Pääsin fiilistelemään kesälomaa jo pari viikkoa sitten. Teimme miehen kanssa miniloman Barcelonaan, sillä kaveripariskuntamme meni naimisiin kaupungin kupeessa. Hääpaikka, Castell d´Emporda -linna, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta. Lähellä on esimerkiksi Costa Bravan ranta-alue ja La Bisbal d´Empordan pikkukaupunki.
Häitä juhlittiin viikonloppuna, mutta saimme sumplittua työt niin, että tulimme Barcelonaan jo torstai-iltana. Kaupunki on onneksi molemmille tuttu, joten turhaan ihmettelyyn ei kulunut aikaa. Varasimme hotellin päärautatieaseman eli Santsin kupeesta. Yövyimme noilla nurkilla myös häämatkallamme, ja sijainti osoittautui mainioksi. Lähellä on pieniä ravintoloita, rautatieasemalta hurauttaa cava-tiloille huokeasti puolessa tunnissa ja autovuokraamot ovat Santsilla.
Varasimme huoneen neljän tähden Barceló Sants -hotellista. Katsoimme nopeasti, että hotelli oli saanut hyvät arvostelut, aamupala näytti kivalta ja saimme huoneen naurettavan halvalla Hotels.com-bonareiden ansiosta. Vasta hotellin aulassa tajusimme, että tota.
Tämä ei taidakaan olla ihan tavallinen hotelli.
Kyllä vain. Barceló Sants -hotellin sisustussuunnittelija tykkää Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 -leffasta. Hotellin aulassa pääsi leikkimään avaruusaluksen ohjaamista. Yritin pakottaa ukkoa ohjaksiin, mutta siipan ilme oli kuvissa yhtä riemukas kuin koulun kuoroon pakotetulla lapsella, joten säästän universumia enkä julkaise otosta.
Moderneissa huoneissakin oli pientä avaruusfiilistelyä, ja television infokanavan taustamusiikki oli tietenkin Straussin Näin puhui Zarahustra. Kabinetit ja neukkarit oli nimetty Oxygen Roomeiksi ja Hydrogen Roomeiksi. Työskentelytilassa oli astronautin puku, ja jopa aamiaisbuffetin leivät oli lajiteltu punaista valoa hohtaviin kennoihin. Aamiaiseksi ei luojan kiitos ollut vitamiinipuristeita, vaan ihania juustoja, makkaroita, hedelmiä ja smoothieita.
Pääsimme kokemaan ja nautiskelemaan kaikenmoista kulinarismia jo ensimmäisenä iltana. Menimme perikatalonialaiseen tapasbaariin, jossa reheltelin miehelle, että me mitään englanninkielisiä menuita nyn nääs tarvita. Kummää osaan näitä kiäliä kato.
No niin osaankin. Onnistuin tilaamaan meille illalliseksi esimerkiksi herkullisia mustekalarenkaita, patatas bravas -perunoita ja etanoita tomaattikastikkeessa. Niin, ja vähän sian vatsalaukkua. Oli toi espanja kato vähän ruosteessa, lasi valkkaria alla, lentoväsymystä, kauhee hiki ja mitä näitä on. Seuraavan päivänä söimme vielä lounaan rautatieaseman kupeessa. Tilasin upean leikkelelajitelman, turskaa ja sian polven.
Lautasella oli todellakin pelkkä polvi nahkoineen, ei mitään lisukkeita. Kaikki liha oli jostain syystä raavittu luusta irti, ja jälljellä oli vain nahka. Se oli valmistettu todella herkullisesti suolavedessä keittämällä. Tällöin nahan suutuntuma jää mahdollisimman vellovaksi ja ihraiseksi, nam nam!
Yritin bongailla nälkäisiä kulkukoiria, mutta niitä ei valitettavasti nyt näkynyt. Siispä teimme Sampolan yläasteet ja levittelimme nahanroippeita ympäri lautasta, jotta annos näyttäisi edes hieman syödyltä. Mies kieltäytyi syömästä jatkossa minun valitsemiani annoksia.
Ikimuistoisen lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti d´Empordan linnaa. Matkan varrella oli ihania, häämatkalta tuttuja paikkoja, kuten Salvador Dalín synnyinkaupunki Figueres, jossa on mahtava Dali-museo. Välillä suhailimme rannan tuntumassa, tulipunaisina hohkaavat unikkoniityt toisella puolellamme. Uskomattomia maisemia. Näkymät linnasta lähiympäristöön olivat yhtä mahtavat. Tällaisessa miljöössä siemailee ihan mielellään cavaa pari päivää.
Harmitti vietävästi, että unohdin matkalukemiseksi varaamani Christien kotiin. Mikä olisikaan täydellisempi ympäristö murhamummon tarinoille? Juuri tällaisissa paikoissahan Christien rikokset aina tapahtuvat. Juhliva joukko kokoontuu linnaan siemailemaan sherryä, kunnes joku ripsaisee juustoon arsenikkia ja päitä alkaa putoilla.
Otimme Castell d´Empordasta huoneen kahdeksi yöksi. Se maksoi muistaakseni noin 500 euroa – tosin tässä summassa oli mukana myös laskuun ostettuja drinkkejä ja lounassalaatit. Olisikohan kahden hengen huone tilavalla kylpyhuoneella maksanut reilut 200 euroa yöltä?
