Ruoka on niin tärkeä osa elämääni, että jopa matkakohteet tulee valittua paikallisen makumaailman perusteella. Olen ennakkoluuloton, ja olen maistanut niin kiinalaisia mätämunia eli century eggsejä kuin perinteisiä roomalaista vatsalaukkupataakin. Tähän asti olen löytänyt jokaisesta ruokakulttuurista edes yhden hyvän kokemuksen.
Onneni kääntyi, kun matkustimme syyskuussa Madeiralle. Valitsimme kohteen upean luonnon vuoksi. Suunnitelmissamme oli hikisiä levadavaelluksia ja välimerellistä herkuttelua. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni sen virheen, että en tutustunut paikalliseen ruokakulttuuriin tarpeeksi hyvin. Madeiralla käynyt ystävämme puhui hiukan nihkeään sävyyn paikallisesta ruoasta, mutta ajattelin, että ehkä hänellä oli vain epäonnea ravintoloiden valinnassa.
Totuus valkeni paikan päällä. Madeira ei todellakaan ole mikään herkuttelijan paratiisi. Ei, ellet ole 75-vuotias britti, jonka elämän kiintopisteet ovat bingo, perunat ja tervaksi haudutettu tee. Madeiralla syödään lähinnä perunaa, lihaa ja kalaa – erittäin yllätyksettömällä tavalla valmistettuna. Paikallinen erikoisuus on pitkässä vartaassa paistettu liha, espetada. Toinen paikallinen ylpeys taas on ruma, iso kalanmötkäle, espada.
Raaka-aineet olivat tuoreita, mutta hyvä liha ja kala pilattiin olemattomalla maustamisella ja englantilaistyyppisellä valmistustavalla. Lihavartaat maustettiin aivan liian hennosti suolalla ja laakerinlehdillä. Suolaa ja pippuria saa toki aina lisää, enkä todellakaan ole suolassa uitetun safkan ystävä. Paikallinen lihanvalmistustapa vaikutti kuitenkin enemmän osaamattomuudelta kuin hyvien raaka-aineiden kunnioitukselta. Suolaa ja pippuria näkyi kuluvan myös naapuripöydissä runsaasti. Kala tarjoiltiin yhtä mauttomana ja veteläksi leivitettynä. Tonnikala ja miekkakala käryytettiin rutikuivaksi, eikä tarjoilija ymmärtänyt, miksi joku haluaisi syödä tonnaripihvinsä mediumina.
Annosten lisukkeet veivät ajatukset 80-luvulle. Lihan ja kalan seurana tarjottiin valtava kasa läpikypsiksi keitettyjä perunoita, suolattomia tietenkin. Annoksen kruunasi porkkanaraasteesta sekä kurkku- ja tomaattilohkoista koostuva, kouluruokahenkinen salaatti.
Kastikkeet, marinadit ja yrtit eivät juuri kuulu madeiralaiseen keittiöön. Periaate tuntuu olevan se, että ruoan määrä on makuja tärkeämpää. Äimistelin myös vihannesten vähäistä ja tylsää käyttöä. Saarella kasvaa kaikkea mahdollista orkideoista banaaneihin, mutta paikalliset viljelijät ovat päättäneet pyhittää vähäiset maansa perunalle. Myös jälkiruoat kertoivat saaren brittimenneisyydestä. Menuissa oli jos jonkinsorttista puddingia. Suomalainen versio suositulle Grandmum´s puddingille lienee Pappilan hätävara.
Netistä löytyy jonkin verran väittelyä paikallisesta ruokakulttuurista. Portugalia tunteva ystäväni kertoi, että myös mantereella ruoka on valjua verrattuna muihin Välimeren maihin. Kallistun tämän keskusteluketjun happamien kommentoijien puolelle. Hengetön on hyvä sana kuvaamaan madeiralaista ruokaa. Nimimerkki masseur eli Simo Salin puolustaa madeiralaista ruokaa kovasti tässä ja aika monessa muussakin ketjussa. Hänen mielestään ongelma on siinä, että suomalaiset turistit eivät osaa arvostaa simppeliä kotiruokaa, vaan odottavat yletöntä koketeerausta ja valkoisia pöytäliinoja.
En todellakaan näe asiaa näin. Vaatimaton suomalainen kansankeittiökin menee mielestäni kirkkaasti madeiralaisen edelle. Vilja- ja juurespohjaisiin ruokiin saadaan makua suolalla, voilla ja imellyttämisellä. Suola ja voi ovat kelpo keinoja silloin, kun tuoreita yrttejä ei ole, ja juurekset ovat menettäneet napakan suutuntuman nahistuttuaan kellarissa. Valitettavasti madeiralaisessa ruoassa ei hyödynnetä edes näitä pelastajia.
