Arvostelu: Siipiweikot on yllättävän siisti äijäravintola

Tampere on siipikaupunki, mutta minun tulee syötyä näitä kansallisaarteita kovin harvoin. Pääsyy on se, että mies ei voi sietää siipiä, enkä viitsi niitä yksinkään syödä. Tunnustan siis heti alkuun, että seuraava arvostelu on siipinoviisin kirjoittama.

Yritän nyt arvioida Tampereen legendaarisinta siipiravintolaa, Siipiweikkoja, mittapuunani muut mättöpaikat. Siis pizzeriat, hampurilaispaikat, kebsulat ja grillit. Tässä kategoriassa olen antanut tähän mennessä parhaat tähdet Vaakon Nakille. Itse asiassa Vaakon Nakki taitaa olla kaikista arvostelemistani paikoista ainoa täydet viisi tähteä saanut. Yksikään Tampereen fine dining -paikka ei ole vielä ollut täyden vitosen kokemus, mutta Vaakon pihalla olen lähes herkistynyt kyyneliin.

Olen kuullut monen ylistävän vuodesta 1993 toimineen Siipiweikkojen siipiä kaupungin parhaiksi. Ravintolan antimia voi myös tilata kotiin, ja tiedän ihmisten tilanneen täältä jopa satojen siipien satseja bileisiinsä. Rohkaistuimme ravintolaan joulun alla kaverini kanssa. Siis todellakin rohkaistuimme. Siipiweikot on todella pieni ravintola, ja tunnelma on äärimmäisen intiimi ja maskuliininen. Viehätysvoimaamme nyt mitenkään yliarvioimatta, mussutus loppui aika monessa pöydässä, kun tulimme ovensuuhun ihmettelemään. Siipiweikot ei ehkä ole se paikka, johon haluaisin tulla ilman seuraa nuoleskelemaan sormiani ja kalvamaan luita testosteronin keskelle. Tänne on tultava porukalla.

Sali on paljon viihtyisämpi ja siistimpi kuin odotin. Pöydät siivottiin nopeasti, eikä ilmassa ollut friteeratun ruoan tunkkaista hajua toisin kuin monissa vastaavissa paikoissa. Pelkistetty sali on myös sisustettu kauniisti: saimme syödä suorastaan romanttisesti pienen seinälampun valossa.

Mainittakoon heti alussa, että palvelu oli todella mukavaa, välitöntä ja lämmintä. Meitä palvellut mies nautti selvästi ihmisten kanssa olemisesta, ja hänen konstailematon mutta kohtelias tyylinsä sopi ravintolaan hyvin.

Alkupaloiksi tilasimme sekalaisen lajitelman finger foodeja. Lautasillemme päätyi ainakin kierreranskalaisia (4,50 e), pari miniquesadillaa (1,20 e/kpl), tuorejuustolla täytettyjä, friteerattu teazereita (1,20 e/kpl), sipulirenkaita (50 snt/kpl) ja tulisia kananugetteja (1,20 e/kpl). Dipeiksi valitsimme bbq:n, valkosipulin ja XXHotin. Minä otin siipiannokseen kuuluvat dippivihannekset tuplana (+ 50 snt). 16 siipeä sisältävä annos maksoi tasan kympin.

Annan miinusta siitä, että dippisysteemi oli sekava. Alkupalojen kanssa tarjoillaan aina automaattisesti jokin dippi, ja myös siipiin kuuluu oma dippinsä. En valitettavasti muista tarkasti, mitkä kastikkeet mihinkin annoksiin kuuluivat, eikä asiasta ole menussa mitään mainintaa. Olimmekin hieman pyörällä päästämme, kun tarjoilija selvitti dippisysteemiä. Juomaksi valitsin luonnollisesti ison oluen (5,80 e). Olut tarjoiltiin ihanan kylmästä ja huurteisesta tuopista.

Alkupalat olivat niin maittavia kuin friteerattu ruoka vain voi olla. Oikeassa mielentilassa aivan törkeän hyvää, mutta hiukan yksitoikkoista. Plussaa siitä, että keittimessä ei ollut pyörinyt päiväkausia vanha rasva. Alkupalojen kuori oli rapea, eikä siinä ollut härskiintyneen rasvan hajua, joka on friteeratussa ruoassa totaalinen turn off. Suosikkejani olivat friteeratut tuorejuustopalat ja yllättäen kananugetit. Näiden nugettien liha nimittäin oli mureaa, ei epämääräistä mössöä.

