Kävin perjantaina ensimmäistä kertaa gastropub-tyylisessä Esplanadissa, vaikka paikka on ollut Hämeenpuistossa jo vuodesta 2009. Olen kuullut Esplanadin ruoasta kehuja parilta ihmiseltä, jotka ovat aika tarkkoja ruoasta. Kesällä söin kerran saksalaistyyppisen makkara-annoksen Esplanadin terassilla. Annos oli ihan ok, mutta ei mitenkään järisyttävä. Odotukseni olivat kuitenkin korkealla.
Ravintolassa on reilusti tilaa. Asiakaspaikkoja on kahdessa kerroksessa. Sisustus on merihenkinen ja tumma, mutta siisti. Siis ei pölyttyneitä verkkoja ja purjeita, vaan muutamia näyttäviä yksityiskohtia. Alakerta oli lämminhenkisempi kuin hiukan kolkko ja autio yläkerta.
Esplanadin juomalistalla on paljon kotimaisen Koskipanimon oluita, simaa ja siideriä sekä ulkomaisia erikoisoluita. Viinilista on melko suppea ja yllätyksetön: Jacob´s Creekiä ja Campo Viejo Reservaa. Listalla on onneksi pari mielenkiintoista jippoa, kuten unkarilainen Törleyn kuohuviini. Esplanadi on kuitenkin ensisijaisesti olutpaikka.
Ravintola on profiloitunut suomalaiseen lähiruokaan. Menussa kerrotaan monien annosten pääraaka-aineen tuotantopaikka. Huomasin, että jo pelkästään tämä saa annokset kuulostamaan erityisiltä ja herkullisilta. Vai miltä kuulostaa Häijään myllyn vehnäjauhoista tehty tuorepasta, teiskolaiset suppilovahverot tai Tampereen jäätelötehtaan jäätelö?
Oletimme pääruokien olevan pubimaisen runsaita, joten skippasimme alkupalat. Alkuruoat olivat varmoja, mutta satoja kertoja koettuja. Siis etanoita, vuohenjuustosalaattia ja sienikeittoa.
Kasvissyöjäkaverini tilasi Veggie Burgerin (12,50 e), jonka luomuhampunsiemen-kasvispihvi kuulosti hauskalta vaihtelulta tavallisiin soija- ja kasvispihveihin. Myös listan toinen kasvisannos Vegespecial (18 e) kuulosti kutkuttavalta. Kerrankin jotain muuta kuin iänikuista juustosalaattia tai kasvispastaa. Paperimenun mukaan annoksessa on seitania, miedon tulista, kermaista tomaattikastiketta sekä speltistä tehtyä pilahvia. Päätin siis kerrankin antaa mahdollisuuden kasvisannokselle.
Hampurilaisannos oli runsas, mutta burgerin kansi oli vähän kärähtänyt. Pihvi oli todella hyvin maustettu ja mukavan rapsakka. Närpin kaverini annoksesta soijacheddaria. Sen maku muistutti hämmästyttävän paljon oikeaa juustoa, mutta koostumus suli suuhun kuin lumi. Puikula-lohkoperunat muistuttivat tavallisia, isoja ranskalaisia. Kuvittelimme lisukkeen olevan jotain kokonaisen puikulaperunan tyylistä. Maukkaita ja rapeita perunat kuitenkin olivat.
Ystäväni kuvaili annostaan ihan hyväksi, mutta ei tajunnanräjäyttäväksi. Kasvishampurilaiseen saisi persoonallisuutta tarjoamalla esimerkiksi tavallisen ketsupin sijaan salsan tai paholaisenhillon tyylistä kastiketta.
Oma annokseni oli pettymys, vaikka esillepano oli suht houkutteleva. Seitania oli reilusti. Valitettavasti se oli järkyttävän suolaista, en maistanut suolan lisäksi mitään muuta. Suola jyräsi tomaattikastikkeen päälle, enkä maistanut kastikkeessa menussa lupailtua tulisuutta tai kermaisuutta. Kastike muistutti ikävän paljon purkkitomaattipyrettä. Lisukekasvikset olivat maukkaita, mutta pilahvi oli vain kiinteä keko spelttiä.
Mietin hetken, palautanko suolakammotuksen keittiöön. Asiakkaita alkoi kuitenkin olla niin paljon, että tiesin joutuvani odottamaan uutta annosta kauan. Olin niin nälkäinen, että pistelin annoksen poskeeni, vaikka harmitti pirusti. Huomautin tarjoilijalle suolaisuudesta, ja hän lupasi viedä keittiöön palautetta.
Tilasin jälkiruoaksi jäisiä karpaloita kinuskikastikkeella (6,90 e), koska halusin suolaisen aterian päätteeksi jotain raikasta. Muut vaihtoehdot olisivat olleet perinteinen jäätelöannos sekä uunijuusto lakkahillokkeella.
Karpaloannos oli pienehkö, mutta kinuskia oli erillisessä pikkukannussa erittäin runsaasti. Joku toinen voisi valittaa kinuskin määrästä, mutta olen sen verran sokerihiiri, että en pannut pahakseni. Marjat olivat sopivan hyhmäisiä ja kinuskikastike hykerryttävän hyvää. Vielä mukavampi yllätys oli se, että keittiö pahoitteli suolamokaansa tarjoamalla jälkiruoan ilmaiseksi.
Palvelu oli ystävällistä, vaikka suomalaiseen tapaan hiukan niukkaa ja arkaa. Nostan kuitenkin hattua sille, että palautteeni huomioitiin asiallisesti. Jälkiruokahyvityksen ansiosta minulle jäi illasta hyvä fiilis. Ravintoloiden pitäisi tajuta, että näillä pienillä eleillä pettynytkin asiakas voidaan saada palaamaan paikkaan. Sain itse jälleen kerran muistutuksen siitä, että palautetta kannattaa ja pitää antaa, sekä kehuja että kritiikkiä. Seitanin suolaisuus saattoi johtua inhimillisestä mokasta, joka saatiin korjattua palautteeni ansiosta. Virheitä ei voida korjata, jos tieto ei mene keittiöön.
Esplanadi edustaa miljöönsä ja menunsa puolesta samaa gastrolinjaa kuin Tuulensuu, Nordic, Praha ja vastaavat. Taustamusiikki sen sijaan oli hämmentävää. Puheensorinan yli kuulin paloja Queenin Bohemian Rhapsodysta, Spice Girlseista, E-Typesta ja Oasiksesta. Tällaiseen paikkaan sopisi jazz, vanha rock tai pianomusiikki. Myös asiakaskunta oli yllättävän nuorta. Esplanadi taitaa olla enemmän nuorten aikuisten pokailupaikka kuin keski-ikäisten viininlipittelybaari.
Tuomio: 3 tähteä. Toinen annos oli ok, toinen pettymys. Olen kuullut kehuja Esplanadin liharuoista, mutta se ei ole mikään syy tehdä kasvisruokia huolimattomasti. Mielestäni listalla ei kannata pitää ollenkaan kasvisannoksia, jos niitä ei tehdä yhtä huolellisesti kuin muita ruokia. Miljöö ja konsepti eivät sovi yhteen taustamusiikin kanssa. Hyvä palvelukokemus saa minut kuitenkin palaamaan tänne uudelleen ja antamaan Esplanadille uuden mahdollisuuden.
