Loppuviikko tuntuu kevyemmältä, kun virittäytyy miettimään, mitä mukavaa kokkailisi viikonloppuna. Jaan nyt pari reseptiä, jotka ovat syntyneet kotikeittiössämme huhtikuun viikonloppuina.
Ensimmäisestä reseptistä olemme puhuneet pitkään, mutta vasta nyt saimme kokeiltua sitä. Kyseessä ovat vietnamilaiset rullat. Eeva Kolu kutsuu rulliaan Kauhaa ja rakkautta -blogissaan kesärulliksi, kevätrulliksi ja ihan vain rulliksi. En jaksa nyt änkyröidä ja vääntää kättä kaikkitietävien etnoilijoiden kanssa, joten jankuttamisen välttämiseksi kutsun rullia vain rulliksi.
Vielä sananen ruokakulttuureista ennen kuin käyn itse reseptin kimppuun. Muistaakseni Kotiliesi julkaisi pääsiäisenä vatruskan reseptin. Vatruska on siis venäläinen piiras, joka on kotiutunut myös karjalaiseen ruokakulttuuriin. Vatruskan täytteet ja taikinan koostumus vaihtelevat alueittain. Lehden lukijapalstalla alkoi pääsiäisen jälkeen kauhea poru ja vääntö oikeaoppisesta vatruskasta. Tällainen toissijainen pillitys hämmästyttää ja kyllästyttää minua. Jos teen perisuomalaisen kalakeiton maitoliemeen, saan käyttää oman makuni mukaan lohta tai seitiä, tilliä tai ruohosipulia, ketä kiinnostaa. Mutta varjeles, jos kyseessä on toisen maan ruokakulttuurista vaikutteita ottava resepti. Paikalle ilmaantuu heti joukko besserwisseröiviä kosmopoliitteja, jotka nillittävät siitä, kuinka tomaattikastike tehdään Italiassa, ja millä nimellä mitäkin palleroita Kiinassa kutsutaan.
Mielestäni tuollainen jankuttaminen on täysin toissijaista. Eiköhän jokaisessa italialaisessa, vietnamilaisessa ja ranskalaisessa kodissa ole perheenjäsenten omaan makuun pohjautuva tomaattikastikkeen, omenapiiraan tai kasvisrullien resepti. Yhdestä oikeasta valmistustavasta ja ruoan nimestä vääntäminen ei kerro jankuttajan sivistyksestä. Mieleeni tulee enemmänkin länsimaalainen, joka kyllä matkustelee paljon, mutta tarkastelee muita kulttuureja vain hotellihuoneensa ikkunan rajaamasta näkökulmasta.
Voisin jatkaa tästä aiheesta ikuisuuden, mutta hei, nyt takaisin keveisiin viikonlopputunnelmiin. Onhan sentään kevät ja kaikki ja Mansen kadut täynnä humalaisia teekkareita.
Teimme rullien dipin Eeva Kolun mainiota reseptiä mukaillen, ja täytteet sävelsimme itse. Kokemus ylitti odotukset. Jäin välittömästi koukkuun raikkaan mausteisiin rulliin. Mieleni pursuilee jo erilaisia täyteideoita, ja haaveilen kunnon rullaillasta kaveriporukalla. Seuraavilla kerroilla aion tehdä täytteitä sienistä, salaateista, soijasta, korianterista, kanasta, ravuista, avokadosta….tämä täyte on kuitenkin helppo ja maukas ensiaskel rullien maailmaan.
Ainekset:
Riisipaperilevyjä ( hyvin varustelluista etnisistä ruokakaupoista)
400 grammaa marinoimattomia sianlihasuikaleita
300 grammaa kaalia
2 suurta porkkanaa
puolikas inkivääri
80 grammaa maustamattomia nuudeleita (yksi pussillinen tai yksi suuressa paketissa oleva rulla)
ripaus suolaa ja chilijauhetta
seesamiöljyä paistoon
Raasta kaali, porkkana ja inkivääri ohuiksi suikaleiksi ja keitä nuudelit. Kuumenna ripaus chiliä seesamiöljyssä ja paista ensin lihasuikaleet. Kun liha on saanut väriä pintaansa, lisää pannulle kaali, inkivääri ja porkkana. Älä paista kasviksia täysin kypsiksi. Niihin saa jäädä rapeutta ja suutuntumaa. Mausta täyte kevyesti suolalla. Täyte saa kuitenkin jäädä raikkaaksi, koska kääryleiden dippi on todella mausteinen.
Liota riisipaperit pehmeiksi haaleassa vedessä. Käytä mahdollisimman suurta astiaa. Ihanteellisinta olisi, jos koko levy kostuisi kerralla, eivätkä reunat jäisi veden ulkopuolelle. Kuivaksi jäänyt levy voi muuten murtua.Voit liottaa 2-3 levyä kerrallaan, jos haluat selviytyä nopeammin. En kuitenkaan suosittele laittamaan kaikkia levyjä kerralla veteen, koska muuten ne takertuvat toisiinsa ja repeävät. Lisäksi riisipaperilevyjen koko vaihtelee, ja levyjen oikeaa määrää on vaikea arvioida ensimmäisillä kerroilla. Meidän käyttämistämme levyistä tuli noin 12 suurta rullaa.
Nosta pehmenneet levyt yksitellen puhtaalle alustalle. Painele levystä niin suora ja rypytön kuin mahdollista. Levitä liha-kasvistäyteestä ja nuudeleista mahdollisimman tasainen suorakulmio riisipaperin päähän. Jätä tämän pään reunaan parin sentin vara, ettei rulla hajoa heti alkuunsa. Ala rullata levyä ja painele täytteen ja kuoren välistä ilmakuplia samalla pois. Kostuta välillä sormiasi, sillä levy on tahmea ja alkaa tärkkelöityä nopeasti.
