Ravintola Masu Tampere

Masun täytettä Masussa ja joskos vielä yksi pullo skumppaa

Vaihdoimme vuotta tällä kertaa toisten loihtimien herkkujen ääressä. Viimeiset kaksi vuodenvaihdetta olemme bilettäneet kotosalla kavereiden kanssa pikkuväen pörrätessä jaloissa. Nyt plikka alkaa olla siinä iässä, että mummola on kova sana, emmekä pane lainkaan pahaksemme, jos saamme olla välillä vain aikuisten kesken.

Varasimme kaveriporukalla pöydän Masusta, jossa olen käynyt aikaisemmin vain kerran keväällä 2014. Noihin aikoihin annoin arvostelemilleni ravintoloille vielä tähdet. Annoin Masulle 3,5 prenikkaa ja pidin ruoista pääosin todella paljon. Listalla oli tuolloin paljon erilaisia sideja, ja mielestäni mauttoman juustomakaronin olisi voinut heivata pois. Pidin kuitenkin etenkin kasvisruoista ja sosiaalisen syömisen ideasta. Päädyimmekin uudelleen Masuun, koska halusimme syödä hyvin, mutta rennosti. Seurueessamme oli yksi kala-kasvissyöjä, ja toivoimme, että hänellekin olisi useita vaihtoehtoja.

Ravintola Masu arvostelu
Masu Tampere kokemuksia
Ravintola Masu Tampere arvostelu

Jos en ihan väärässä ole, sisustusta on hitusen viilattu. Viimeksihän emme päässeet saliin syömään, vaan jäimme ylemmäs baarin puolelle. Syöminen on hieman hankalaa istuskeluun ja drinkkien maisteluun tarkoitetuilla sohvilla ja matalilla pöydillä. Nyt näytti siltä, että myös yläaulaan baaritiskin lähelle on tuotu enemmän kunnon tuoleja ja pöytiä, joissa ruokailu onnistuu paremmin.

Myös menu näytti hieman muuttuneen. Tempuralistalla on enää kaksi annosta, ja dim sum -pikkupaloja, esimerkiksi kevätrullia ja dumplingeja, ei ole listalla lainkaan. Lisukelistalla on enää ranskalaiset, riisi ja kimchi-salaatti (kaikki 5 e). Juustomakaronia en kaipaa, mutta viimekertaisia suosikkejani, pikkelöityjä kasviksia, tuli ikävä.

Masussa voi tilata joko valmiin menun (hinnat 39-59 euroa, laskeneet hieman alkuajoista) tai koota listalta mieluisensa kokonaisuuden. Olimme poikkeuksellisesti niin helppoja ja yksimielisiä, että päädyimme kuuden ruokalajin Korea-menuuseen (49 e). Kalaa ja kasviksia syövän menu luvattiin tuunata lihattomaksi. Vaikka pöytäseurueen pitäisi periaatteessa tilata sama menu, pienet viilaukset ovat siis mahdollisia ja allergiat huomioidaan. Tarjoilija kysyi allergioista vielä oma-aloitteisesti.

Illan juomateemaksi valitsimme kuohuviinin, ja linjasta pidettiin ihailtavan ankarasti kiinni. Tyhjensimme pari pulloa itävaltalaista Stift Klosterneuburg Mathäita (9/46 e) ja pari espanjalaista Castellblanch Dos Lustros Brut Naturea (10/48 e). Kuivia, miellyttäviä ja helposti juotavia, mutta eivät erityisen persoonallisia seurustelujuomia.

Kuohuvat olivat kuitenkin hyvä, kaikkia miellyttänyt valinta erilaisia aasialaisia ruokia sisältäneeseen iltaan. Listalla on Domppaakin vaativaan makuun, mutta 190 euron pullohinta jostain syystä vähän kirpaisee nyt joulun jälkeen (ja aina muulloinkin).

Ensimmäisenä alkupalana maistelimme riisiviinietikalla maustettua härkätartaria (alkupalana 14,50 e), joka tarjoiltiin vihreiden shiso-lehtien, kevätsipulin, chilin ja mausteiden kera. Tarjoilija neuvoi käärimään lihan shiso-lehteen ja syömään yhtenä suupalana. Shiso oli todella hauskan ja raikkaan makuinen, ja liha sopivan mausteista ja laadukasta. Alkupala oli kaunis, raikas ja särmikäs. Tämä oli koko seurueen mielestä yksi illan parhaita makuelämyksiä, ja olisin voinut syödä useammankin palleron.

