Minulla on tänään synttärit. Täytän 21.
Ehheheh.
Miksi kaikkien yli 27-vuotiaiden pitää vääntää vuodesta toiseen jotain tuon tapaista vitsiä, vaikka se ei ole edes vitsailijan mielestä hauskaa? Kaipa se on sama automaatio, joka ajaa ihmisen ostamaan aina K-marketista banaaneja, vaikka joka kerta ne mädäntyvät hedelmäkoriin.
En ole vuosiin juhlistanut synttäreitäni erityisemmin. Olen saanut miehen valmistaman aamupalan ja jonkun lahjan, yleensä teatteriliput, kuten nytkin. Mutta mitään paardeja en ole järjestänyt, saati sitten leiponut kakkua.
Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Tytär oli aivan tohkeissaan oivallettuaan, että kaikilla maailman ihmisillä on joskus synttärit, ei vain hänellä. Kun plikka kuuli, että minulla on pian merkkipäivä, alkoi tauoton höpötys mansikkakakusta ja kynttilöistä. Se oli niin liikuttavaa, etten voinut olla toteuttamatta lapsen toivetta. Vaikka ne mansikat olivat perkeleen kalliita ja vielä ruotsalaisia, kakku oli tehtävä.
Aluksi homma tosin meinasi tyssätä kunnianhimoon. Emmää voi kun emmää ehdi enkä jaksa tehdä tän työstressin keskellä jotain sokerikakkupohjaa, mitä jos marenki palaa pohjaan ja jaadi jaa ja konditorian kakku ei ole rakkaudella tehty ja on niin kallista, päiväbudjetti paukkuu hölöhölö.
Sitten pakotin itseni pysähtymään. Asiat voi tehdä simppelisti. Helppo mansikkakakku voi maistua hyvältä, mansikathan ovat se tärkein juttu. Täytekakun kakkupohja on aina mitäänsanomatonta sokerihöttöä. So what, jos ostan sen kaupasta? Täytteet ja kosteus ratkaisevat. Ja kuka hullu alkaa haudutella hataralla kokemuksella sveitsiläistä marenkia vesihauteessa, jos Aitoleivästä saa itse tehtyä, sitkoisen pehmoista marenkia.
Muutaman esivalmistelun jälkeen tämä kakku oli nopea tehdä. Halusin kokonaisuuteen kuohkeutta, joten ladoin mansikoita sekä kerrosten väliin että kakun päälle. Mansikoiden päälle ripottelin paahdettuja mantelilastuja ja marenkimuruja. Hillon korvasin lemon curdilla. Pidän kovasti mansikan ja sitrushedelmien yhdistelmästä, ja lemon curdin voi korvata monenlaisilla sitruuna- ja limehilloilla.
3-vuotiaasta alkaa muuten olla todellista apua keittiössä. Tyttö perkasi hienosti kaksi litraa mansikoita. Muutamissa marjoissa oli pieniä haukkausjälkiä, mutta pitäähän laadun tasaisuus testata. 🙂
Mansikkakakku mantelin ja marengin kera
Pohja:
- kolmikerroksinen valmiskakkupohja
- kostukkeeksi vedellä laimennettua, sokerilla makeutettua sitruuna- tai limemehua
Täytteet:
- 3 desiä kuohukermaa
- 250 grammaa maitorahkaa
- sokeria
- vaniljasokeria
- reilu litra mansikoita
- lemon curdia tai lime- tai sitruunahilloa
- 3 keskikokoista, valkoista marenkia (noin pari kourallista)
- 50 grammaa mantelilastuja
- Irrota kakkupohjan kerrokset toisistaan varovasti veitsellä. Perkaa mansikat ja lohko ne pienemmiksi paloiksi. Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla koko ajan sekoitellen. Kaada lastut toiseen astiaan jäähtymään heti, kun ne alkavat tuoksua paahtuneille.