Myös paikalliset ruokakaupat olivat iso pettymys. Espanjassa ja Italiassa olemme usein ostaneet marketeista tuoretta leipää, hedelmiä ja niiden seuraksi paikallisia, mielenkiintoisia säilykeherkkuja. Madeiralla suuretkin marketit veivät ajatukset 90-luvun alun Viroon. Osa hyllyistä ammotti tyhjyyttään, eikä tuoretavaran määrä ollut mainittava. Tylsät keksit, naksut ja tuontielintarvikkeet veivät hyllytilaa, eikä säilykeosastoilla ollut samanlaisia aarteita ja kreisejä löytöjä kuin vaikka Espanjassa.
Mutta ei matkamme ollut missään nimessä fiasko. Mieletön luonto, dubbaamattomat tv-sarjat ja hyvät leivonnaiset kompensoivat mauttomien perunavuorien tuottamaa pettymystä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että pelkässä vedessä keitetty pottu on vain vedessä keitetty pottu, suht mauton tärkkelyslisäke. Olkoon vaikka kuinka vulkaanisessa maaperässä kasvanut.
Parhaat ravintolat löytyivät yllätykseksi hotellistamme Porto Maresta. Kaikki muut hotellin ravintolat ovat suosittelun arvoisia paitsi (yllätys, yllätys) perinteiseen madeiralaisruokaan keskittynyt Atlantida. Tässä pari kuvaa suosikistamme, ravintola Medistä.
Monissa paikoissa ruokatarjonta oli valitettavasti tätä.
Siskot kokkaa -bloggajien kokemus Madeiran makumaailmasta on aivan erilainen. Minua taas alkoi heti karmia, kun näin tuon papukaijakalan takana lymyilevän porkkanaraasteen.
Mutta mahtavia hetkiä tarjoaa levadavaelluksen jälkeen ylhäällä teehuoneessa nautittu perienglantilainen teehetki, kun alhaalla häämöttää Funchal ja loputon meri. Taisin olla sen verran portviineissä, että muistan hyvällä myös tonnikalaani ja hedelmä salaatteja, joita tuli syötyä.
Meilläkin oli suunnitelmissä käydä juuri yhden levadan varrella olevassa teepaikassa, olisikohan sen nimi ollut Yasmin Teahouse. Mutta pirulainen, paikka oli juuri tuolloin suljettu syystä, jota en enää muista. Leikittelin myös ajatuksella kello viiden teestä saaren prameimmaksi mainostetussa hotellissa, Reids Palacessa. Eivät kuulemma päästä sisään tennareissa, ja miehillä pitää olla vähintään pikkutakki. No joo, se teehetki olisi kustantanut yli 30 euroa per nokka. Vähän turhan suolainen hinta skonsseista ja brittiaksentista. Ja oman hotellimme teet missasimme aina, koska päiväretkemme venyivät aika pitkiksi.
Paikalliset kahvilat ja konditoriat sen sijaan olivat todella hyviä. Mahtavia – ja isoja! – leivoksia ja kakunpaloja. Opin myös sen, että jos haluaa cappucinon, kannattaa Madeiralla tilata vain ”kahvi maidolla”. Maito vaahdotetaan lähes poikkeuksetta, ja kahvissa on maitoa muutenkin enemmän kuin tavallisessa maitokahvissa. Mutta auta armias, jos tilaat juoman, joka on heidän käsityksensä mukaan cappucino. Maitovaahdon päällä lilluu sellainen köntsä tuhtia kermavaahtoa, että verisuonet huutavat hoosiannaa. Mikäs siinä, jos haluaa juoda kerman kahvin kera, mutta minä juon kuitenkin makean leivoksen kanssa mielummin ihan vain kahvia maidolla.
Nniin… no, kyllähän minäkin tuosa kirjoituksessa käytin sanaa ”kauheaa” ja ”turistien makuun muovattua” 😉 Kyllä, useimmissa paikoisa ruoka oli Juuri Sitä. 🙂 Meillä kävi silti säkä, kun saimme oppaaltamme vinkkejä vähän vähemmän perinteisistä paikoista. Nimenomaan parhaat makukokemukset saatiin siitä ei-madeiralaisesta ruuasta ja kalasta. Näin varmaan siksi, että maahan muuttaneet ulkomaalaiset kokkaavat omaa ruokaansa tuoreista mausteista. Intialainen oli parempaa kuin missään Helsingissä. Kalaa taas on vaikea pilata jos se on tuoretta ja hyvää 🙂 Porkkanaraaste oli porkkanaraastetta, eikä sellaisena mitenkään porkkanaraastetta ihmeempää 🙂 Mutta ne (uunissa) paahdetut paikalliset bataatit olivat tosi hyviä. Mutta en minä Madeiralle ruokamatkalle lähtisi, se on varmaa. 🙂 Parasta sillä saarella on, no, Madeira.
