Tuo oli ensimmäinen ajatukseni luettuani Nyt-liitettä. Katkera kyynel herahti silmäkulmaani.
Syy katkeruuteni on se, että on se vaan niin väärin, että Helsingissä saa näin hyvää kebabia. Vieläpä lähes samaan hintaan kuin manselaista bulkkia. Täällähän kebabiksi käsitetään annos, jossa on kasa lihaa. Lisukkeena ranskalaiset tai riisi, jopa kerma- tai aurajuustoperunat. Palettiin heitetään hieman kaaliraastetta, pari siivua suolakurkkua ja hapan tomaatinlohko. Sitä sanotaan kebabiksi, ja se maksaa yleensä 6-8 euroa. Pitakebabina mainostettu annos tarjoillaan vettyneen vehnäsämpylän kera.
Döner Harjussa sen sijaan pääsee nauttimaan vain 1-2 euroa kalliimmalla tällaisista ihanuuksista.
Minttu. Paahdettu chili. Hummus. Tabbouleh. Marinoitu punakaali. Minttu-sitruunajugurtti. Pikkelöity fenkoli, retikka ja porkkana. Menepä kyselemään tällaisia yhdessäkään tamperelaisessa kebab-ravintolassa. Mieleeni tulee nopeasti yksi ainoa ravintola Satamakadulla, jonka listalla olen nähnyt jotain oikeasti Lähi-itään viittaavaa.
Mistä sitten kiikastaa? Tamperelaiset kebab-yrittäjät tulevat kuitenkin maista, joiden ruokakulttuuriin kuuluvat erilaiset maustekastikkeet, tahnat, yrtit ja kasvikset. Onko kyse laiskuudesta? Siitä, että Manse-kebsun tekeminen on niin helppoa, ettei se vaadi todellista ravintola-alan osaamista. Riittää, kunhan osaat pyörittää yritystä, vuolla lihaa ja pilkkoa tomaatteja. Kun kuluttajat eivät osaa tai viitsi vaatia parempaa, ei sitä saakaan.
Olen lukenut vesi kielellä Döner Harjun lounaslistoja Facebookissa. 9,5 eurolla saat vaikkapa mausteisen munakoisokeiton, lammas-, kana- tai vege-seitanin pähkinäisen kaalisalaatin kera sekä kahvin tai teen. Tai bataatti-seesamikeiton ja yrttilammasta tai chilikanaa. Tai rosmariini-tomaattikeittoa, gyrospossua, punakaalia ja hedelmäistä couscous-salaattia.
Olen kuullut muun muassa väitteen, että tällaiset paikat eivät menestyisi Tampereella, koska raaka-aineet ovat liian kalliita kysyntään nähden.
Niin.
Kaipa se on tyydyttävä jatkossakin syömään niitä kellertäviä tomaatteja Thousand Island -kastikkeessa. Ettei ravintoloitsijan vain tarvitsisi todella ponnistella, tehdä bisnestä ja miettiä markkinointia. Kun emmää noita erimaalaisten kummallisia kasvissössöjä, nääs nääs nääs. Kun ne on niim mausteisiaki, nääs nääs nääs.
Nih, se on kyllä aika epäreilua. Döner Harjun kebab on aika huikea. Ei kai ole muuta tapaa kuin äänestää rahoillaan eli olla ostamatta. Mutta luulenpa, että teilläkin yksi kunnianhimoisempi menestyisi. Nyt kun vain löytyisi se yksi rohkea ja osaava.
Nyyh, olisit nyt sanonut, että ei se oikeasti ole niin hyvää, pelkkää hipstereiden hapatusta, niin ei harmittaisi näin paljon 😉
Itse tekemään vaan joku kerta. 🙂
Itse tehty kebsu on muuten tosi hyvää. Olen hulluna erilaisiin maustekastikkeisiin ja tahnoihin, ja näitä olisi kiva saada myös useammasta ravintolasta.
Käy testaamassa, kun tulet isolle kirkolle. Sillä makumuistolla elää hetken 🙂
Olen itse asiassa tulossa viikonloppuna. Tiedän, minne suuntaan krapula-aamun hiukopalalle ei kun tota siis suolaiselle brunssille.