Puoli tuntia lähtöön. Olohuoneen lattia on edelleen täynnä sekalaisia tavaroita. Lapsi purkaa matkalaukkua samaa tahtia kuin sitä pakataan. Olen uhonnut, että teen vielä pikaimuroinnin. Mies on jostain käsittämättömästä syystä valinnut pakkausmusiikiksi Teräsbetonia. Olen kauhuissani. Ennen kaikkea siksi, että lapseni on aivan lumoutunut ja tekee musiikin tahtiin monimutkaisia spagaatteja ja taivutuksia.
Voi saatana. Pitikö siitä vielä sukkahousuhevarikin tulla, eikö korvatulehduskierre liittänyt vitsaukseksi?
Tämä päivä menee pienissä kapseleissä täristessä ja hikoillessa. VR:n aikataulut, lentokoneruoat, kentän törkykalliit sämpylät ja tax freen parfyymien migreenilemu. Mutta illalla.
Illalla minä saan itse tehtyjä siipiä.
Cambridgessä asuvat ystävämme ovat luvanneet tehdä niitä tervetuliaisruoaksi. Minä vietän seuraavat päivät saarivaltiossa rakkaiden, grillailun ja viinin parissa, somelomailen ja teen ristikoita. Ihanaa pääsiäistä sinullekin, vietitpä sen sitten töissä, paistia vahtien tai ihan muuten vain sohvalla möllötellen. 🙂
Sukkahousuhevari 😀 :D. Aina vaan nuorempana ne tähän ryhtyy. Mä olin kanssa 16-vuotiaana hevari, mutta ei musta tämän pahempaa saatananpalvojaa tullut. Sukkahousuja en tunnusta.
Sina, hevari! Tasta haluan kuulla viinilasillisen aarella lisaa! (Sorry aakkoset, brittinappaimisto.)