Tein viime viikolla pikapyrähdyksen Helsinkiin. Heti alkuun anteeksipyyntö kaikille siellä asuville kavereille, jotka olisivat halunneet tavata. Olin sen verran väsynyt edellisviikonlopun työrutistuksesta ja stressaantunut tekemättömistä hommista, että en jaksanut tavata ketään. Sillä välin, kun mies oli messuilla, minä jöpötin tiiviisti kaksi päivää Messukeskuksen Holiday Innissä. Huomasin, että virikkeetön hotellihuone on paras paikka saada rästityöt tehdyksi ja kirjoittajan blokki murrettua. Jos aika ja elämäntilanne sallisivat, lukittautuisin kuukaudeksi hotelliin toiselle paikkakunnalle. Kirja tulisi varmaan pikapikaa valmiiksi.
Sananen Messukeskuksen Holiday Innistä. Hotellin nettisivujen perusteella odotukseni olivat masentavan alhaalla. Vihaan suomalaisia hotelleja. En nauti pätkän vertaa yöpymisestä huoneessa, joka on sisustettu ”merellisillä” 90-luvun sävyillä, ja kaikki puulta näyttävä on lastulevyä. Aamiaissalin pöydät ovat täynnä sokerimuron jämiä ja ravintolassa tarjoillaan läpikypsää lankkupihviä ranskalaisten ja maustevoin kanssa.
Rakennuksen karusta ulkonäöstä huolimatta Messukeskuksen Holiday Inn oli yllättävän viihtyisä paikka. Hotellin ravintolan taso vastasi kerrankin korkeahkoja hintoja, aamiaisbuffetista löytyi hyviä juustoja ja leikkeleitä, kylpyhuoneessa oli amme ja yleinen tunnelma oli viihtyisämpi ja ylellisempi kuin esimerkiksi Scandiceissa.
Keskiviikkona poikkesin kirjoitusputken jälkeen kaupungilla. Testasin Hietalahden kauppahallin, joka on avattu kauppiaille vuosien jälkeen. Kauppiaat ovat halutessaan päässeet evakkoon Hietsun halliin Etelärannan hallin remontin ajaksi. Olen ymmärtänyt, että tarkoituksena on elvyttää Hietsun halli ja jatkaa sen toimintaa Etelärannan remontin valmistumisen jälkeenkin.
Yleisvaikutelma Hietsun hallista on ihan kiva. Olen joskus parjannut Tampereen kauppahallia, koska muutama vuosi sitten se oli alennustilassa. Hallissa tuntui olevan vain pullapuoteja, joiden puolityhjissä vitriineissä myytiin hikeentyneitä munkkeja ja vakuumiin pakattuja sämpylöitä. Viimeistään vierailu Hietsun hallissa vakuutti minut siitä, että Tampereella on petrattu, eikä kauppahalliamme tarvitse hävetä. Muutamien Hietsun kauppiaiden hinnoittelu on lähtenyt täysin lapasesta. Yritin etsiä hallista kivaa kahvipaikkaa. 8-9 euron hintapyyntö pelkästä mansikkakakun palasta ei kuitenkaan houkutellut. Inhimillisimmät hinnat olivat pullapuodeissa, joista ei saanut kahvia ja joissa ei ollut asiakaspaikkoja. Parhaat asiakaspaikat on annettu Robert´s Coffeelle, jonka tuotteet näyttivät persoonattomilta raakapakasteilta.
Päätin syödä hallissa vain lounaan ja etsiä kahvipaikan muualta. Hallista löytyi onneksi ihana keittopaikka, Etelärannasta evakkoon lähtenyt Soppakeittiö. Tarjolla oli kasvisminestronea, bouillabaissea ja gulassikeittoa 8-9 euron hintaan. Valitsin kasvisminestronen, joka oli pitkään haudutettua ja aromikasta. Annos oli todella iso, joten 8 euron hinta ei kirpaissut pahasti. Lisukeleivän kanssa tarjoiltu yrttiöljy oli mukavan kevyt ja erottuva vaihtoehto.
Hallista löytyivät kaikki tarpeelliset tarveaineet, kuten kalat, lihat ja kasvikset. Mitään erityisen persoonallista en kuitenkaan bongannut. Kiinnostavimmalta vaikutti Roslundin lihakauppa, jolla on hallissa myös ravintola. Roslundin hampurilaisia on kehuttu kovasti, ja kokilla olikin loppumaton lista tilauksia. Tiskillä olleessa lapussa ilmoitettiin kohteliaaseen mutta jämäkkään sävyyn, että liha paistetaan poikkeuksetta mediumiksi. Raskaana oleville ja erityisruokavalioita noudattaville liha paistetaan pyynnöstä kypsäksi.
Olen monta kertaa Punavuoren nurkilla pyöriessäni kiinnittänyt huomiota wieniläiskahvila Krullaan. Krullan teippaukset vievät ajatukset yläasteen saksankirjojen kuvitukseen. Tiedättehän, jengi istuu rottinkituoleissa täyteen ammutussa kahvilassa Berliinin keskustassa. On otsaheittoa, vaalennettua takatukkaa ja vyölaukkua. Nykyään kuvien kahvilat vaikuttavat nuhjuisilta bulkkipaikoilta, mutta 90-luvun teini näki kuvissa eurooppalaisen metropolin ihmeellistä sykettä.
