Voi hyvä jumala. Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta niin se vain koitti. Yhtä väjäämättömästi kuin ensimmäiset harmaat hiukset, maksaläiskät, Ultra Bran nostalgisointi ja rahastosäästäminen. Yhtenä päivänä sitä vain huomaa olevansa ihminen, joka pitää lehtikaalista. Tämä on vähän noloa, koska olen naureskellut täällä blogissa lehtikaalivouhotukselle niin kuin kunnon örmyilevä […]