Puitteet olivat hulppeat ja aamiainen samppanjoineen niin upea, että pulitan tuon summan ylellisestä minilomasta ihan mielelläni. Hotellin baari ja ravintola olivat tasoonsa nähden yllättävän halpoja. Reilulla kädellä kaadetut gt:t maksoivat vähemmän kuin suomalaisessa bulkkipaikassa.
Kyseessä on siis todellakin vanha linna, joka on täynnä jyrkkiä, kiemurtelevia portaita. En suosittelisi paikkaa vilkkaiden lasten kanssa matkustaville tai liikuntarajoitteisille. Juhlapaikkana tämä oli kuitenkin mahtava. Saimme olla omassa rauhassamme, eikä ympäristössä ollut liikenteen hälyä. Linnasta on kohtuullinen automatka rannalle ja hurmaavaan Gironan kaupunkiin. Myös lenkkimaastot ovat hyvät.
Linnan pihalla on pieni yrttitarha, jossa kasvaa rosmariinia, laventelia ja muita yrttejä. Oli ihanaa juoda viiniä auringonlaskussa, kun tuuli kuljetti laventeliaaltoja pöytään. Tätä minä kaipaan marraskuun iltoina. Raukeita, pimeitä ja lämpimiä iltoja ja yrttien tuoksua.
Linnassa on paljon taidetta, vanhoja esineitä ja erikoisia yksityiskohtia. Yläkerrassa on myös kokonainen Napoleonille pyhitetty huone. Hotellin nettisivuilta selvisi, että linnan omistajan esi-isä oli Waterloon sodan veteraani, ja omistaja on hyvin innostunut Napoleonista.
Huoneen vitriinissä on valtava miniatyyrikuvaelma Waterloon taistelusta. Kuvaelmassa on yli 2000 ukkelia ja 500 hevosta. Kyseinen kuvaelma on kuulemma Euroopan suurin, ja sen tutkimiseen voisi kuluttaa parikin tuntia. Lisäksi löysin toisesta huoneesta vanhan ranskalaissotilaan univormun, joka ilmeisesti on aito, yli 200 vuotta vanha puku.
No entäs se ruoka? Ei liene yllätys, että loistavaahan se oli. Hääpari helli kulinaristivieraita olan takaa – paikalla oli esimerkiksi ravintoloiden varaus- ja arvostelupalvelu TableOnlinen poppoo. Ensimmäisenä iltana nautimme tapaksia ja minglasimme terassilla. Pöydille oli aseteltu ihania espanjalaisia pikkupaloja, joita sai napostella omaan tahtiin. Rakastuin mehevään gazpacho-keittoon, ja ilokseni kana oli grillattu ensiluokkaisen mureaksi. Myös kasvissyöjille ja erikoisruokavalioita noudattaville oli paljon herkkuja.
Hääpäivänä testasimme hotellin ravintolan lounassalaatit. Rapsakkaa sydänsalaattia, tuoretta tonnikalaa, makeita rapuja ja täydellisesti kypsennettyä, irtonaista kvinoaa. Mmmm. Haluan kokeilla kotonakin alkupaloja, joissa sydänsalaatista tehdyt veneet täytetään ravuilla ja kvinoalla. Suutuntuma ja lohkeavuus oli ihana. Minulle se, miltä ruoka tuntuu suussa, on tärkeä juttu.
Vihkimisen jälkeen vuorossa oli cocktail-tilaisuus. Tarjolla oli taas tapaksia, jotka tulivat tarpeeseen, sillä vieraillahan on häissä aina nälkä. Juhlat kuin juhlat, kaikki miettivät vain, a.) koska saa ruokaa ja b.) kuka ajaa, en kai minä.
Hääillallisella saimme pöytiin tarjoillun kolmen ruokalajin aterian. Suoritus oli huikea, kun ottaa huomioon, että keittiön piti ruokkia kerralla noin sata vierasta. Härän tournedos-pihvi tarjoiltiin klassisesti ankanmaksan kera. Vedettyäni Pariisissa hanhenmaksaöverit en ole kauheasti syttynyt rasvamaksoille, mutta voi jessus, että tämä oli tehty hyvin. Maksa oli uskomattoman pehmeää ja lempeän makuista. Jälkiruoaksi tarjottu cavaliemi ja sitruunamoussesta tehty hääkakku olivat raikkaat päätökset tuhdille aterialle.
Kun yöpalaksi oli vielä voileipiä, jaksoi joukkueemme bilettää aamun brunssiin asti. Taas herkullisia, kauniisti tarjoiltuja tapaksia: keittoja, kinkkuja, makkaroita, juustoja, croisanteja, pannukakkuja, hedelmiä ja hilloja….
Paluumatkalla meillä oli reilusti aikaa, joten pistäydyimme vielä Gironassa tapaksilla ja ihastelimme vanhoja kujia. Vedimme neljään pekkaan valtavan menú del dían juomineen 40 eurolla. Voih. Tuli taas niin kauhea kaipuu pois.
Tällä hetkellä lasken suurin piirtein tunteja siihen hetkeen, kun lentokoneemme kohti Kreikan Pargaa nousee ensi maanantaina. Aion kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellistä uima-altaalla makoilua. Olen tehnyt viime kuukausina niin paljon aivotyötä, että levottomasta luonteestani huolimatta saatan onnistua löhöilyssä. Ja onneksi täälläkin on luvassa kaikenlaista kivaa. On hampurilaisten ja juustoherkkujen maistelua huomenna, torstaina Taste of Helsinki hersyvässä seurassa.
Mutta silti.
Kyllä mä voisin ottaa elämän espanjalaisena linnanrouvana, anytime.
