Kasvimaan kuulumisia: Itäneitä ja nuupahtaneita

Kurkataanpa hieman, mitä kuuluu kasvimaallemme ja ikkunalaudoilla ja parvekkeella kasvaville herkuille. Idätetty kesäkurpitsa alkoi lauantaina mankua, että ota mut beibe syliin, kiidätä Toyotalla multiin Vammalaan. Mitä tuossa tilanteessa nyt voi tehdä? Oli niin lutunen, että ei sille voinut vastaankaan sanoa. Ei kun rehu repsikan paikalle ja menoksi.

Pari viikkoa sitten rakensimme kasvimaan ja panimme retiisit ja punajuuret itämään. Etenkin retiisit ovat lähteneet kasvamaan hienosti, ja kyllä se punajuurikin pientä tiheää lehteä lykkäsi. Lisäksi miehen setä oli käynyt lahjoittamassa ruohopulin, joka löysi paikkansa laarin päästä. Ensimmäiset varret onkin jo nautiskeltu voin kera. Sinne se kesäkurpitsakin pomppasi kavereiden joukkoon ja hyvin näkyi viihtyvän. Älkää ihmetelkö ruohonkorsia; appiukko oli juuri ajanut nurmikon, ja ruohoa oli pölähtänyt myös kasvimaan puolelle.

Tsekatkaa muuten retiisin lehdet. Tykästyin nkauniisiin lehtiin, joista tulee mieleen ketunleipä tai apila. Ilokseni huomasin, että nämä voi syödä tuoreina vaikka salaatissa. Vanhentuessaan retiisinlehdet kitkeröityvät. Kesäkurpitsa puolestaan hurmasi voimakkaasti tuoksuvilla lehdillään. Osa kasvatuksen ilosta tulee juuri tästä: lehtien, korsien ja varsien tutkimisesta, väreistä ja tuoksuista.

Kurkistelin myös artisokkatynnyriin. Olen tosi tyytyväinen, että päätimme rajata artisokan kasvumahdollisuudet. Pidän maa-artisokasta, mutta liika on liikaa.

Kodin kasveille kuuluu vaihtelevaa. Etenkin parvekkeen chilit puskevat kukkia. Olemme nyppineet ne pari kertaa pois, jotta varret kasvaisivat vielä hieman ennen kuin ne alkavat kukkia ja kypsytellä marjoja. Lajeina on tänä vuonna Bolivian Rainbow, Aji Finland ja suosikkini Lemon Drop. Olemme paria välivuotta lukuun ottamatta järjestäneet kavereiden kanssa satokauden päätteeksi chilijuhlat. Tänä vuonna voisi koittaa taas ehtiä järjestää kekkerit.

Viime vuosina olemme kasvattaneet chilit valmiista taimista. Sain insinöörin idästyshifistelystä aikoinaan tarpeekseni. Hermoni kiristyivät silloisessa pienessä asunnossamme, kun automatisoitu tuuletus- ja valojärjestelmä pärähti käyntiin joka jumalan aamu seitsemältä. Sitä hurinaa oli oikein mukavaa kuunnella viikonloppuisin, kun yritin nukkua pois radion aamuvuorossa kertyneitä univelkoja. Heräsin tuolloin siis arkiaamuina neljältä.

Kylvimme ikkunalaudalle myös salaatteja siemenistä sekä kaupan pussissa ostetun basilikan. Basilika on rehevöitynyt hienosti. Salaatit sen sijaan ovat nuupahtaneita lötköjä. Saapa nähdä mitä noista tulee, vai tuleeko mitään. Epäilen myös ruukkuihin siemenistä kylvetyn violetin basilikan mahdollisuuksia. Kovin on pientä vartta. Tosin kastelun lopettaminen pariksi päiväksi ja ruukkujen siirtely auringon liikkeiden mukaan virkisti taimia.

Chileille on käynyt joskus niin, että olemme ajatelleet chilin kuivuneen vahingossa pystyyn, mutta kuivaksi rutistuminen on ollut juuri se sysäys, jonka kasvi on tarvinnut alkaakseen kukoistaa. Nyt jännitetään, miten kodin kasvit pärjäävät. Lähdemme lauantaina pariksi viikoksi Kreetalle, ja kasvit jäävät sijaisten hoiviin.