Ok, ehkä luin Madeira-postauksesi niin nopeasti, että sain sen kuvan, että pidit paikallisesta ruoasta. Ja olin omaa postaustani kirjoittaessani vielä aika shokissa paikallisen ruoan tasottomuudesta (nää on näitä ensimmäisen maailman ongelmia, kun lomamatkan karu ruokakokemus traumatisoi ihmisen 😀 )En uskaltanut maistaa noita bataatteja, koska pelkäsin, että ne ovat yhtä karvas pettymys kuin maasta taivaisiin kehutut lihavartaat ja kala grillatun banaanin kera. En tiedä, kävikö meillä vain huono tuuri, mutta jokainen maistamamme kala-annos oli ihan kamala. En tajua, kuinka kokit onnistuivat samanaikaisesti käristämään kalan sisältä ylikypsän kuivaksi, mutta kuitenkin leivittämään sen pinnalta vetisen lötköksi. Mutta onneksi meidänkin hotellimme lähellä oli pari aivan loistavaa italialaista paikkaa, joissa tulikin sitten käytyä useampaan otteeseen.
Muuten Madeira oli kyllä täydellinen paratiisi. Kiinnitin huomiota siihen, että tuolla ei ollut jälkeäkään välimerellisestä liikennekulttuurista. Ei tööttöilyä, ei kaahausta. Seuraavaksi haluaisin päästä ihastelemaan Azorien luontoa. Olen vain kuullut, että siellä ruoka on jopa kehnompaa kuin Madeiralla. Pari viikkoa olisi kuitenkin aika pitkä aika kärvistellä, kulinaristi kun olen 🙂
Jep. Söin yhden turistico – illallisen ja sain kyllä käsityksen mitä tarkoitat kuivalla, sitkeällä lihavartaalla ja tuolla leivitetyllä kalalla. Niistä matkatoimiston illallisista kannattaa pysyä kaukana. Se sapuska on pahempaa kuin kuuluisa aps – sapuska. Kannattaa etsiä jokin paikka missä kalaa ei leivitetä niin menee vahvemmin 🙂 Mutta kuten sanot, aina matkaa ei tehdä ruoka edellä – Madeiralla syömiseen kannattaa suhtautua sellaisena pakollisena asiana ihmisen elämässä ja etsiä jotain ei-madeiralaista 🙂 Sushitkin olivat ihan hyviä siellä! Ja kun etsii etnisen missä paikalliset etniset käyvät itse syömässä homma harvemmin menee ihan metsään. Luulen että Azoreilla voisi saada hyvää kuivalihaa;)
Sitä jaksan kyllä edelleen ihmetellä, miten saaren ruokakulttuuri voi olla tuollainen, kun siellä on niin loistavat edellytykset loihtia vaikka mitä herkkuja tuoreesta kalasta, ja rikkaassa maaperässä voisi viljellä ties mitä. Jossain keskustelupalstalla eräs Madeiraa puolustava henkilö oli sitä mieltä, että me suomalaiset emme vain ymmärrä yksinkertaista, rustiikkista kotikeittiötä. Mutta madeiralaisilla rafloilla ei ollut mielestäni mitään tekemistä herkullisen, simppelin kotiruoan kanssa. Olen syönyt italiassa sata vuotta vanhalla reseptillä tehtyä makoisaa sisäelinmuhennosta ja vaatimattomissa espanjalaisissa kuppiloissa loistavia tapaksia ja keittoja. Mutta Madeiralla tuntui ravintolassa kuin ravintolassa siltä, kuin olisi englantilaisessa vanhainkodissa.
Missähän ihmeessä te olette lomailleet? Porkkanaraastetta ja leivitettyä kalaa. Hih, huh. Koulun ruokalaanko te olette eksyneet. Ei tuo ainakaan Madeiralaiselta ravintolalta kuullosta. Vai olettoke te asioineet jossain huoltoasemalla tai ostoskeskuksen pikaruokalassa. Tuo alimmainen kuva ranskanperunoineen viittaa aika vahvasti siihen.
