(*Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri. Kaikki teatterikuvat TTT/Kari Sunnari)
Vehnälettunen, jonka päällä on tomaattia ja juustoa? Että ihan ravintolan ajattelitte moisen ympärille perustaa? Hah, hah ja hah! Tällaisia letkautuksia on voitu heitellä Suomen ensimmäisille pizzayrittäjille. Pizzaa kohtaan koetuista ennakkoluuloista kumpuaa myös Tampereen Työväen Teatterin musiikkikomedia Paljon melua pizzasta, joka sijoittuu Suomen ensimmäiseen pizzeriaan Haminaan.
Kun pizza tuli Suomeen
Tuomas Parkkisen käsikirjoittama ja ohjaama komedia pohjautuu italialaiseen klassikkonäytelmään Paljon melua kurpitsasta sekä osittain faktoihin. Suomen ihka ensimmäinen pizzeria nimittäin avattiin Haminassa vuonna 1961. Suorastaan enteellistä; Haminan keskusta kun on muodoltaan pyöreä. Sattumaako?
Eksoottinen napolilainen piirakka ja pizzerian omistaja (Tom Lindholm) jakavat pikkukaupunkilaisten mielipiteet tiukasti. Naiset tykkäävät, mutta miehet tietävät mielestään totuuden. Suomalainenhan ei pizzaa syö, ja italialaiset ei meidän naisia vie!
Kaupungin naiset poikkeavat eräänä iltana pizzeriaan, ja miesten mustasukkaisuus kuohahtaa. Skandaalihan siitä syntyy, ja pian kihlasormukset saavat kyytiä.
Vauhtia, värejä ja vetävää sanailua
Kävin katsomassa näytelmän ennakon, ja sarjakuvamainen farssitykitys oli todellinen piristysruiske syksyyn. Rytmi on komediassa kaiken a ja o. Tyhjäkäyntiä ei saa olla yhtään, ja asiat pitää näyttää, ei selittää. Paljon melua pizzasta onnistuu tässä, ja tarina rullaa eteenpäin kuin taikina hyvin jauhotetulla alustalla.
Parkkinen on älykäs kirjoittaja ja ohjaaja, mutta viihdyttävyys ja fyysisyys eivät jää älyllisyyden jalkoihin. Näytelmä on taitava yhdistelmä sanaleikkejä, klassista slapstick-komediaa ja musiikkia. Tyylissä on kaikuja myös Tarantinosta ja Monty Pythonista, ja näytelmässä on paljon huumoria, joka kolahtaa erityisellä tavalla ruokaharrastajille.
Kun Heidi Kiviharjun esittämä morsian alkaa jutella sisäisen äänensä kanssa, hervottomasta monologista tulee mieleen Pasila-piirretyn poliisipäällikkö Rauno Repomies. Lääkkeet! Rakastuin myös Pentti Helinin itsetietoiseen tuomariin, Inke Koskisen surinasussuun ja Jaana Oraviston reteään daamiin.
Kehunsa ansaitsevat myös Leena Rintalan puvustus ja Marjatta Kuivaston lavastus. Näytelmä on herkkupala kaikille tupeerausten, tekoripsien, italoiskelmien ja pastellivärien ystäville.
Pieni piirakka, suuri symboliikka
Näennäisen kepeän juonen alla virtaa syvempiä teemoja muutosvastarinnasta ja muukalaisvihamielisyydestä. Kuinka monen uuden ihmisen ja asian kohdalla olemme olleet ennakkoluuloisia, koska muutokset tuntuvat pelottavilta ja uhkaavilta?
Mutta niin vain siitä pizzasta tuli Suomen suosituin ruoka, joka kiilaa niin höyrymakkaran kuin perunamuusinkin edelle. Ja niin vain suomalainen yhteiskunta muuttui ja muuttuu edelleen. Mikä mahtaa olla huomisen pizza? Arkinen, mutta kiihkeitä mielipiteitä nostattava, kaikkien tuntema ilmiö, joka yhdistää kulttuureja? Voisiko se olla falafel?
Paljon melua pizzasta saa ensi-iltansa 13.9. Eino Salmelaisen näyttämöllä. Liput voi ostaa täältä ja lisää Tuomas Parkkisesta ja hänen työstään voit lukea täältä.
Vinkit: näin teet hyvää pizzaa kotona
Lupasin Työvikselle, että teatterikokemuksen lisäksi jaan teille vinkkini, joiden avulla täydellinen pizza syntyy kotona, halvoista raaka-aineista ja ilman erikoisia välineitä. Korostan, että tämä on silti vain yksi tapa tehdä pizza. Myös pakastepizzoille, retrohenkisille pizzapiirakoille ja tuhdeille kebab-pizzoille on paikkansa maailmassa. Tyylien rikkaus on yksi paras asia pizzassa ja taiteessa!
Vaivaa ja kohota kunnolla
Olen opiskellut pizzaniksini Saku Tuomisen ja Luca Platanian mainiosta Pizze-kirjasta. Tärkemmät vinkkini pohjan tekemiseen ovat: vaivaa pitkään, käytä hiivaa vain hippunen ja kohota kauan. Näin saat maukkaan ja kimmoisan taikinan.
Sen verran rohkaisen hifistelemään, että hommaa vehnänjyvän ytimestä tehtyjä 00-jauhoja ja keittiövaaka. Hienojakoiset 00-jauhot auttavat luomaan sitkoa taikinaan. Sen sijaan pizzan muovaamisessa kannattaa käyttää karkeampia jauhoja, esimerkiksi hiivaleipäjauhoja.
