Teinidiskosta hyväksi ruokapaikaksi, onnistuuko?

Tampereen katukuvassa tapahtuu taas kaikenlaista mielenkiintoista. Aloin katsella jo joulun tienoilla rautatieaseman Semaforia, jonka ovet oli vedetty säppiin. Ovessa oleva lappu ilmoitti syyksi remontin. Muutama viikko sitten kuulin ravintola-alalla työskentelevältä siskoltani, että Semaforissa on käydessä täydellinen muodonmuutos. Sisko vakuutteli, että ”Semasta” ollaan tekemässä aikuisten oikeasti laadukasta paikkaa.

Suhtauduin tietoon varauksella, sillä minulle Semafori on aina ollut – noh, sanotaan nyt suoraan- räkälä. Ihan kaikella rakkaudella. Tuolla on tullut vedettyä monet ihqudaakännit parikymppisenä joskus vuosina 2005-2006. Kävimme silloisen työporukan kanssa Semaforissa halvalla bissellä harva se viikko, joskus kolmekin kertaa viikossa. Alkuillasta dj innostui soittamaan jopa hyvää musiikkia, tyyliin vanhempaa rockia ja punkkia sekä diskoklasareita 70-90-luvuilta. R´n´b-jytkeen alkaessa vaihdoimme yleensä paikkaa.

Semafori teki imagonmuutoksen viimeksi muistaakseni 2007 tai 2008. Yhtäkkiä vanhassa kantakuppilassamme oli vip-tila. Musiikki muuttui vielä enemmän r´n´b:ksi, danceksi ja dubstepiksi. Semaan jonotettiin minihameissa ja kiilakorkokengissä. Se tuntui huvittavalta.

Siskoni tiedot pitivätkin paikkansa, sillä Moro uutisoi tänään Semaforin muuttumisesta laadukkaaksi ruokaravintolaksi. Sisustukseen tulee kuulemma pastellisävyjä ja lounaaseen keskieurooppalaisia ja välimerellisiä makuja. Kahvilasta voi ostaa mukaan napattavia erikoiskahveja ja patonkeja. Alakerran take away -kahvilat saavat siis kilpailijan, joka haluaa osansa junamatkustajien euroista.

Mielenkiintoista. Mielikuvani Semaforista on niin pinttynyt, että sitä on todella vaikea muuttaa. Pitänee käydä testaamassa tuolla lounas ainakin pari kertaa.

Toinen uutuus on Hämeenkadulle Keskustorin kupeeseen avattava uusi Ruohonjuuri. Liiketilassa oli ennen nuorisovaateliike. Ruohonjuuren naapureita ovat ainakin Esprit, R-Kioski, Puuma-baari ja apteekki. Liiketila on varmasti kallis, mutta potentiaalisia asiakkaita ainakin piisaa.

Kävin eilen ja tänään vakoilemassa ikkunan takana. En kehdannut kuvata, koska liiketilaa tuunaavat myyjät pyllistelivät ikkunan edessä, enkä itse haluaisi, että joku ohikulkija nappaisi minusta tuossa tilanteessa kuvan. Liike oli paljon isompi kuin Hatanpään valtatien putiikki. Se näytti markettimaiselta ruokakaupalta, ei niinkään hippipuodilta, toisin kuin vanha liike. Kauppa oli samantyylinen kuin Helsingin Kampin Ruohonjuuri. Ruoalle oli monta isoa kylmähyllyä, ja valikoimassa näkyi olevan säilykkeiden ja kuivatuotteiden lisäksi aika paljon tuoretuotteita.

Uudesta Ruohonjuuresta voi siis tulla paikka, josta haen maitotuotteita, munia ja juustoa pähkinöiden, linssien, hillojen ja marjajauheiden lisäksi. Toivon, että valikoimassa on mahdollisimman paljon lähitilojen tuotteita. Bongasin ikkunalaudalta banaaneja ja avokadoja, mikä yllätti minut. Kovin puritaaninen viherkauppa Ruohonjuuri ei taida olla. Äärimmäisen ekologisen ihmisenhän pitäisi suosia vain lähellä tuotettuja tuotteita ja syödä kaukaa rahdattuja hedelmiä harkiten. Mutta kun ihmiset syövät niitä joka tapauksessa, on kiva, jos jostain saa edes hiukan eettisemmin ja ekologisemmin tuotettuja vaihtoehtoja.

