Minun piti kirjoittaa tänään ihan erilainen postaus. Semmoista kepeää perjantai-iltaan sopivaa, kuvapainotteiosta fiilistelyä. Luettuani Helsingin Sanomien artikkelin Itämeren saastumisesta en kuitenkaan voinut.
Kehotan sinua tässä vaiheessa korkkaamaan oluen ja ottamaan hyvän asennon. Paasausta tiedossa.
Viime viikolla somessa kiersi toimittajakollegani, Kauppalehden Antti Lehmusvirran kolumni ”Ilmastovouhotus on iso vitsi”. Luulen ja toivon, että Antin provokatiivisen tekstin tarkoitus oli synnyttää juuri se kohahdus ja vastareaktio, jonka se aiheutti. Onhan se nyt aika erikoista verrata viiden miljoonan suomalaisen ja miljardin intialaisen aiheuttamia päästöjä toisiinsa.
Hesarin juttu ja Itämeri-jalanjälkilaskuri konkretisoivat hyvin sen, miten paljon voimme vaikuttaa arkisilla valinnoillamme lähiympäristöömme. Vaikka Intian ilmanlaatu ei sinua hetkauttaisi, suomalaisten järvien ja Itämeren puhtauden luulisi kiinnostavan. Samoin sen, että myös me sisämaassa asuvat suomalaiset voimme vaikuttaa meren puhtauteen ihan vain miettimällä, mitä syömme.
Lihapitoinen ruokavalio kuormittaa Itämerta vuodessa 22-kertaisesti risteilyihin ja moottoriveneellä päristelyyn verrattuna. Ruokavaliotaan ei tarvitse muuttaa vegaaniseksi, sillä jo pelkkä kasvispainotteinen, kotimaista kalaa sisältävä ruoka kuormittaa merta yli kolme kertaa vähemmän.
Kirjoitin tammikuun Voimaan jutun siitä, miten kaltaiseni laiska ja nautinnonhaluinen sekasyöjä voi muuttaa ruokavaliotaan helposti kasvispainotteisemmaksi. Mielestäni on tärkeää, että ruokavalion eettisyyttä ja ekologisuutta tarkastellaan tällaisen lesoilevan talliaisen näkökulmasta. Ihmisen perusluonne kun on aika laiska, ja suuri osa suomalaisista syö ja tulee varmasti syömään lihaa ja maitotuotteita.
Olen onnistunut muuttamaan ruokavaliotani ympäristölle ja eläimille suotuisammaksi ajattelemalla, että lisään arkeeni uusia ruokia, en kieltäydy ja karsi armottomasti. Jaan nyt oivallukseni, joista voi olla apua muille taviksille, joille veganismi on liian vaikea vaihtoehto.
1. Olet aikuinen ihminen, joten lopeta märinä
Me aikuiset voimme valita, mitä syömme. Meidän täytyy myös tehdä päivittäin asioita, jotka eivät ole mukavia, mutta ne ovat välttämättömiä taloutemme, terveytemme ja ihmissuhteidemme kannalta. Meidän on mentävä aamulla töihin, käytävä suihkussa ja avattava ovi rollaattoria vasten tärisevälle mummolle.
Täydellinen välinpitämättömyys ruokaketjua ja sen vaikutuksia kohtaan on mielestäni samanlaista käytöstä kuin se, että ajat täysillä bussipysäkin vieressä olevan vesilätäkön päältä. Fiksu ihminen hidastaa, jotta ei kastelisi muita, vaikka hänellä olisi kiire.
Sen sijaan, että veivaat kulunutta ”mää oon barbaari ja mää hikoilen pekonirasvaa öhö öhö” -levyä, käyttäydy niin kuin käyttäytyy ihminen, jolla on edes hiukan selkärankaa ja älyä. Mieti, miten voisit muuttaa ruokavaliotasi ja elämäntapojasi hieman ekologisemmiksi, vaikka et pystyisi luopumaan saunamakkaroista.
Ja avaa hei ovi sille mummolle, vaikka se russuttaisi. Minäkin avaan, vaikka mummot eivät tykkää minusta.
2. Aloita muutokset pienistä askelista
Yksi parhaita esimerkkejäni siitä, miten paljon yksikin valinta vaikuttaa ympäristöön, on Voiman juttuun laskemani esimerkki leikkeleiden kulutuksesta.
Ostimme ennen joka viikko rutiininomaisesti metwursti- tai kinkkupaketin. Leikkeleitä ei tullut aina edes syötyä, vaan ne lensivät biojätteeseen.
Lopulta lopetimme leikkeleiden rutiininomaisen ostamisen. Syömme edelleen lihaa ja juustoa. Joskus ostan kauppahallista tai Stockalta vähän hyvää leikettä vaikka viikonlopuksi.
Vuosittainen lihankulutuksemme vähentyi tämän muutoksen ansiosta yli kymmenen kiloa. Jos jokainen suomalainen vähentäisi lihansyöntiään 200 gramman kinkkupaketin verran viikossa, vuosittainen lihankulutuksemme voisi teoriassa vähentyä jopa 50 miljoonaa kiloa.
Se vaikuttaa Itämereen, vaikka sinulle olisi yksi hailee, mitä Kiinassa tapahtuu.
3. Ajattele mitä saat, älä sitä, mistä luovut
Tämä ohje pätee kaikkiin elämänmuutoksiin. Pidämme kynsin hampain kiinni tavoistamme, koska olemme oppineet ajattelemaan, että muutos tarkoittaa luopumista. Tehokuuria, kiristelyä, raivaamista ja kieltäytymistä. Kukas helvetti sellaista jaksaa, en minä ainakaan.