Krulla kuitenkin kiehtoo minua, sillä pöydissä on valkoiset liinat ja vitriinin takana ylellisiä kakkuja. Haaveilin wanhanajan päiväkahveista, jotka siemailisin pienestä posliinikupista ja nautiskelisin samalla sacherkakkua tai aleksanterinleivosta. Valitettavasti Krulla oli sulkemassa oviaan jo kello 15.
Lopulta löysin itseni niinkin persoonallisesta ja idyllisestä paikasta kuin Lasipalatsin kahvilasta. En viihtynyt hälyisessä paikassa pitkään, mutta olin niin väsynyt ja kofeiinirefloissa, etten jaksanut pyöriä etsimässä unelmieni mummokahvilaa. Lasipalatsin mangorahkakakku oli raikas, mutta hiukan kuivahtanut.
Illalla pääsin paikkaan, jollaisessa en ole koskaan ennen käynyt. Ruoholahteen on avattu Huone-tapahtumahotelli. Huoneesta voi vuokrata kokous-, tapahtuma- ja saunatiloja ja tarjoilut. Idea on se, että jokainen huone on teemaltaan ja sisustukseltaan erilainen. Keskiviikkona vietettiin Huoneen avajaisia. Kaikki huoneet olivat kutsuvieraille avoinna, ja minä palloilin tiloissa kuin Liisa Ihmemaassa.
Huoneiden teemat vaihtelevat kirjastosta viinikellariin, sporttibaariin, pelkistettyyn japanilaisuuteen ja taidegalleriaan. Levottomana ihmisenä voisin kuvitella, että kaltaiseni tyypit pysyvät palavereissa paremmin hereillä, kun ympäristössä on näin paljon katseltavaa. Firman luovuus- tai ideointipalaveri on vakuuttavampi, jos se järjestetään hippihenkisessä, hauskan skitsahtaneessa Karnevaali-huoneessa.
Huone on tällä hetkellä ainoa laatuaan Suomessa, mistä olin aika ylllättynyt. Toivottavasti yritykset löytävät paikan ja ymmärtävät, että koulutustilaan satsaaminen on helppo tapa tarjota elämyksiä serminsä takana pölyttyvälle perusinsinöörille. Tampereella tällaisesta tuskin voidaan edes haaveilla. Suurin osa koulutuksista ja pressitilaisuuksista järjestetään kaikuvissa kokoushuoneissa, joiden seiniä koristavat auringon haalistamat ryijyt, ja tauolla nautiskellaan huoltoasemakahvia ja juustosämpylöitä.
Illan tarjoilut olivat linjassa miljöön kanssa. Tarjolla oli muun muassa lohta ja nautaa, joiden kypsyysaste oli orgastisen täydellinen. En ole ihan varma, oliko kala graavattua, vai oliko sitä kypsytetty hetki vakuumihauteessa. Harvoin saa lohta, josta lohkeaa pala kevyellä haarukan painalluksella. Useimmiten graavattu lohi on hiukan sitkeää.
Avajaisissa oli myös baarimikkoja, jotka työskentelivät niin pieteetillä, että jo pelkästään juomien sekoittamista oli kiva katsella. Vai kuinka usein baarimikko mojitoa tehdessään rapsuttelee minttuvarpua ensin kevyesti lasin reunaa vasten, jotta lehtien aromit avautuvat? Baarimikot myös tarkistivat jokaisen juoman laadun pillillä ennen kuin antoivat sen asiakkaalle (siis kostuttivat pillin juomaan ja maistoivat pilliä, eivät juoneet asiakkaan lasista). Tämä on harvinaista luksusta suomalaiselle, joka on tottunut maksamaan lähes kympin kiireessä vatkatusta drinksusta, jonka lime saatetaan korvata sitruunalla. Kun ei sen niiv väliä oo nääs. Tai sitten on.
Lopuksi vielä lounasvinkki Messukeskuksessa asioiville. Keskuksen kahvilat ja ravintolat ovat kalliita, mutta nurkan takaa Ratapihankadulta löytyy paikka, jossa hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ravintola Ratakivi ei todellakaan näytä houkuttelevalta paikalta. En oikein tiedä, miksi eksyin tänne, mutta hyvä, että eksyin. Ratakivi on mukavalla tavalla härö paikka, jossa lounastavat sulassa sovussa niin poliisit, raksaäijät, bisnestyypit kuin opiskelijahipitkin. Keittolounas maksaa noin 7 euroa ja lämmin ruoka reilut 8 euroa.
Pelkkä keittolounas riitti minulle koko loppupäiväksi, sillä hintaan kuuluva salaattibuffet on käsittämättömän suuri ja monipuolinen. Vaikka mättöpuolella on kebablihaa, kevätrullia, leivitettyjä leikkeitä ja ribsejä, ei salaattipöytä todellakaan ole mitään työmaaruokalatasoa. Tarjolla oli toistakymmentä salaattia: viininlehtikääryleitä, hedelmäsalaattia, soija- ja papusalaatteja, kreikkalaista salaattia, ruokaisampia possu- ja kanasalaatteja, pikkupizzoja…. hintaan kuuluu myös kahvi tai tee ja hernaripäivinä pannukakku. Ratakivessä voi vetää överit kebablihalla tai syödä monipuolisen kasvislounaan. En olisi ikinä uskonut, että tämännäköisestä paikasta löytyy useita vaihtoehtoja myös kasvissyöjille. Salaattipöytä kun tarkoittaa monissa hienommissa paikoissa kaali-porkkanaraastetta ja majoneesissa uivia makaroneja.