Tartarin jälkeen saimme liuskivellä lajitelman paistettuja kampasimpukoita, tuoretta avokadoa, valkosipulia, chiliä ja korianteria (19 e). Kampasimpukat olivat pehmeän napakoita ja avokadon kypsyysaste just eikä melkein. Tämäkin annos oli värejään myöten todella kaunis.

En tiedä, minkä kokoinen alkupala olisi, jos sen tilaisi erikseen. Kaipaisin 19 euron alkuruokaan kuitenkin vielä jotain vau-efektiä, joka nostaisi sisällön korkean hinnan tasolle. Toisaalta annoskoko oli Masussa erittäin reilu, kun tilasimme viime kerralla ruokia normaalilta listalta. Nyt en vakoillut naapuripöytiä tarpeeksi tehokkaasti voidakseni sanoa mitään menujen ulkopuolelta tilattujen annosten koosta.
Hans Välimäki Masu Tampere arvostelu

Seuraavaksi oli päivän sushilajitelman vuoro. Listan mukaan koskaan ei ole täysin varmaa, mitä valikoimassa on, mutta hyvää se on joka tapauksessa. Lohinigireiden lisäksi lautasella oli muun muassa friteeratulla ravulla täytettyjä makeja. Makeissa oli reilusti täytettä. Sushiahan saa nykyään lähes jokaisesta Tampereen yleisaasialaisesta, ja harmillisen usein makeissa on 90 prosenttia pelkkää riisiä, ja nigireiden lohi ja tonnikala ovat joskus sen makuisia ja hajuisia, ettei kauheasti tee mieli syödä.

Masun sushit olivat kuitenkin reiluja, tuoreita ja kauniita. Annoksen jakaminen oli vain hieman hankalaa. Jos syöjiä on neljä, olisi kiva, jos kaikki saisivat omat soijakipot. Nyt jouduimme kumartelemaan pöydän ylitse ja kierrättämään kupposta.

Hieman myöhemmin seurueeseen liittynyt kaverimme oli käynyt jo syömässä. Hän rikkoi kuohuviinietikettiämme ja tilasi Gt:n (mur!) ja naposteli sen kanssa Ika-lajitelman. Nigireiden täytteenä oli marinoitua mustekalaa, ananasta ja savustettua chiliä. Soijan lisäksi lajitelma tarjottiin japanilaistyyppisen bbq-kastikkeen kera. Makuyhdistelmä oli kuulemma mainio, mutta mustekala sitkeää.

Hans Välimäen ravintola Masu arvostelu
Ravintola Masu Tampere

Alkupalojen jälkeen siirryimme lämpimiin ruokiin. Ensiksi tarjoiltiin kalakastikkeessa marinoituja kanansiipiä seesami-chilikastikkeen, thai-basilikan, yrttien ja pikkelöityjen vihannesten kera (22 e). Olen etsimällä etsinyt unelmieni siipiä Tampereelta löytämättä vielä täydellisiä. Vaihtoehtoina tuntuvat olevan joko läpikuivat tikut tai kauttaaltaan pehmeät löllykät. Minä taas kaipaan rapsakkaa kuorta ja unelmanpehmeää sisustaa.

Nämä siivet pääsivät maistelemieni kärkeen. Kastikkeessa oli mukavasti makua, mutta chili ei poltellut liikaa. Tässäkin annoksessa oli tuoreita chiliviipaleita, eli potkua sai annostella oman makunsa mukaan. Yrtit ja kasvikset olivat erityisen ihania ja niitä olisi voinut olla enemmänkin.

Masun siivet Tampere kanansiivet

Toinen pääruoka oli valkosipulissa, inkiväärissä ja curryssa marinoitua, paahdettua karitsaa (29 e). Karitsa tarjoiltiin paistoliemestä tehdyn kastikkeen ja paahdettujen hedelmien sekä riisin kera. Syön lammasta todella harvoin, koska se valmistetaan Suomessa usein kengänpohjaksi. Lisäksi olen maistanut turhan monta kertaa läskistä villasukkalammasta. Parhaat lammasmuistoni ovat kesän Kreikan-reissuilta sekä Tampereella Malabadista.

