Olen kaivannut Tampereelle jo vuosikausia hot pot -paikkaa. Ihastuin hot potiin ollessani Kiinassa vaihdossa. Ruoan idea on hieman kuin fonduessa. Pöytään tuodaan suuri, mausteliemellä täytetty pata, joka kuumennetaan kaasuliekin päällä. Liemeen dipataan ohuita liha-, kalan- tai kanansiivuja, nuudeleita, kasviksia ja äyriäisiä, ja annostaan voi maustaa vielä erilaisilla kastikkeilla.
Olen monesti kertonut, miten paljon pidän sosiaalisesta syömisestä, annosten jakamisesta ja ruoan tekemisestä porukalla. Hot potissa yhdistyvät kaikki nämä asiat. Stockmannin taakse viime keväänä avannut Yitong Hotpot-restaurant onkin ollut testilistallani jo pitkään. Monet ovat kyselleet minulta tätä arviota. Pahoittelut, että kirjoittamisessa kesti. Halusin testata myös Yitongin tavallisen listan ja käydä lounaalla, jotta saisin selvitettyä, onko ravintola aidompi kuin Tampereen muut kiinalaiset, joiden ruoka on usein malesialais- ja thai-tyylistä.
Pahoittelut myös kuvien laadusta. Ne eivät ole nyt kovin priimoja, koska olin liikkeellä pelkän Lumian kanssa. Lisäksi Yitongin sali on todella iso ja aika hämärä, vaikka katossa on näyttäviä kruunuja. Kuvista ilmenee myös, että ravintolan sisustaja tykkää kovasti kukista. Tämä on yksi syy siihen, miksi arvostelun kirjoittamisessa kesti. Ehdin nimittäin hetken luulla, että ravintola on lopettanut, mutta teippauksia ei ole poistettu ikkunoista. Kävelin pari kertaa paikan ohi hiljaiseen aikaan ja vilkaisin ikkunaa nopeasti. Tekokukkia ja koristepylväitä on niin paljon, että luulin kukkakaupan tulleen ravintolan tilalle.
Oven edessä on pari valtavaa pylväsruukkua. En ymmärrä sijoittelun ideaa, sillä se vaikeuttaa ovista kulkemista. Ulkoapäin voi saada sen vaikutelman, että paikka on kiinni, ja ulkokoristeet on vain siirretty oven suuhun.
Testasin ensin Yitongin hot potin perheeni kanssa. Hot pot maksaa 24 euro per henkilö. Lapsen aterian hintaa en muista, mutta se oli halpa, olisikohan ollut euron per ikävuosi. Täytevaihtoehtoja oli niin paljon, että olimme pyörällä päästämme. Valitsimme lopulta lajitelman F, joka sisältää naudanlihaa, jättikatkarapuja, kalmaria, Enokitake-sieniä, lootuksenjuurta, tofua, kiinankaalia ja mustasientä.
Koska syöjiä oli kaksi, hintaan sisältyi kaksi lientä. Tulisuusvaihtoehtoja on kolme, ja valitsimme miedon ja keskitulisen liemen. Annokseen kuului myös kaksi maustekastiketta: maapähkinäkastike ja seesamikastike.
Tarjoilija puhui melko vähän suomea, mutta hänen englantinsa oli erinomainen. Keskustellessamme selvisi, että hän on kotoisin Kiinasta, ja Yitongissa pyritään tarjoamaan aitoja kiinalaisia makuja. Yitongin listalla on jopa Pekingin ankkaa ja erittäin tulinen, kokonaisena tarjoiltava pihvi.
Jostain syystä ravintolan koko menu ei näy netissä, mutta Pekingit ankat ja muut erikoisuudet löytyvät Foodoran listalta. Ravintolan kannattaisi panna nettilistansa pikimmiten ajan tasalle, koska heidän tarjontansa poikkeaa selvästi muista kaupungin kiinalaisista.
Kerroin tarjoilijalle, että olemme syöneet hot potia monta kertaa, mutta hän selitti systeemin silti erittäin perusteellisesti. Paneutuva huomioiminen on mukavaa, mutta pitkät sepustukset voivat saada hot potin syömisen kuulostamaan vaikeammalta kuin se on. Sen kun kippaat täytteitä liemeen ja kokeilet välillä puikoilla, koska vaikuttaa hyvältä. Pöytään tuotiin jopa kello, ja saimme tarkat ohjeet siitä, kuinka monta minuuttia mitäkin sientä pitää kypsentää.
Liemien kuumentumisessa kesti aika kauan, ja olin todella nälkäinen päästessäni syömään. Käytämme chiliä keskimääräistä enemmän. Mieto liemi oli silti tarpeisiini aivan sopiva. Keskitulinen liemi kirjaimellisesti ui chilissä. Siivilöimme sitä padasta, mutta liemi oli niin tulista, että emme voineet juurikaan syödä sitä. En uskalla edes ajatella, miten tulinen kaikkein hotein liemi on. Sainpahan kuitenkin kerrankin tulista ruokaa. Yleensä ärsyynnyn, kun ravintoloiden tulisina mainostetut annokset maistuvat Texas Petelle.