Kaverini kierreperunat olivat myös positiivinen yllätys. Jack The Roosterissa kierreperunat muistuttivat uppopaistettua muusia, mutta Siipiweikoissa peruna oli perunaa. Ja täysin asiaan kuulumaton huomautus: älykkäät ihmiset kuulemma syövät tutkimusten mukaan kierreperunoita, eivät ranskalaisia tai tikkuperunoita. Opin tämän kaveriltani, ja aion jatkossa peitellä junttiuttani syömällä aina kierreperunat.

Siivet olivat minulle alkupalojen jälkeen pienoinen pettymys. Tosin nyt tulemme taas kuuluisien makumieltymysten problematiikkaan. Minun mielestäni friteerattujen siipien liha oli päässyt hieman liian kuivaksi ja tikkuiseksi. Kaverini taas pitää juuri tällaisista lähes käräytetyistä siivistä. Minunkaan mielestäni siivet eivät saa olla lötköjä, mutta olisin silti kaivannut enemmän mehevyyttä.

Pettymyksekseni mild-vahvuinen siipikastike oli todella mietoa, ja maku oli enemmänkin etikkainen kuin mausteinen. Juuri tämä etikkaisuus ja pelkän tabascon käyttäminen minua tympii ravintoloiden siipikastikkeissa. Haluan chiliä, pippuria, mausteita. Kaverini taas tykästyi kastikkeeseen, koska hän pitää etikan aromista.

Tilaamani erittäin tulinen dippi ei ollut mielestäni tulisuutta nähnytkään. Dippi oli tehty niin, että aurajuustokastikkeen päälle oli lorautettu punaista maustekastiketta. Dippi oli jopa miedompi kuin keskivahva siipikastike. Olisi pitänyt uskaltautua tilaamaan Kamikaze-vahvuus, mutta näistä tulisuusasteista ei voi koskaan tietää. Siedän tulisuutta ehkä hieman keskimääräistä paremmin. Todella kovaa potkivan ruoan ystävälle Siipiweikkojen soosit saattavat olla aivan liian mietoja.

Olin hieman pettynyt myös siihen, että tupla-annos dippivihanneksia oli todella pieni, yhteensä maksimissaan kymmenen porkkana- ja selleritikkua. Tämän pitäisi mielestäni olla perusannos, ja tuplasatsin merkittävästi runsaampi.

Jälkiruokia Siipiweikkojen listalla ei ole. Ulko-ovella on tosin jäätelöallas, josta voi ostaa makeaa. Toisaalta on hyvä, että tämän tyyppinen ravintola keskittyy ydintuotteeseensa, sormiruokiin ja siipiin. Mutta idean ympärille voisi kehittää myös pari makeaa jälkiruokaa. Miten olisi jäätelön kanssa tarjoiltava friteerattu suklaapatukka, kuten Ruby and Fellasissa? Tiedän, kuulostaa karmealta, mutta se on ihanaa. Tai ehkä ihan rehellinen friteerattu voi. Tällaistakin on tietääkseni kokeiltu jossain.

Olin jo lähellä huomauttaa siitä, että vessassa ei ollut saippuaa, mikä on ikävää, sillä asiakkaat käyvät pesemässä käsiään ennen ja jälkeen ruokailun. Mutta henkilökunta huomasi tämänkin puutteen nopeasti ja korjasi asian.

Siipiweikot on helppo ja mutkaton ravintola, joka luottaa vuodesta toiseen hyväksi todettuun konseptiin. On mukavaa, että tämä frittiravintola ei ole tunkkainen ja sottainen, ja palvelu on näin hyvää. Sekavassa dippisysteemissä olisi parantamisen paikka, ja siipiannoksessa saisi olla enemmän kasvistikkuja. Myös jälkiruokapuolta voisi harkita. En kaipaa raakapakastettuja suklaakakkuja, mutta hyvän paikallisen tuottajan jäätelöistä kootut annokset ja jokin friteerattu makea pala tai suklaadippi voisi olla napakymppi. 23,50 euroa on varsin kohtuullinen hinta näin runsaasta annoksesta. Hinta-laatusuhde on siis enemmän kuin kohdallaan.

Tuomio: 3 tähteä.

 

6 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.