Hei haloo, saari on täynnä kodikkaita, mutkattomia ravintoloita, joista saa maukasta, tuoreista raaka-aineista laadukkaasti tehtyjä ruokia. Sieltä löytyy saman kadun varrelta useita Michelinin oppaan hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiseksi rankattuja ravintoloita, joiden palvelu on kohteliasta, ruoka taivaallista ja hintataso edullinen. Jos tunkee itsensä paikalliseen ABC:hen syömään, ei kannata alkaa pitää esitelmää paikallisesta ruokakulttuurista.
Niin, ihmisillä on varmasti monenlaisia käsityksiä siitä, millainen ruoka on mutkatonta ja laadukasta. Söimme useissa ravintoloissa, niin keskustan eri osissa, syrjemmässä levada-reittien lähellä, hotellissamme ja turistialueella. Yritimme etsiä nimenomaan paikallisia ravintoloita ja autenttisia saaren ruokia. Etsimme vinkejä niin saarella matkailleiden kavereiden suosituksista, blogeista kuin Tripadvisoristakin.
Aika monessa turistioppaassa asia yritettiin ilmaista jotenkin kauniisti, nettikeskusteluissa suoremmin. Madeiralainen perinneruoka on hyvää, jos pitää isoista annoksista, perunasta, höyrytetyistä porkkanoista ja pavuista ja hyvin kevyesti suolalla maustetusta lihasta. Mummot olivat tyytyväisiä, kun ”ruokaa ei oltu pilattu liialla maustamisella” ja ”sitä oli riittävästi”. Tokihan ne perunat, porkkanat ja kala tuoreita olivat. Mutta tuoreenkin ruoan voi pilata liialla kypsennyksellä ja taitamattomalla maustamisella.
En nyt ala vääntää tästä aiheesta kanssasi enempää. Kommenttisi on sen tyylinen, että saamme tuskin aiheesta aikaan hedelmällistä keskustelua, enkä nyt ala tehdä tiliä siitä millaisiin ”ABC-ravintoloihin” olen ”änkeytynyt”.
2022 syksyllä reissulla olleena tutustuin ruokiin joka päivä.
Erittäin hyvä löytyi hotellistamme, toki hotellimme toinen ravintola ei pisteitä ruuasta saanut. Toisessa huikean hyvää Tonnikalaa, sellaista todella oikein upeasti paistettua- väri pinnassa ja reilusti punaista sisältä sopivan, maukkaan salaatin kera.
Toisessa grillattua Mustekalaa, lonkerot poltettu liian kuumassa avogrillissä ja kaikki ruoka lähes suolatonta.
Käsittämätöntä, että saman hotellin ravintoloissa huikea ero.
Erehdyimme myös italialaisessa ravintola pizzaa syömään, en ole niin mautonta ja suoraan sanottuna pahaa pizzaa syönyt ikinä missään.
Yhteenvetona- Madeiralla on myös erinomaisia ravintoloita ja susisurkeita.
Kahvila jonka löysimme pääkadun varrelta, ei vanhassa kaupungissa oli loistava joka päivä.
Meinaan jatkaa seuraavalla reissulla hyvien ravintoloiden etsintää. Matkailun yksi upea elementti on ravintoloissa syöminen.
Aika lailla tuollainen vaikutelma minullekin aikoinaan jäi. Muutama helmi löytyi, mutta osa tarjonnasta oli umpisurkeaa ja upeat raaka-aineet pilattu.
Kyllä madeiralainen ruoka aina italialaiset ja espanjalaiset ruuat voittaa hinnassa ja laadussa.
Kaipa kyse on makuasioista, joista ei kannata tämän enempää kiistellä. Olen tällä hetkellä Espanjassa ja erittäin paljon tyytyväisempi sekä marketti- että ravintolaruoan laatuun kuin Madeiralla. Oma suosikkini välimerellisistä ruokakulttuureista taitaa olla tällä hetkellä Kreikka. Esim. tomaatit ovat siellä aivan omaa luokkaansa, yhtä makeita ja meheviä en ole saanut koskaan missään.
Mutta kuten edellä sanoinkin, madeiralainen ruoka oli omaan makuuni tylsää, liian kypsennettyä ja hennosti maustettua. Samansuuntaisia kommentteja olen kuullut aika monilta muiltakin. Toisaalta madeiralaisen ruoan ystäviä on varmasti vähintään yhtä paljon. Madeira oli ihana paikka, jonne kaipaan säännöllisesti takaisin. Ehkä ympäristö oli niin lumoava, että odotin safkalta jotenkin liikaa, ja ilman korkeita odotuksia olisin voinut olla tyytyväinen.
Parasta ruokaa saa, kun sen tekee itse. Myös Madeiralla.
Sas muuta! Ensi kerralla huoneistohotelli kunnon keittiöllä. 😀