Tämä karitsa oli laadukasta. Jänteet ja rasva oli perattu hyvin ja liha oli todella pehmeää. Olisimme vain kaivanneet kastikkeeseen reilusti enemmän makua. Mielestäni rasvainen liha tarvitsee mausteita, ja sinänsä hyvä hedelmäkastike oli sille nyt liian hento lisuke.

Pääruoka ei ollut missään nimessä huono, mutta innostusta nostattaneisiin alkupaloihin nähden vähän tylsä. Lisäksi samat höysteet, chili, kevätsipuli ja korianteri toistuivat kaikissa annoksissa. Tämä menee nyt hieman saivarteluksi, kun mausteet olivat maukkaita, mutta etenkin pitkässä menussa kaipaan pieniinkin yksityiskohtiin variaatiota, jotta annokset eivät toista samaa ideaa liikaa.

Ravintola Masu arvostelu

Jälkiruoka oli menun suurin yllättäjä. En odottanut siltä suoraan sanoen yhtään mitään. En ole koskaan kauheasti innostunut jälkkäreistä, joihin ujutetaan vihreää teetä, koska tee maistuu, no. Se maistuu annokseen teennäisesti tungetulle teelle.

Jälkiruoka oli vihreästä matcha-teestä valmistettu pannacotta ananassorbetin, yrttien ja hedelmäsalaatin kera (10 e). Tämä annos olikin yllättäen yksi seurueemme suosikeista. Pannacotta oli todella täyteläinen, eikä teen maku tuntunut häiritsevältä. Ananassorbetti oli ihanan raikasta, ja yrtit toivat annokseen mukavan lisän. Onneksi maistoin tätä, ei todellakaan kaduta.

Masu Tampere Hans Välimäki

Ravintola oli lähes täynnä, mutta tarjoilu pelasi sujuvasti. Tarjoilijalla oli pirtsakka ote, ja sama henkilö palveli meitä alusta loppuun asti. Kiireestä huolimatta tarjoilija malttoi esitellä ruoat ja tsekkaili oma-aloitteisesti pöytämme vesi- ja viinitilannetta.

Liharuokien vaihto kala-kasvisruokailijalle onnistui, mutta pesco-vege olisi kaivannut annoksiin enemmän proteiinia. Lampaan sijaan tarjoillussa nuudeli-vihanneskeitossa oli vain muutama pähkinä. Siipien tilalle hän sai kasvistempuran. Edes toisessa näistä annoksista olisi voinut olla jotakin merenelävää tai vaikka tofua. Menu juomineen maksoi meille kaikille 70 euroa per nenä. Sekasyöjälle menun hinta-laatusuhde oli mielestäni hyvä, mutta kasvispitoisesta kokonaisuudesta tämä oli aika paljon. Masu on kuitenkin Hans Välimäen Tampereen rafloista ehdoton suosikkini.

Masun brunssia (29 e) en ole testannut, joten kertokaapa kokemuksianne. Naapurini mukaan brunssi on hyvä, jos syö lihaa, kasvissyöjälle niukempi. Muistan yhden tutun ylistäneen ja yhden lytänneen kokemuksen. Kuulisin mieluusti mielipiteitä ennen kuin menen, koska en viitsi maksaa kolmeakymppiä pettymyksestä.

Illallispaikkana Masu on ollut molemmilla kerroilla tosi kiva. Listan suurimpia rönsyjä on karsittu, mikä ei ole mielestäni huono juttu, vaikka muutamia dim sumeja ja kasvisherkkuja jäinkin kaipaamaan. Toivottavasti ne tulevat listalle vielä joskus takaisin.

