Kurkistetaanpa taas suurella innolla perustamamme ryytimaan tilannetta. Tätä nyt ei edes tarvitse sanoa, mutta kesä on ollut huonoin vuosikausiin. Onkohan hellepäiviä ollut peräti neljä. Meillä kävi todella huono tuuri, kun perustimme kasvimaan avomaalle, vieläpä ensimmäistä kertaa ja juuri nyt. Mutta ensin ne positiiviset asiat: Kyllä siellä on kasvua tapahtunut, ja artisokkapöntössä vasta pöhinä käykin. Kun katsoo nopeasti kasvimaata, niin tiheää ja nättiä kasvustoahan sekä retiisit että punajuuret puskevat.
Etenkin retiisi oli kasvanut todella hyvin. Palleroita oli noussut hyvin mullan läpi, ja päätimme harventaa riviä. Nostimme noin 30 retiisiä, ja pieniä jäi vielä useita kymmeniä kasvamaan. Ehdin jo iloita, että näistähän tekee vaikka mitä, salaattia ja pikkelöityjä siivuja.
Mutta.
SHIIIIIT!!!!! Madot ovat syöneet kaikki retiisit. Kolme oli syöntikelpoisia, mutta muut lensivät aidan yli pellolle peurojen ruoaksi. Sain vinkin, että retiisit kasvavat niin nopeasti, että uutta kylvöä voisi vielä kokeilla. Emme kuitenkaan viitsi. Mätä maa mikä mätä. Millä toukat muka saa pois? Ah, luomuviljelyn ihanuus, kirot ja hankaluudet. Mutta avomaalla mennään lähivuodet. Reissaamme niin paljon kesällä, että en ole valmis sitoutumaan kasvihuoneeseen, ja koska tämä on oma projektimme, emme rasita appivanhempia sillä liikaa.
On kasvimaasta jotain iloakin, punajuuren lehdet voi nimittäin syödä. Vanhentuessaan ne alkavat muuttua kitkeriksi, mutta nämä olivat vielä raikkaita. Nypimme lehdet talteen ja söimme ne salaattien höysteinä. Reilu viikko sitten punajuuririvistö alkoi näyttää niin tiheältä, että kaivoimme suurimmat pistokkaat esiin ja teimme niille oman rivin kasvimaan toiselle puolelle. Siihen piti alun perin laittaa perunaa, mutta onnettoman sään vuoksi sekin jäi.
Kesäkurpitsa kasvoi todella hyvällä tahdilla kotona ikkunalaudalla, mutta maassa senkin kasvu on jäänyt polkemaan paikalleen. Parvekkeelle laitetut chilitkin paleltuivat eräänä yönä niin pahasti, että saapa nähdä, tuleeko niistä mitään. Jos ei, tämä on ensimmäinen kesä kahdeksaan vuoteen ilman omia chilejä. Ikkunalaudalla kasvaneet salaatit ja kaupan basilika ovat jaksaneet ihan ok:sti. Eipä rivistä nyt kovin montaa salaattia tehdä, mutta muutaman lehden saamme kuitenkin. Siemenistä kasvatetut basilikat ovat uupuneet kesken kasvun. Kaksi sinnittelee, mutta yhdelle pidimme jo hautajaiset.
Ruohosipuli sentään räjähti käsiin. Sieltä saa vielä hyvin syötäviäkin varsia, vaikka osa on jo muuttunut puumaisiksi ja kukkii. Enpä tiennyt, että ruohosipulin kukka on näin kaunis ja kestävä. Pari viikkoa maljakossa, ja vasta nyt ne alkavat kuivahtaa.
Tämä on ollut todella kumma kesä, yhtä ja toista ei itänyt ollenkaan ja jotain taas kasvaa ihan täpönä. Mä olen käyttänyt retiisejä merkkaamaan missä kylvetyt rivit menee, mikä oli tänä vuonna ihan tarpeeseen kun en merkannut mihinkään mitä kylvin mihinkin… edes jotian osviittaa mistä kitkeä 🙂
Mitkä sinulla ovat kasvaneet hyvin? Meillä tuo maa-artisokka on ihan villiintynyt, onneksi se rajattiin omaan pönttöönsä. Mutta kaikki muu onkin sitten tuota ruohosipulia lukuun ottamatta vähän niin ja näin, harmittaa!
Hyvin kasvaa sipulit, salaatit, retiisit, kesäkurpitsat (siitä huolimatta että ne Korean matkan ja kylmien vuoksi tulivat myöhään maalle), herneet, salaatit ja perunat. Perunoihin iskee väistämättä rutto, mutta sille ei voi mitään, rutto asustaa tuossa kasvimaassa ja pitäisi pitää useampi vuosi taukoa perunanviljelyssä, jotta siitä pääisisi eroon).
Jokainen kasvimaa taitaa olla omanlaisensa, ajan myötä huomaa mikä sopii maaperään, mikä menestyy ja mikä ei. Jos vielä erottaisi mikä johtuu kesän säistä. Jotkut organisoituneemmat viljelijät tekevät hyvin muistiinpanoja ja päättelevät mitä maallaan kannattaa kasvattaa, minä vaan heittelen sinne mitä huvittaa ja mikä ehkä tekee satoa :).