehkuttaa Visit Ålandia ja opastamme Sannaa. Tämä aurinkoinen leidi on organisoinnin mestari! Kohteita oli paljon, mutta tunnelma ei ollut lainkaan kiireinen. Ehdimme jopa käydä ex-tempore kahveilla lounaan jälkeen.

Ja kun yksi seurueemme jäsen mietti, saisiko jostain tietynlaista omenalonkeroa, Sanna alkoi soitella kauppoihin ja selvitti asian. Teimme bussilla koukkausen S-markettiin ja kaivattu lonkku löytyi. Tätä minä kutsun palveluasenteeksi.

Uskon ja toivon, että tämä oli vasta ensimmäinen kosketukseni Ahvenanmaahan. Saaristo voisi olla ensi kesänä vaikka perheemme lomakohde. Suosittelen lämpimästi sadonkorjuujuhlia kaikille lähiruoan ja maalaismaisemien ystäville.

Ja kun seuraavan kerran olet ostamassa omenamehua, valitse se kotimainen ja vähän kalliimpi vaihtoehto. Nimimerkillä ”join Grannasin kolmen litran tonkan yksin kahdessa viikossa, eikä paluuta entiseen ole”.