Masusta tulimme meille juomaan vielä muutaman pullon kuohuvaa, pelailemaan ja napostelemaan juustoja. Punahomejuusto on muuten tämän joulun juttuni, miksi löysin tämän ihanuuden vasta nyt? Harmittaa, kun en ottanut kameraa mukaan talomme katolle, josta oli hienot näkymät keskustan ilotulitukseen. Katolta näkee myös Tampere-talon ja Torni-hotellin valot, ja siellä on aina ilotulitusten aikaan melkoinen boogie. Oli hauskaa, kun tajusin, että eräs sädetikkua sytyttänyt miekkonenhan olikin tuttavamme Pekka – jonka tapasimme viimeksi juurikin ilotulituksessa samaisella katolla.
Uusivuosi Tampere

Joimme pelaamisen lomassa pari pulloa eteläafrikkalaista kuohuviiniä, Pongràczia, joka on itse asiassa valmistettu Méthode Cap Classique -samppanjamenetelmällä. Pongràcz on saanut edulliseen hintaansa (15 e Alkossa) nähden mairittelevia arvioita. Sävyä, tuoksua ja luonnetta on enemmän kuin harmittomassa perusskumpassa.

Huomatkaa myös pullon erityisen kaunis korkki. Seureemme näppärin innostui vähän askartelemaan, ja meininki oli tällaista loppuyöstä, kun siirryttiin oluisiin. Upseeri Pongràczin pääkin heilahti tässä vaiheessa ylösalaisin.

Kaipa tähän uudenvuoden fiilistelyn loppuun sopisi jonkinlainen summaus viime vuodesta ja pari ajatusta alkavasta. Vuosi 2015 oli sekä älyttömän hieno että raskas. Palasin täysipäiväisesti töihin hoitovapaan jälkeen. Olen ollut freelancer ja pätkätyöläinen koko elämäni, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa työskennellyt näin paljon kotoa käsin.

Töitä on ollut monipuolisesti ja paljon. Olen kirjoittanut juttuja Annan verkkoon ja printtiin. Syksyllä aloin pieneksi hämmästyksekseni ja ilokseni kirjoittaa juttuja myös Kaksplussan nettiin (hämmästyksekseni, koska en ole kauhean mammaorientoitunut, ilokseni, koska se on ollut kivaa). Olen tehnyt myös pari suurta ja hyvin sujunutta tiedotuskampanjaa, somemanagerointia, firmojen sekä Tampereen ammattikorkeakoulun lehtiä. Kun työyhteisö koostuu lähinnä omasta naamasta ja koirasta, toimivien rutiinien luominen on yllättävän kinkkistä.

Minulla oli kauhea into syöksyä töihin rytinällä parin äitivuoden jälkeen, vaikka tein silloinkin keikkahommia. Nyt vuoden lopussa huomaan, että olen paahtanut paljon kovemmalla tahdilla kuin silloin, kun olen tehnyt töitä jonkun toisen valvonnan alla toimistossa. Vietän hirmu mielelläni aikaa itsekseni ja tuskastun, jos turhat palaverit täyttävät työpäiväni. Mutta ei kahviseura ja pieni hulluttelu pahitteeksi olisi. Ja sitä olisi kyllä ollut tarjolla, mutta olen jotenkin hölmösti ajatellut, että koska saan ”kivasti ja helposti” tehdä töitä kotona, minun on painettava syke tapissa kahdeksan tuntia putkeen, ja vähän pidempi lounas vaikka kerran viikossa jonkun tutun kanssa on muka kauhean syntistä ajanhukkaa.

Tiedän, että moni itsenäisen työn tekijä kamppailee näiden ihan samojen haasteiden kanssa. Miten rytmitän työpäiväni? Miten pidän huolta siitä, että olen riittävän tehokas, mutta en vedä aikatauluja liian tiukoiksi? Lupasin kirjoittaa Annaan pari verkkojuttua ensi viikon aluksi ja tein ne viime viikolla samalla kun löysäilin sohvalla. Ja tulivat ne työt valmiiksi, vaikka vanne ei kiristänyt otsaa – siksi varmasti vielä nautinnollisemmin ja jouhevammin.

Minä siis lupaan, että tänä vuonna opettelen olemaan vähän enemmän sellainen paheksuttu, lattea läppärin ääressä kahvilassa siemaileva, vetelä vihervassari-ituhippi-city-suvakki-freelancer. Saa siis kutsua kahville ja lounaalle!

