Enpä olisi uskonut kirjoittavani koskaan tällaista postausta, mutta kerta se on ensimmäinen ja viimeinenkin. Hyvät ihmiset. Tarvitsen apuanne sisustus/askartelu/tuunausongelmaan.
Nnnnnngh.
Edellisten sanojen sanominen tuntuu samalta kuin villatumpun hankaaminen hampaiden välissä. En osaa tehdä käsilläni mitään, paitsi tuota ruokaa, ja vähän siivota ja meikata. Vihaan askartelua, käsitöitä ja kodin sisustuksen jatkuvaa problematisointia. Minulle riittää, että koti on puhdas, ja siellä on muutama kaunis ja käytännöllinen tavara. En jaksa käyttää aikaani sohvatyynyjen luoman syvyyskontrastin pohtimiseen, enkä voi sietää mitään ”tosi kivoja ja käytännöllisiä” viilikipoista nyhverrettyjä peikkoja, joissa voi säilyttää avaimia.
Sitten menin ja ostin tämän. Kun vitosella sai, ja kaveri yllytti.
Se on ruotsalainen keittiötaulu, luultavasti 60-luvulta. Taulussa kerrotaan eri mausteista ja niiden käyttötavoista. Lisäksi taulun alareunaan on koottu ihan käyttökelpoisen tuntuisia reseptejä. Miltäs kuulostaisi vaikkapa kyyhky salvian kera, muskotilla maustettu portviinidrinkki, inkiväärillä höystetty grillikylki tai timjami-simpukkakeitto.
Taulu pursuilee hauskoja piirroksia ja yksityiskohtia. Oikeassa alakulmassa on curry-ympyrä, joka havainnollistaa, mistä kaikista mausteista mausteseos nimeltä curry koostuu. Taulusta on siis paitsi nostalgista silmäniloa, myös hyötyä. Tämä toimii myös oivallisena kielikylpynä.
No mikä sitten mättää? Vaikka juliste on lasin alla, aika on kuluttanut sitä. Värit ovat haalistuneet joistakin kohdista, ja paperin vaaleissa kohdissa on sävyeroja.
Taulun kehykset kaipaavat ryhtiä, jotta vaikutelma ei olisi nuhjuinen. Mietin ensin, että kehystyttäisin taulun uudelleen. Mutta se on aika kallista. Nykyiset kehykset ovat laadukasta puuta. Ajan hammas vain on kolhinut ja pureskellut niitä, ja väri on epämääräinen. Jossakin valossa hailakka kulta, toisessa rusehtavan harmaa.
Pidän kullan ja messingin sävyistä, etenkin ajan patinoimista. Eteisen peilistä ja penkkinä toimivasta matka-arkusta löytyy tällaisia värejä ja tekstuureja.
Kertokaapa nyt tumpelolle, miten voisin näppärästi kotikonstein ehostaa taulun kehykset? Haluaisin niihin hiukan syvemmän ja selkeämmän kultaisen värin, mutta lopputulos saa olla elämää nähneen näköinen. Pitäisikö minun ostaa kultamaalia ja sutia kehykset sillä? Eikös ole olemassa myös sellaista maalia tai joku tekniikka, jolla lopputuloksesta tulee patinoituneen näköinen? Mihin kauppaan menen, mitä ostan ja mitä teen?
Auttakaa.
Vääntäkää rautalangasta. Kun tässä on nyt kyse ihmisestä, joka on aika monta kertaa kävellyt epähuomiossa taloa päin. Tämä fyysinen maailma näperryksineen kun on kaukana mukavuusalueeltani.
Jotain tällaista? http://www.savonsanomat.fi/erikoissivut/itsetehty/huonekalujenkunnostus/krakleeraus-jaljittelee-kulunutta-maalipintaa/1075294
Juuri tätä tarkoitin! Mutta tuossa pitää vissiin ostaa kaksi maalia, värimaali pohjalle ja se halkeiluefektin tekevä päällysmaali. Hmm. Tarvitsisi tosiaan laittaa vain nuo kehykset. Mahtaakohan jostain saada ihan pieniä purkkeja kullanväristä pohjamaalia ja tuota halkeilumaalia, ettei tulisi kauheasti hävikkiä.
Yleensä tässä vaiheessa nostan kädet pystyyn ja alan itkeä. Pelkkä ajatuskin siitä, että joudun nyt menemään sekä Clasulle että Sinooperiin että Tigeriin että Bauhausiin, ahdistaa aivan jumalattomasti.
Kalustemaalia myydään rautakaupoissa myös parin desin purkeissa, värivalikoimasta en tiedä. Toki myös spraymaali voisi toimia ja olisi todella helppo levittää. Marssisin tai soittaisin johonkin rautakauppaan ja epäsuomalaiseen tapaan kysyisin neuvoa 🙂 Askarteluliikkeissä osataan varmasti myös auttaa, mutta epäilen että rautakauppakäynti tulee halvemmaksi.
Ehkäpä uskaltaudun tuohon Clasulle. Yleensä, kun astun rautakauppaan, menen vain sellaiseen sumeaan paniikkiin. Kaikkialla on epämääräistä kiiltävää kippoa ja suppoa. Sitten kuuntelen kateellisena kavereitani, jotka selittävät, miten näppäriä lenkkejä ja naksuttimia he ovat hommanneet milloin mistäkin ja väkertäneet kotinsa täyteen toimivia tee-se-itse -säilytysmenetelmiä.
”En osaa tehdä käsilläni mitään, paitsi tuota ruokaa, ja vähän siivota ja meikata.”
Mmhmmm… Naurahdin.
Mut asiaan: mä en tekis mitään. Oon vielä laiskempi ja sit voisin kertoa kaikille, kuinka ”arvostan tätä historian ja ajan patinaa” taijotain.
Tiedätkö muuten mistä se on merkki, kun alkaa hamstrata tavaraa?
Hmm. Hyvä pointti. Kun esim. kokkaillessa, aina jos safka kärähtää ja näyttää lautasella aivan arselta, voit kuitata sen sanomalla, että ”mä halusin tähän sellaista rustiikkista fiilistä”. Rustiikkisuudella voi aina selittää kaiken törröttävän, sotkuisen, palaneen ja lätsähtäneen. Autenttista käsityöfiilistä niinku.
Ööö, onko se merkki siitä, että voi alkaa luoda reality-uraa jossain Suomen himohamstraajat vs. Super-Marjon tehoisku vol.3 -ohjelmassa????