Kasvimaan tapahtumia: Mistä näitä perkeleen matoja oikein tulee?

Kurkistetaanpa taas suurella innolla perustamamme ryytimaan tilannetta. Tätä nyt ei edes tarvitse sanoa, mutta kesä on ollut huonoin vuosikausiin. Onkohan hellepäiviä ollut peräti neljä. Meillä kävi todella huono tuuri, kun perustimme kasvimaan avomaalle, vieläpä ensimmäistä kertaa ja juuri nyt. Mutta ensin ne positiiviset asiat: Kyllä siellä on kasvua tapahtunut, ja artisokkapöntössä vasta pöhinä käykin. Kun katsoo nopeasti kasvimaata, niin tiheää ja nättiä kasvustoahan sekä retiisit että punajuuret puskevat.




Etenkin retiisi oli kasvanut todella hyvin. Palleroita oli noussut hyvin mullan läpi, ja päätimme harventaa riviä. Nostimme noin 30 retiisiä, ja pieniä jäi vielä useita kymmeniä kasvamaan. Ehdin jo iloita, että näistähän tekee vaikka mitä, salaattia ja pikkelöityjä siivuja.

Mutta.



SHIIIIIT!!!!! Madot ovat syöneet kaikki retiisit. Kolme oli syöntikelpoisia, mutta muut lensivät aidan yli pellolle peurojen ruoaksi. Sain vinkin, että retiisit kasvavat niin nopeasti, että uutta kylvöä voisi vielä kokeilla. Emme kuitenkaan viitsi. Mätä maa mikä mätä. Millä toukat muka saa pois? Ah, luomuviljelyn ihanuus, kirot ja hankaluudet. Mutta avomaalla mennään lähivuodet. Reissaamme niin paljon kesällä, että en ole valmis sitoutumaan kasvihuoneeseen, ja koska tämä on oma projektimme, emme rasita appivanhempia sillä liikaa.

On kasvimaasta jotain iloakin, punajuuren lehdet voi nimittäin syödä. Vanhentuessaan ne alkavat muuttua kitkeriksi, mutta nämä olivat vielä raikkaita. Nypimme lehdet talteen ja söimme ne salaattien höysteinä. Reilu viikko sitten punajuuririvistö alkoi näyttää niin tiheältä, että kaivoimme suurimmat pistokkaat esiin ja teimme niille oman rivin kasvimaan toiselle puolelle. Siihen piti alun perin laittaa perunaa, mutta onnettoman sään vuoksi sekin jäi.

Kesäkurpitsa kasvoi todella hyvällä tahdilla kotona ikkunalaudalla, mutta maassa senkin kasvu on jäänyt polkemaan paikalleen. Parvekkeelle laitetut chilitkin paleltuivat eräänä yönä niin pahasti, että saapa nähdä, tuleeko niistä mitään. Jos ei, tämä on ensimmäinen kesä kahdeksaan vuoteen ilman omia chilejä. Ikkunalaudalla kasvaneet salaatit ja kaupan basilika ovat jaksaneet ihan ok:sti. Eipä rivistä nyt kovin montaa salaattia tehdä, mutta muutaman lehden saamme kuitenkin. Siemenistä kasvatetut basilikat ovat uupuneet kesken kasvun. Kaksi sinnittelee, mutta yhdelle pidimme jo hautajaiset.

Ruohosipuli sentään räjähti käsiin. Sieltä saa vielä hyvin syötäviäkin varsia, vaikka osa on jo muuttunut puumaisiksi ja kukkii. Enpä tiennyt, että ruohosipulin kukka on näin kaunis ja kestävä. Pari viikkoa maljakossa, ja vasta nyt ne alkavat kuivahtaa.


 

3 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.