Ja se hiton kala pitäisi opetella nyt vihdoinkin perkaamaan. Taisin lupailla tätä jo viime vuonna, mutta silakoita ja muikkuja lukuun ottamatta proggis ei ole edennyt. Että nykäise ihmeessä hihasta, jos haluat opettaa minut kaapimaan eväkkäästä sisukset pihalle. Mutta lähden kyllä mieluummin sinne kahville vihervassaroimaan. 😀

 

6 kommenttia

  1. Kalan perkaaminen, check, ja pitkät lounaat hoituu myös.

    Kävin muuten syksyllä Masussa syömässä jonkun tarjousmenun ja siinä oli myös tuo lammas pääruokana. Vaikka muuten menu oli oikein hyvä, niin huono pääruoka pilasi fiiliksen niin täysin etyen tainnut edes kirjoittaa mitään. Nyt vasta tajusin!

    • Savusuolaa

      Iso peukku perkuuhommille ja lounaille!

      Pääruoasta jäi tosiaan sellainen fiilis, että lampaaksi hyvää, mutta kun kaikki muu oli niin maukasta, olisin odottanut, että tämä olisi räjäyttänyt tajunnan. Kokonaisuutena menu oli kuitenkin hyvä ja tuli juomineen suhteessa halvaksi verrattuna siihen, että jokainen olisi koonnut listalta omat safkat.

  2. Suosittelisin kyllä Masun brunssin testaamista! Olen käynyt kahdesti ja hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä. Kasvissyöjälle se ei kyllä oikein sovi, varsinkaan jos ei syö kalaakaan. Brunssi on myös todella reilusti enemmän kallellaan lounaan tai jopa illallisen suuntaan, eikä ollenkaan perinteinen aamupala. Jos kaipaa croissantteja ja tuoremehua, kannattaa mennä muualle.

    • Savusuolaa

      Hmm, ehkäpä tuo brunssi pitää testata joskus juurikin lounas/päivällismielessä. Sehän onkin muistaakseni vähän myöhempään, olisivatko kattaukset klo 13 ja 15.

  3. Voisitko kuvitella tekeväsi matkan Helsinkiin ja Marttojen kalankäsittelykurssille? Hienoa opetusta mukavissa tiloissa, suosittelen.

    Minähän olen päivätöissä jossa kokouksia ja palavereja piisaa, muttaa myös sitä hauskuutta ja hulluttelua. Mutta tuulettaminen auttaa aivoja. Siirsimme ennen joulua yhden palaverin toimistolta Lasipalatsiin aamiaiselle, ja se oli ehkä vuoden tuottoisin tunnin kokous. Inspiroivassa paikassa ”ei kummankaan reviivirillä” kumpikin keksimme vaikka mitä uutta ja saimme purettua vanhaa aivan uudella tavalla. Eli tuollainen ”humputtelu”kokous osoittautuikin ihan mielettettömän tuottavaksi ja tehokkaksi, ja silti jäi hyvin virkistynyt fiilis. Suosittelen siis sitä kahvittelua ja lounastelua joko työn merkeissä tai ihan vaan tuulettumisen takia, se maksaa kyllä aikansa takaisin.

    • Savusuolaa

      Olen itse asiassa suunnitellut, että pitäisi käydä Helsingissä enemmän tänä vuonna, koska Onnibussin liput ovat niin halpoja, ja saan aina bussi/junareissujen aikana ihan käsittämättömän tehokkaasti töitä tehtyä. Kaipa se johtuu siitä, että kun nöpöttää pienessä, rajatussa tilassa, josta ei pääse pois, ja netti on niin hidas, ei tule härvättyä mitään ylimääräistä. Perjantaisin minulla on tapana mennä pääkirjaston kahvilaan kirjoittamaan, ja siellä ihan sama efekti. Vaikka kyylään samalla viereisten pöytien mummoja, jutut valmistuvat aina tehokkaammin kuin kotona.

      Tämä on hölmöä, miten sitä aina teoriassa tietää, että tauot tekevät terää ja ideoita viriää joskus paremmin kävelyllä tai kirppiksellä kuin koneen äärellä. Mutta siitä huolimatta minun pitäisi muistuttaa itseäni näistä faktoista tosi sitkeästi. Ja töiden valmistumiseenhan menee aina se aika, mikä niihin on käytettävissä. Jos päätän, että tämä artikkeli on kirjoitettava valmiiksi tähän iltapäivään kello kolmeen valmiiksi, se tulee valmiiksi. Mutta jos vain viilaan sitä tunnista toiseen ja ihmettelen, viilailua löytyy loputtomasti.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*