Saapa nähdä, löytyykö Ruohonjuuresta luomulihaa, tuskin. Ymmärtääkseni ketju perustettiin aikoinaan tiukasti kasvissyönti-ideologian ympärille. Ehkä  vegemarkkinat ovat jo niin suuret, että markettimaisen Ruohonjuuren perustaminen on kannattavaa. Ja vaikka ei kasvissyöjä olisikaan, tämä tuo lisää kaivattuja vaihtoehtoja K- ja S-ryhmän hypermarketeille.

Avajaiset ovat mainoksen mukaan sunnuntaina, ja tarjolla on pientä purtavaa.

Blogi vaikenee nyt pariksi päiväksi. Lähden rakkaaseen länsinaapuriimme sukuloimaan. Reissu tuottaa varmasti paljon materiaalia, sillä vierailumme ovat aina painottuneet yhdessäoloon ja kokkailuun. Varmistimme jo Finnairilta, että sekä käsimatkatavaroissa että ruumassa saa kuljettaa peuranlihaa…

 

2 kommenttia

  1. Hei kiitos näistä ravintola-arvioista Tampereella! Kävin kokeilemassa Puutarhakadun uuden Latinalaisamerikkalaisen ja oli tosi hyvä paikka, en olisi varmasti sinne eksynyt, jollen olisi täältä lukenut arvostelua. 🙂 Näin opiskelijana ei ole varaa usein käydä ravintolassa syömässä, joten luen aina ennen arvostelut ettei tule petyttyä…Mikä on muuten mielipiteesi Tuulensuusta?

    • Savusuolaa

      Tuulensuussa on mielestäni aika hyvä hintataso, mutta laatu on joskus epätasaista. Esimerkiksi belgialainen jättihodari on hintansa väärti, loistavaa krapula- ja mättöruokaa. Hinta on vain 16,50, ja tuon annoksen jälkeen ei tarvitse syödä loppupäivänä. Riittää hyvin kahdellekin. Myös salaatit ovat todella ruokaisia ja mielestäni siihen nähden edullisia. Valikoima on mukavan persoonallinen tusinapubeihin verrattuna.

      Mutta valitettavasti ruoan laatu tuntuu joskus riippuvan siitä, millainen päivä kokilla on. Olen saanut täältä epäonnistuneen, kivikovaksi kypsennetyn suklaafondantin. Joskus sammakonreidet ovat olleet maukkaita, joskus taas kalamaisen ja härskin makuisia, koska friteerausrasvaa ei ole vaihdettu. Maksa oli ainakin viimeksi tehty todella, todella hyvin. Mutta lisäkkeenä ollut bataattipyre oli suolatonta. Mauttomuus vaivasi myös testaamaani kasvisannosta, jonka idea tosin on peukutuksen arvoinen. Punajuuripihvit ja bataattisose ovat ihanaa vaihtelua kasvispastalle ja vuohenjuustosalaatille, jotka ovat monissa paikoissa ainoat vegevaihtoehdot. Mutta mausteita ja suolaa annos ei juuri ollut nähnyt. Ja minä en edes pidä liian suolaisesta ruoasta.

      Summa summarum: Huonona päivänä safka ei ole niin briljanttia kuin menu antaisi ymmärtää. Parhaimmillaan se on todella hyvää. Mutta et ainakaan ota ihan kauheasti takkiin, koska kovin kallishan tuo paikka ei ole.

      Olen saanut aina oikein mukavaa palvelua. Tosin tuttumme on tuolla töissä, ja hän on palvellut pöytäämme melkein aina. Juomavalikoima jaksaa aina ilahduttaa. Viimeksi maistelin ranskalaista, vahvaa päärynäviiniä. Täällä on myös hyvä valikoima belgialaisia lambic-oluita, etenkin hedelmistä ja marjoista tehtyjä. Olutta kammoksuvan siiderinystävän kannattaa aloittaa bisseen tutustuminen hedelmäisistä, hivenen makeahkoista lambiceista, esim. kirsikasta tehdystä kriegistä. Toisaalta lambiceista löytyy superkarvaita vaihtoehtoja niille, jotka vihaavat makeaa. Kannattaa siis pyytää tarjoilujalta suositus ennen maistamista, jos ei tunne lambiceja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*