Rullien päiden siisti paketoiminen on vaikeaa ainakin ensimmäisillä kerroilla. Reunoille kannattaa yrittää jättää pari senttiä käärimisvaraa. Lisäksi reunoja kannattaa työntää jo käärimisen aikana keskiosan sisään, ei vasta loppuvaiheessa. Päiden ulkonäöstä ei kuitenkaan kannata ottaa liikaa paineita. Tärkeämpää on se, että rulla on napakka, eikä täytettä ole liikaa. Täytteitä pursuilevaa, löysää rullaa on vaikea dipata ja syödä siististi.
Dippi:
1 desi vettä
2 ruokalusikallista soijaa tai kalakastiketta
1-2 valkosipulinkynttä pieneksi lohkottuna
1-2 tuoretta chiliä pieneksi lohkottuna tai 1-2 teelusikallista kuivattua chilijauhetta
puolikkaan limen mehu
1 ruokalusikallinen sokeria
1 teelusikallinen riisietikkaa
Lohko chili ja valkosipuli mahdollisimman pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna dipin makustua ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Me teimme dipin valmiiksi jo edellisenä iltana, ja se kannatti. Maustekastikkeesta tuli todella mehevä ja tulinen.
Toinen viikonloppuherkku syntyi Hesarin innoittamana. Mieleeni jäi makupari timjami ja sienet. Kun mielessä siinteli perjantaipizza, ja jättiherkkusienet olivat Stockan Hulluilla päivillä tarjouksessa, resepti oli selvä. Teimme yrttisen sienipizzan vuohenjuuston kera. Minä suosin pizzapohjassa nykyään maitotilkkaa ja hidasta nostattamista kylmässä. Tällä kertaa mies kuitenkin teki taikinan omin päin pelkkään veteen. Ihan ok, mutta minun taikinani on parempi 😀
Pieni perustaikina:
2 desiä vettä
puolikarkeita vehnäjauhoja
5 grammaa kuivahiivaa
suolaa
sokeria
oliiviöljyä
Liota hiiva, reilu teelusikallinen suolaa ja saman verran sokeria kädenlämpöiseen veteen. Ala lisätä vähitellen jauhoja ja vaivaa taikinaa koko ajan. Tarkista maku siinä vaiheessa, kun taikina tuntuu ensimmäisen kerran niin kiinteältä, että jauhoja ei enää tarvitse lisätä. Jos taikina on mautonta, voit lisätä suolaa vielä tässä vaiheessa. Lorauta taikinaan lopuksi pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Vaivaa ja lisää vielä hiukan jauhoja, jotta taikinaan tulee sen verran kiinteyttä, että saat kätesi irti, ja taikinaa voi muotoilla helposti pellillä tai pizzakivellä.
Nostata maidotonta taikinaa huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Taikinaan lisätty sokeri nopeuttaa nousua ja parantaa taikinan sitkoa.
Kastike ja täytteet:
400 grammaa tomaattimurskaa
2 suurta valkosipulinkynttä murskattuina
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
sokeria
mustapippuria
pieni ripaus chilijauhetta
5 suurta herkkusientä ohuina siivuina
puolikas keltasipuli
kourallinen halkaistuja kirsikkatomaatteja
100 grammaa laadukasta vuohenjuustoa siivuina
1 pallo mozzarellaa siivuina
2/3 ruukullista tuoretta timjamia
Keitä ensin kastike. Kuullota valkosipulia ja chilijauhetta hetki oliiviöljyssä. Lisää kattilaan tomaattimurska. Sekoita hyvin ja mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja sokerilla. Suolaa ja sokeria voi lisätä pizzakastikkeeseen yhtä paljon. Kastikkeesta on tarkoitus tulla pehmeän yrttinen, joten älä innostu liikaa suolan ja pippurin kanssa. Keitä kastiketta ilman kantta, kunnes nestettä on haihtunut niin paljon, että kastike on paksuhkoa ja kirkkaanpunaista. Lisää kastikkeeseen lopuksi kourallinen hyvin pieneksi silputtua timjamia.
Esivalmistele seuraavaksi täytteet. Kuullota sieniä ja keltasipulia hetki pannulla. Älä kuitenkaan paista, vaan anna raaka-aineiden ottaa vain hieman väriä pintaansa ja vapauttaa nesteitä.
Kauli tai painele taikina mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi paistoalustalle. Levitä kastike pohjan päälle. Älä jätä pizzaan liian leveitä, kastikkeettomia reunoja, sillä reunat turpoavat paiston aikana. Levitä kastikkeen päälle mozzarellaviipaleet, niiden päälle kuullotetut sienet ja sipuli, halkaistut kirsikkatomaatit ja lopuksi vuohenjuustoviipaleet. Paista pizzaa uunin alatasossa 250-275 asteessa (kiertoilmauunissa miedompi lämpötila), kunnes juustossa on lämmin, keltainen sävy.
Revi loppu timjami valmiin pizzan päälle. Rouhaise hieman mustapippuria ja nautiskele pehmeästä makumaailmasta. Tämän pizzan kumppaniksi sopii hieman kevyempi punaviini.
Pieni vinkki vielä timjamista. Ruukun viimeisestä kolmanneksesta kannattaa käyttää vain lehdet. Timjamin varren alaosa on todella sitkeä, suorastaan hammaslankamainen, eikä sen syöminen edes pienenä silppuna ole kovin miellyttävää.