- Tee kermarahka valmiiksi. Vatkaa kuohukerma kiinteäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka ja sekoita hieman, mutta älä vatkaa enää. Mausta seos makusi mukaan sokerilla ja vaniljasokerilla.
- Laita yksi kakkupohja asetille, tarjottimelle tai suurelle lautaselle. Jos pohjat eivät ole yhtä paksuja, laita paksuin pohjalle ja ohuin päälle.
- Kostuta kakkupohja sitruunamehulla. Älä liioittele kostutuksen kanssa, sillä pohja imee nesteitä mansikoista ja kermasta, kun kakku vetäytyy jääkaapissa. Lisäksi päällimmäisten kerrosten kosteus valuu kakun pohjaan. Alimmaista kerrosta ei siis kannata kostuttaa liikaa, ettei kakku lötsähdä.
- Levitä kostutetun pohjan päälle lemon curdia. Lado pohjan päälle kolmasosa mansikkalohkoista, mantelilastuja ja marenkimuruja. Kostuta ja täytä toinen kerros samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kostuta lopuksi kolmas kakkupohja ja sivele sen päälle lemon curdia. Kuorruta tämän jälkeen kakku rahkakermalla. Koristele kakku lopuilla mansikoilla, mantelilastuilla ja marenkimuruilla.
Voi pojat, että siitä tulikin hyvää, valmispohjasta huolimatta! Kevennän kermavaahtoa mielelläni rahkalla tai paksulla jugurtilla. Kuorrutteen happamuus sopii hyvin yhteen lemon curdin kanssa, ja raikkaus tasapainottaa marengin makeutta. Marenki, suuret mansikkakuutiot ja mantelilastut tekivät koostumuksesta kuohkean. Kakussa oli myös pureksittavaa, jota kaipaan ruokaan kuin ruokaan.
Vaikka minäkin heitän tuota ”hei mä oon 21” -läppää, on oikeastaan tosi kivaa olla 33. Itse asiassa haluaisin olla jo nelikymppinen. Vanhemmilla kavereillani on itsevarmuutta ja malttia, jonka ihminen saavuttaa selviydyttyään pystypäin tarpeeksi monesta myrskystä. Olen siitä kateellinen.
On myös mukavaa, että minulla on tämmöinen pikkukokki motivoimassa leivontaan. En todellakaan olisi muuten juhlistanut syntymäpäivääni kakulla ja kynttilöillä. Ja koska minulle on viimeksi laulettu Paljon onnea vaan? Olen ollut lapsesta ja kesästä fiiliksissä muutenkin, kun olen katsellut pikkuisen touhuja mökillä ja puistoissa. Vuosien jälkeen minäkin innostun uudelleen voikukkien puhaltelusta, leppäkertuista ja uimisesta ja jännitän tulevaa kesälomamatkaa vatsa sekaisin.
Kiitos elämä.
PS. Toi meidän parvekkeen tikkuinen puupöytä näyttää ihan semmoiselta vakavasti otettavien ruokabloggaajien kuvausalustalta. 😀
Myöhästyneet synttärionnittelut! Omana juhlapäivänä ei saa rehkiä liikaa IMO, joten valmispohjien käyttö kakussa on enemmän kuin sallittua. Ja hei: maku ratkaisee. 🙂
Kiitos Riitta! Stockalta ostamani valmispohja osoittautui varsin käyttökelpoiseksi. Rakastan eniten kylmäkköduuneja. Siis erilaisten kylmien kastikkeiden, marinadien ja pikkupalojen väsäämistä, joten kakun täytteisiin keskittyminen sopii minulle mainiosti. Puolet koko hommasta oli ehdottomasti lapsen riemu. Oli ihanaa katsella sitä tärkeyttä ja iloa, jolla hän perkasi mansikoita ja levitti lemon curdia. Ja kakusta puhuttiinkin sitten koko viikonloppu. 🙂