Olen tehnyt monia suuria elämänmuutoksia, jota liittyvät esimerkiksi ruokaan, liikuntaan, yleiseen asennoitumiseeni ja tapaani tehdä töitä. Lapsena olin täysin epäliikunnallinen pullero, parikymppisenä hoikempi, mutta panikoiva työnarkomaani.
Nyt olen keskinkertaisen kokoinen, suht terveellisesti syövä ja terve nainen. Osaan levätä viikonloppuisin eikä häpeile jokaista henkäystäni, vaikka itsekontrollini onkin edelleen vähän turhan tiukka. Mutta kyllä se siitä, vuosi vuodelta.
Olen päässyt hyvään lopputulokseen yksi muutos kerrallaan. Eniten minua on auttanut se, että olen miettinyt, mitä kaikkea hyvää muutokset tuovat vanhan tilalle.
Tätä ajatusta kannattaa soveltaa, kun muokkaat ruokavaliotasi fiksummaksi. Naudanlihan ja maitotuotteiden tilalle voi keksiä kaikkea herkullista, mitä et ole ennen kokeillut, koska olet painellut autopilotilla jauhelihahyllylle. Jos et lopeta naudan syömistä kokonaan, pippuripihvi maistuu entistä herkullisemmalta, kun siitä tulee hiukan harvinaisempi juhla-ateria.
4. Yhdistä edelliset opit
Ennen kuin märiset, että haluat syödä lihaa kaksin käsin aamusta iltaan, eivätkä hippien kotkotukset kiinnosta sinua, vedä henkeä. Käyttäydy kuin aikuinen. Älä kuin lapsi, joka huutaa eteisen lattialla, ettei hän halua pukea haalaria ylleen.
Kun olet rauhoittunut, valitse yksi arkinen tapasi, jota voisit muuttaa. Voisitko jättää yhden viikottaisen leikkelepaketin ostamatta? Voisitko jättää leikkeleet leipien päältä pois edes silloin, kun ateriassasi on lihaa? Voisitko ostaa välillä kaurajugurtteja, vaikka et haluaisi luopua kahvimaidosta ja juustoista?
Mieti lopuksi kaikkea hyvää, kiinnostavaa ja maukasta, mitä saat niiden asioiden tilalle, joista luovut. Tapenade ja hummus ovat pirun paljon maukkaampia leivänpäällysteitä kuin rasvaton Polar. Itsetuntosi kohoaa, kun opit tekemään uusia kasvis- ja kalaruokia. Kasvisruokailu pienentää ruokalaskuasi.
No niin, saarna ohi. Hajaantukaa. Mutta muistakaa avata ovi sille mummolle!
Niin muuttuvat ajat ja tiedot. Isäni yritti saarnata meille 70-luvun ala-asteelaisille samaan suuntaan kuin sinä. Kuitenkin hänen sanomansa oli, että proteiinilähteenä kannattaa käyttää maitoa ja lopuksi se lehmä. Lehmät näes muuttavat ruohon ihmiselle sopivampaan muotoon, kun taas possut syövät lähes samaa kuin ihminen ja ovat tuhlausta. Minkki- ja kettutarhaus oli sitten eri päivän asia. …Ja kaikki mitä lehmän takapäästä tuli, meni hyötykäyttöön. Röyhtäilyä ei edes huomattu.
Niinpä niin, ajat ja ihmiset muuttuvat. Minkki- ja kettutarhaus ei ollut koskaan minun perheessäni minkäänlainen tabu. Isä oli nahka- ja turkisvaatteisiin erikoistunut vaatesuunnittelija, ja eteisessämme roikkui kettupuuhkia ja nahkatakkeja. Minullakin oli ala-asteella kaiken maailman turkiksesta tehtyjä korvaläppiä ja jopa hiusdonitseja. Eikä siitä ole kovin montaa vuotta, kun vielä jankutin, että ”mutta kun se on niiden ihmisten elinkeino”.
Ymmärrän edelleen, miten vaikeaa elinkeinon alasajaminen on, ja miten paljon tarhaiskut tarhaajia suututtavat. Siitä huolimatta olen nykyään sitä mieltä, että tarhaus on lopetettava, ja tarhaajia on autettava työllistymään uudelleen muulla tavoin. Kaappini ovat edelleen täynnä erilaisia turkisreuhkoja ihan jostain isän 60-luvun firmoista asti. Kyllä minä ne loppuun käytän, koska käyttökelpoisten vaatteiden heittäminen roskiin on mielestäni naurettavaa. Olen huomannut saavani välillä pahoja katseita, kun kävelen ulkona turkisreuhka päässä, mutta sittenpähän saan. Yritän olla käytännöllinen, ja reuhka menee roskiin vasta, kun se on kuivunut koppuraksi ja reikiä täynnä. Tosin ennen sitä Papu-koiramme voi vielä ottaa siitä viimeiset ilot irti puruleluna. 🙂
Lihansyöntikeskustelussa(kin) minua ahdistaa mustavalkoisuus. En pidä siitä, että kasvisruokailijalle vedetään väsyneitä vitsejä pupunruoasta. Enkä pidä siitäkään, että pihviä syövälle aletaan huutaa murhaajaa. Kumpikaan lähestystapa ei motivoi pätkän vertaa miettimään kulutustottumuksiaan tai muuttamaan niitä. Toivon kovasti, että jokainen ihminen tekisi vaikka vain sen yhden arkisen muutoksen, joka auttaa edes hieman. Jo siitä leikkelepaketista luopuminenkin auttaa, vaikka haluaisi hemmotella itseään joskus muna-pekoniaamiaisella.