Eri jauhovalmistajien jauhojen välillä voi olla eroja. Saat varmimmin hyvän ja tasalaatuisen tuloksen, kun et mittaa jauhoja desimitalla, vaan vaa´alla.
Taikinaan kannattaa vaivata vähintään 20 minuuttia. Vaivaaminen luo taikinaan sitkoa eli pikkuruisia ilmakuplia, jotka saavat reunat pullistumaan ja tekevät pohjasta pureksittavan ja elastisen. Vaivaamme pizzan joskus käsin, joskus vatkaimen taikinapäillä. Olennaista on se, että jaksat vaivata, kunnes taikinapallo irtoaa kulhosta, ja siitä kuuluu mossahtelevia ääniä.
Kun pizza on vaivattu, alkaa kohotus. Jotkut kohottavat pizzaa kolme päivää, jotkut lämpimässä, toiset jääkaapissa. Kotikokki saa hyvän taikinan 10–24 tunnin kohotuksella huoneenlämmössä.
Parempi pizzapohja
Kolme keskikokoista pizzaa
- 500 grammaa 00-vehnäjauhoa
- 3,5 desiä kylmää vettä
- 3 grammaa tuorehiivaa tai 1 gramma eli 1/3 teelusikallista kuivahiivaa
- 2 teelusikallista suolaa
- 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
- jauhotukseen hiivaleipäjauhoja tai mannasuurimoita
- Ota tilkka vettä sivuun. Sekoita siihen suola.
- Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää vesi. Jos käytät tuorehiivaa, sekoita se ensin veteen ja vasta sitten jauhoihin. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia.
- Lisää suolavesi. Vaivaa 5 minuuttia.
- Lisää öljy. Vaivaa 5 minuuttia.
- Taikina on valmista, kun se on joustavaa, sileää, eikä tartu käsiin. Kohota taikinaa huoneenlämmössä kostean liinan alla 10–12 tuntia.
- Muovaa taikinasta kohotukset loppuvaiheessa kolme palloa ja kohota palloja liinan alla 2 tuntia.
- Muovaa pallot pizzoiksi hyvin jauhotetulla alustalla. Muotoile pallot käsin venyttelemällä ja painelemalla. Älä kauli, sillä se tuhoaa taikinan ilmakuplat, jotka tuovat taikinaan rapeutta ja muhkeutta.
Älä keitä kastiketta
Kastikkeessa vähemmän on enemmän. Älä lotraa mausteiden kanssa, äläkä keitä kastiketta. Puritaanit jopa puristelevat tomaatit käsin murskaksi.
Suosittelen, että hankit hyviä tölkkitomaatteja tai tomaattimurskaa. Mutti on syystä vähän hintavampi merkki, sillä tuotteet tehdään makeista, syvän makuisista San Marzano -tomaateista. Hyvistä tomaateista tehty, keittämätön kastike maistuu raikkaalta, eikä se peitä pizzan muiden täytteiden makuja. Chili, pippuri ja valkosipuli kannattaa lisätä vasta lopuksi kypsän pizzan päälle.
Taivaallinen tomaattikastike
Kastiketta 3-4 keskikokoiseen pizzaan
- 2 tölkillistä kuorittuja tomaatteja
- 2 ruokalusikallista oliiviöljyä
- 2 valkosipulinkynttä
- kourallinen tuoretta basilikaa
- maun mukaan suolaa
- Sekoita kulhossa tomaatit ja oliiviöljy.
- Hienonna seos käsin puristelemalla tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon murskattu valkosipuli, basilika ja suola.
- Älä keitä kastiketta, vaan anna sen maustua jääkaapissa pari tuntia.
Testaa paistinpannuniksi
Pizzakivi, lapio, uuni, lämpömittari. Pizzaharrastukseen voi upottaa satoja euroja – mutta ei todellakaan ole pakko.
Kotiuunia ei saa yhtä kuumaksi kuin pizzerian avotuliuunia, mutta tällöin avuksi tulee lämpöä varaava pizzakivi. Pizzan kypsentäminen kiven päällä tekee pohjasta rapean ja reunoista pulleat. Voit kuitenkin korvata pizzakiven nurinpäin käännetyllä, esikuumennetulla pellillä. Pizza kuuman pellin päälle, kintaat käteen ja pelti uuniin.
Vielä helpompi tapa on esikypsentää pizza paistinpannulla. Kyllä! Opin niksin Slicemonger-Jukka Salmiselta. Jopa hänen loihtimansa pizzakit on erinomainen.
Pizzataikina painellaan valurautapannuun ja sen reunoja vasten, kuin levittäisit pannuun piirakkataikinaa. Sitten täytteet pizzaan, parin minuutin esikypsennys liedellä, kahva irti pannusta ja pannu mahdollisimman kuumaan uuniin noin viideksi minuutiksi. Pannumetodi tekee pohjasta rapean, ja saat upean muhkeat reunat, kuin pizzeriassa.
Laitamme pizzaan yleensä vähän jotain raastettua perusjuustoa ennen paistoa. Sen sijaan mozzarella ja basilika kannattaa laittaa vasta kypsän, kuuman pizzan päälle. Näin yrtit eivät nuupahda, ja juusto sulaa kauniiksi ”lumipalloiksi”, jotka erottuvat hyvin kastikkeesta.
Nyt sitten vain taikinaan vaivaamaan ja paistinpannuista kahvoja irrottelemaan! Kuulisin mieluusti, miten pizzanpaisto onnistuu näillä vinkeillä, ja millaisia kikkakolmosia teillä on? Entä mitäs piditte Työviksen näytelmästä – ja suuntasitko sen jälkeen pizzalle? 🙂
