Arvostelu: Kahvillan sunnuntaibrunssi on tyyris mutta tyydyttävä

Moni kahvila on kokeillut siipiensä kantavuutta Emil Aaltosen puiston kupeessa. Viitisen vuotta sitten liiketilassa toimi hetken kahvila Hymyilevä Saturnus, tämän jälkeen Hertta ja parisen vuotta tilassa on ollut Kahvilla. Kaikki paikat ovat poikenneet valtavirrasta, mutta Kahvillassa vänkä vaihtoehtoisuus ja kuluttajaystävällisyys yhdistyvät onnistuneimmin. Hymyilevä Saturnus yritti olla liian fiini, Hertta taas ei ollut ehdottomuudessaan erityisen lämmin.

Vaikka Kahvilla on selkeä vaihtoehtopaikka, on tarjontaa viilattu hyvällä tavalla keskinkertaista kaduntallaajaa palvelevaksi. Listalla ei ole vain vegaanisia tuotteita, vaan lauantaisin tarjoillaan mustamakkarabrunssia, ja sunnuntain perinteisemmässä brunssipöydässä on falafelin ohella pekonia. Asiakas saa itse valita liha-, kasvis- ja allergiavaihtoehdoista itselleen sopivan ilman ideologista tuputusta. Testasimme sunnuntaibrunssin perinteisen version (15,50 e). Kasvisbrunssi olisi kustantanut 13,50 e ja gluteeniton saman verran.

Pahoittelut kuvien laadusta (laaduttomuudesta). Minulla oli mukana vain kännykkä, ja Kahvillan tila on aika hämärä, mikä ei helpottanut tilannetta.

Kahvillan miljöö on mielestäni riemukas, vaikka eripariset huonekalut, värikylläisyys ja runsaat yksityiskohdat voivat ärsyttää kliinisemmän tyylin ystäviä. Tila on baaritiskin vieressä hieman hankala kapeutensa vuoksi. Takaosassa on onneksi isompi huone ja korkeammalla tasolla oleva, parvimainen lounge, jossa voi loikoilla tyynyjen seassa ilman kenkiä. Koristeluina on kaikkea mahdollista seinämaalauksista vaihtuviin taidenäyttelyihin, sarjakuvalehtiin, soittimiin ja Päivi Räsänen -tikkatauluun.

Kahvillasta löytyy Akkari-friikille luettavaa.
Kahvillasta löytyy Akkari-friikille luettavaa.

Tammelassa oli ennen italialainen herkkukauppa, jossa sai heittää Berlusconi-tikkaa. Nyt meillä on Kahvilla ja Päivi Räsänen.
Tammelassa oli ennen italialainen herkkukauppa, jossa sai heittää Berlusconi-tikkaa. Nyt meillä on Kahvilla ja Päivi Räsänen.

Buffetpöydässä oli perinteisiä brunssiantimia: pekonia, leipää päällysteineen ja levitteineen, muroja ja jugurttia. Aivan tavallinen brunssi ei kuitenkaan ollut. Tarjolla oli lisäksi lämpimiä falafelpyöryköitä, todella näyttävä valikoima erilaisia myslejä, siemeniä, leseitä sekä kuivattuja hedelmiä, itse tehtyjä levitteitä ja tsatsikia. Baaritiskillä olevalla vohveliraudalla sai paistaa itselleen jälkiruokavohvelin, lisukkeina oli mustikoita ja kermavaahtoa. Tai jotain vaahtoa, soija-, kaura- tms. -hässäkkää. Näin päättelen, koska vohvelin mainostettiin olevan maidoton ja kananmunaton.

Noutopöytien pekoni on usein pettymys, sellaista kuivaksi kikkareeksi käräytettyä murua ja suikaletta. Kahvillan pekoni oli todella mehevää ja mureaa, eikä sitä oltu kypsennetty liikaa. Pekoni on kuulemma ihan perinteistä HK:ta, joka kypsennetään kiertoilmauunissa. Myös falafelit yllättivät iloisesti. Pahimmillaan falafelit ovat kuivia, mauttomia palleroita, jotka jäävät kurkkuun kiinni. Nämä pyörykät olivat erittäin pehmeitä ja maukkaita, ja santsasimme niitä jopa enemmän kuin pekonia. Tarjoilija kertoi falafelien olevan tukkukamaa. Pakastepyöryköiksi nämä olivat kuitenkin parhaasta päästä.

Leivänpäällysteiden ja erilaisten lisukkeiden taso oli vaihteleva. Esimerkiksi meetwurstiin en halunnut koskea, koska se oli harmahtavaa. Itse tehty tsatsiki sen sijaan oli piristävä poikkeus perinteisten tarjottavien keskellä, samoin chili, seesamilla maustettu tofu ja aurinkokuivatut tomaatit. Tyhmyyttäni satsasin lämpimiä ruokia niin paljon, etten oikein jaksanut syödä jugurttia. Suosittelen testaamaan siemen- ja myslivalikoimaa, se on todella suuri ja monipuolinen.

Jälkiruokavohveli on viehättävä idea, mutta taikinasta maistoi maidon ja voin uupumisen. Kasvipohjaisia raaka-aineita ja erikoisjauhoja käytettäessä maustaminen on todella tärkeää. Rasvan puutetta pitäisi kompensoida makeudella ja vaikka runsaalla vaniljasokerilla tai kardemummalla. Vohveli oli aika mauton, eikä taikina paistunut yhtä kauniisti kuin normiversio.

Kahvia sain nautiskella reilun kokoisesta Paavo Väyrynen -mukista. Ihan kuin kupista olisi tarttunut kahviin oma hienostunut arominsa.

Mielestäni 15,50 euroa on aika kova hinta buffetista, jossa ei ole itse tehtyjä leivonnaisia, vohveli on ainoa makea vaihtoehto, ja tarjolla on paljon pakaste- ja säilykeruokaa. Pidin kuitenkin siitä, että perinteisten aamiaisruokien lisäksi tarjolla oli hiukan erikoisempiakin vaihtoehtoja. Olisi hyvä, jos vaihtoehtoina olisi sekä tavallista vohvelitaikinaa että maidoton ja munaton versio, joista asiakas voisi itse valita mieluisan.

Palvelu oli reipasta ja aurinkoista. Muistelen lukeneeni joskus Aamulehden Valo-liitteestä arvion, jossa Kahvillaa moitittiin pienen indieporukan sisäpiiripaikaksi. Ainakaan brunssiaikaan tällaisesta ei ollut viitteitä, vaan paikalla oli mielestäni ihmisiä ihan laidasta laitaan. Kahvilla pyrkii olemaan aikuisten lapsekas paikka; on sarjakuvia, lautapelejä, marakasseja, piirustusiltoja ja elokuvien vaihtopiste. Jonkun mielestä tällainen voi olla väkisin väännettyä erikoisuudentavoittelua, mutta minun mielestäni sympaattista ja tervetullutta vaihtelua. Edustus- ja pönötyspaikkoja kun on tässäkin kaupungissa ihan tarpeeksi.

Tuomio: 3 tähteä

EDIT: Kahvillassa pari kuukautta sitten käynyt kaverini sanoi, että tuolloin tarjolla oli myös tavallista vohvelikastiketta. Vahva muistikuvani meidän brunssiltamme kuitenkin on, että taikina oli kasvipohjainen. Reilusti lisää makua se olisi joka tapauksessa kaivannut.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*