Kaikki täytteet tulivat suoraan pakasteesta. Kiinalaisten sienien ja äyriäisten kohdalla ymmärrän tämän, mutta jäistä naudanlihaa en tajunnut. Ohuet jäiset siivut pysyivät toki kauniilla rullilla, mutta Shanghaissa ja Pekingissä syömäni hot potit tarjottiin aina tuoreen lihan kera.
Aterioinnissa kesti liemen hitaan kuumentumisen vuoksi niin pitkään, ettemme jaksaneet ottaa jälkiruokaa. Vaikka kokemus oli hieman kömpelö, jäin hyvälle mielelle. Mukavaa palvelua ja kerrankin jotain, joka todella muistuttaa Kiinasta. Seuraavaksi testasin Yitongin lounaan (9,70 e) toivoen löytäväni normibuffasta poikkeavia herkkuja.
Buffet oli 70-prosenttisesti kovin samanlainen kuin muissa yleisetnisissä. Siis kevätrullia, keitettyä ja paistettua riisiä, kana- ja lihakastiketta, keittoa ja sushia.
Buffetissa oli onneksi muutama kiintoisa valopilkku. Tarjolla oli ensinnäkin kasviksilla ja possulla täytettyjä pastanyyttejä eli dumplingeja. Olisin dipannut ne mielelläni Shanghain tyyliin viinietikkaan, mutta tarjolla oli vain soijaa. Täyte olis sopivan suolainen ja mehevä, mutta pastakuori oli päässyt kuivahtamaan.
Buffetissa oli myös suuria kiinalaisia lihapullia, jotka oli ilmeisesti keitetty. Omaan makuuni ne olivat liian rasvaisia ja pehmeitä, mutta autenttisia. Kasvistarjontaa oli harmillisen niukasti. Tarjolla oli vain höyrytettyjä vihanneksia, mutta ei esimerkiksi tofukastiketta. Susheista löytyi onneksi myös kasvismakeja.
Makeissa oli reilusti täytettä ja riisi pysyi kasassa, vaikka muutamien rullien levä repsottikin. Tulisiksi mainostetut makit olivat korkeintaan mausteisia, aivan eri maailmasta kuin hot pot -liemet. Lounaan hinta-laatusuhde oli ihan ok, mutta mitään järisyttävän kiinalaista kokemusta tämä ei tarjonnut.
Tilasin vielä sunnuntaina pari annosta kotiin Foodoran kautta. Kasvisannoksista mieleeni jäi erityisesti haudutettu munakoiso (8,20 e). Tämäkin ruoka oli todella öljyinen. Vaikka en näin runsaasta rasvasta piittaakaan, annos toi mieleeni kiinalaiset öljyssä uitetut lisukekasvikset, joita tarjoiltiin joka aterialla. Haudutettu munakoiso poikkeaa myös mukavasti tavallisesta tofu-tarjonnasta.
Yitong ei ollut niin kiinalainen paikka kuin olisin toivonut. Se kuitenkin yrittää olla autenttisesmpi kuin Tampereen ”finskikinskit”. Ongelma taitaa olla sama kaikkialla Suomessa; kiinalainen ruoka on aina pikaruokamaista. Maan paras ja autenttisin kiinalainen lienee Kulosaaren Chengdu, josta muun muassa Sivumaku on kirjoittanut. Juuri tällaista minä kaipaan. Laadukasta lihaa vaikkapa ribseinä ja ohuenohuina siivuina, kekseliäitä ja kauniita annoksia. Jotain muutakin kuin vain riisiä ja kastiketta.
Purebiten hot pot minulta on vielä testaamatta, mutta ravintolan tason tuntien uskon sen olevan hyvä. Vaikka Yitong ei täyttänytkään korkeita odotuksiani, suosittelen ravintolan hot potia, joka on tällä hetkellä Tampereen kiinalaisinta Kiinaa.
Itselle ei kauheasti jäänyt Taiwanin vaihdon jälkeen hot potit himottelemaan. Ekan kerran kun siellä sitä testattiin, olivat tarjoilijat turhankin huolissaan länkkäreitten makuaistista ja saatiin jotain juustolientä, jossa tulisuus oli nolla. Tokalla kertaa oli paikallinen mukana, niin maku oli jo parempi, muttei kyllä rahan arvoinen.
Sen sijaan dumplingsejä on kyllä ikävä! Pitää ehkä testata tuo Yitong.
Mä olin juuri tämän vuoksi tosi yllättynyt siitä, että hot potin liemi oli niin tulinen. Yleensä, kun jotakin annosta mainostetaan etnisessä ”tulisena”, tarjoilija tulee kyselemään useita kertoja, että kai nyt olet vielä hengissä ja uskallatko ihan varmasti syödä tätä. Ja mausteinen on yleensä kuvaava termi sille tulisena myydylle safkalle.