ihmiset junassa

Ihmisen todellinen luonto paljastuu junassa

Törmään toistuvasti valituksiin siitä, miten ärsyttäviä lapset ovat ravintoloissa, lentokentillä, liikennevälineissä ja milloin missäkin. Tämä syksy on kuitenkin osoittanut, että pahimpia julkisten tilojen terrorisoijia ovat aikuiset.

Raiteilla ihminen taantuu

Olen käynyt nyt töiden vuoksi paljon Helsingissä, joskus useita kertoja viikossa. Raha- ja mukavuussyistä matkustaisin mieluusti bussilla, mutta pitkinä päivinä olen taittanut matkan junalla, koska jokainen säästetty minuutti tuntuu raskaana päivänä arvokkaalta.

Junamatkat ovat olleet helvetillisiä, eikä se ole johtunut VR:n myöhästelystä tai kiskoille putoilleista lehdistä. Se on johtunut muista matkustajista. Niistä aikuisista, jotka määkivät samaan aikaan nettipalstoilla, kuinka raskaita kitisevät muksut ja naapurien räksyttävät koirat ovat.

Pitkänmatkan busseissa vallitsee vielä useimmiten luterilainen kuuliaisuus ja kanssamatkustajien kunnioitus. Junissa taas aikuiset muuttuvat meluavaksi, ulostavaksi ja raatelevaksi hyeenalaumaksi jo ennen sisäänpääsyään. Aloitetaan junaan nousemisesta.

Mulla on kaikkein eniten kiire!

Suomalaisten on mahdotonta uskoa, että kyllä, he pääsevät junaan sisälle heti, kun asemalla jäävät ovat ensin tulleet sieltä ulos. Ahtaaseen oviaukkoon ryskätään joka suunnasta.

Kesällä todistin ryysäämisen vuoksi tilannetta, jossa kaksi ujoa lasta ei päässyt junasta ulos, koska aikuiset tunkivat junaan ja lähes kävelivät heidän päälleen. Kukaan vaunussa ei myöskään ollut kiinnostunut paniikissa olevista, junaan vahingossa jääneistä lapsista minua ja puolisoani lukuun ottamatta. Selvitimme lasten sukulaisen yhteystiedot, soitimme hänelle ja kerroimme, mitä kävi, etsimme konnarin ja järjestimme lapset määränpäähänsä.

Kun Ville kävi sanomassa ryysääjille, että jalkoihinsa voisi hieman katsoa ja antaa edellisten tulla rauhassa ulos ennen kuin rynnätään sisälle, hän sai vastaukseksi silmien pyörittelyä.

Ryhmä Hau, Ryhmä Hau!

Kun junaan on ryskätty, on karnevaalien aika. Musiikkia! Kailottamista! Rohkeita paljastuksia!

Ei ole lapsen vika, jos hän katselee junassa Ryhmä Hauta pädiltä ilman kuulokkeita täydellä volyymilla. Vika on aikuisen, joka ei ota lapselle julkiseen tilaan kuulokkeita tai laita hänelle vaikkapa peliä, jota voi pelata ilman ääniä.

Mutta eihän tällaista voi vaatia aikuisilta, jotka itse huudattavat junavaunussa täysillä urheiluselostusta ja Children of Bodomia, koska me kaikki haluamme varmasti nauttia näistä kakofonisista elämyksistä. Kun suolentopallon piirinmestaruuskisojen selonteko loppuu, on aika katsella YouTubesta huumorivideoita tai ottaa puhelu.

”Ooksää kuullu niistä Ailan serkun paiseista?”

Mitä intiimimpi aihe tai arkaluontoisempi työasia, sitä kovempaan ääneen se kuuluu huutaa puhelimeen. Kännykkäkopissa, vessassa tai vaunujen välisessä tilassa puhuminen ei luonnollisesti ole minkäänlainen vaihtoehto. On äärettömän tärkeää, että koko vaunu kuulee, että projekti jumittaa ja Ailan serkun keho on kertynyt täyteen nestettä tihkuvia paiseita.

Nestettä tihkuvista paiseista puhuminen saa aikaan pissatuksen. Ei kun vessaan. Lukko on punaisella, mutta ovea pitää silti nykiä varmuuden vuoksi. Jos se vaikka aukeaisi, ja voisi mennä kimppapissalle vessan varaajan kanssa.

Kun vessaan on päästy, siellä ei tietenkään virtsata pönttöön, vaan seinille, lattioille ja jopa peiliin. Keskivertojäppinen on ulostaessaan niin mielikuvituksellinen, että Da Vinci jää kauas taakse. Tämä koskee kaikkia sukupuolia.

Virkistäytymis- ja kaunistautumistoimenpiteitä jatketaan vaunussa. Siellä voi lakata kynnet tai viimeistellä kampauksensa suihkimalla hiuslakkaa päähänsä ja vierustoverinsa kasvoille. Sitten vielä pisara Thierry Muglerin Angel eau de parfymia kaulalle ja täältä tullaan maailma! Ensin pitää vain avata purkillinen chilitonnikalaa, ja hapankaalipurkkikin oli jossain kassin pohjalla.

Voit uskoa itseesi, mutta olla silti täysi idootti

Kaikki edellä luetellut esimerkit perustuvat tosikoettelemuksiin parin kuukauden ajalta. Terveiset siis kaikille aikuisille, jotka rutisevat ärsyttävistä kakaroista lentokoneissa ja ”toisista ihmisistä”, jotka dorkailevat liikenteessä, rappukäytävissä ja ostoskeskuksissa: opettele ensin itse ulostamaan pönttöön ja pidä serkun paiseet omana tietonasi.

Nimim. Väsynyt paikalta kolmekymmentäkahdeksan

 

2 Comments

  1. Ikävää, että olet joutunut noin huonoon seuraan. Oma kokemukseni on, että muutkin kuin sosiopaatit käyttävät junaa matkustamiseen. Herättävä kirjoitus silti. Riitta

    • Savusuolaa

      En nyt sentään sosiopaateiksi sanoisi, mutta todella huonosti julkisissa tiloissa käyttäytyviksi. Sain vinkkejä, että varhaisen aamun junissa on kuulemma rauhallista ja fiksu meininki, samoin ravintolavaunun yläkerrassa, jonne pääsee sarjalipulla (en tästä edes tiennyt).

      Toki mulla on voinut käydä tässä todella huono tuuri. Moni paljon junaileva on sanonut, ettei ole tällaista kokenut – osa taas tunnisti kaikki em. ilmiöt ja mainitsi vielä muitakin. Ja siinä vaiheessa, kun vieruskaveri alkaa lakata kynsiä, pitäisi saada oma suu aukia ja sanoa, että voitko pliis tehdä ton jossain muualla. Ratkaisin tilanteen perisuomalaisesti partaani mutisemalla ja häivyin ravintolaan, kun oli niin pöllämystynyt olo siitä, että joku todella alkaa ehostautua voimakkaasti haisevilla kemikaaleilla ohuessa tuubissa, jossa istuu kymmeniä ihmisiä.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.