Koukuttavimmat ruoat, joita syön aina vahingossa liikaa: Top 5

Silmäpussimoro vaan sullekin. Vietin kolmen päivän miniloman mökillä Sappeessa sukulaistemme kanssa. Järjestimme perinteisen Kreikka-illan, jonka ohjelmistoon kuuluu notkuva ruokapöytä, useita viinipulloja ja kesän matkakuvien fiilistelyä. Tosin minun ohjelmaani kuului myös naapurimökissä ilakoineen, krhm, eläväisen ja kovasti alastomana viihtyneen ukkoporukan paheksuvaa kyttäämistä.

Ja sipsejä.

Sain pidettyä itseni jotenkin kurissa illallisella. Kohtalokseni koituivat kolme sipsipussia, jotka suorastaan tyrkättiin syliini, kun köllöttelin sohvalla katsomassa Poirotia.

Aloitin suolaisenmakeilla viinietikkasipseillä. Sen jälkeen kaipasin jotain klassisempaa ja maistoin pelkällä suolalla kuorrutettuja. Ihan vain laatuvertailun vuoksi napsin heti perään toisen valmistajan classic-makua. Ihmisen pitää myös sammuttaa janonsa, ja jos terassi oluttölkkeineen on lähempänä kuin vesihana, ei liene vaikea arvata, kumpaan vaihtoehtoon päädyin.

Kaiken tapahtuneen lopputuloksena muistutan Jari Porttilan ja Pluton risteytystä. Tiätteks. Semmoisen koiran, jolla on verestävät silmät. Mutta en vain mahda itselleni mitään, kun päästän käteni sipsipussiin. En voi lopettaa niiden syömistä, vaikka sipsit eivät olisi kummoisia.

Päätin listata koukuttavimmat ruoat, joiden syömistä en pysty lopettamaan, vaikka tulen ähkyyn. Näissä ruoissa on jotain käsittämättömän addiktoivaa, vaikka en rankkaa kaikkia edes lempiherkuikseni.

1. Sipsit, suolapähkinät ja muut naksut

Pidän suolaisesta enemmän kuin makeasta. Suolan, rasvan ja rouskuvan rakenteen yhdistelmä on vastustamaton. Lisäksi napostelun vaatimassa käsiliikkeessä on jotain hypnoottista. Käsi alkaa elää omaa elämäänsä ja vaeltaa loputtomasti sipsipussin/kulhon ja suun väliä.

Sipsien syöminen pussista addiktoi minua vielä enemmän kuin kulhosta nappailu. Pussin rapinassa ja kiiltelyssä on jännityksen tuntua. Ihan kuin olisi joulu ja kaivaisin paketteja joulupukin pussista. Toisaalta tunnen itseni raivokkaaksi mäyräkoiraksi, joka repii saalistaan ulos ahtaasta kolosta.

2. Siivet

Olen aina pitänyt kanasta, etenkin rasvaisista koivista ja siivistä. Kanansiivissä pidän rasvaisuuden, suolaisuuden ja tulisuuden yhdistelmästä. Rakastan myös siipien ja koipien kalvamista ja mälväämistä käsin. Mieheni ei ymmärrä tätä. Tyyppi erottelee lihan luusta nätisti veitsellä ja heittää nahat koiralle. NAHAT KOIRALLE! Järkyttävää! Luiden imeskelyäni on kuulemma niin ällöttävää katsella, että ukko vetäytyy toiseen huoneeseen.

En syö siipiä kovin usein, eivätkä ne ole yhtä verratonta lohturuokaa kuin vaikka pasta. Jotain alkukantaista hermoani ne kuitenkin kutittelevat. Kymmen siipeä on naurettavan pieni määrä. Kerran tein kotona 900 gramman pellillisen wingsejä ja vedin kaikki samana iltana.

No tota. Sen jälkeen en kyllä syönytkään pariin päivään sitten oikein mitään. Kanaa. Tai mitään muutakaan.

Mutta se raivokas kalvaminen ja repiminen täysin omassa rauhassa, kun mies oli työmatkalla, ai ai. Muisto saa vieläkin sydämeni pamppailemaan.

3. Pastat ja risotot

Nämä ruoat löytyvät myös lohturuoat top 5 -listaltani. Rakastan hiilihydraatteja. Niiden koostumusta ja lämpöisen täyteläistä oloa, jonka ne aiheuttavat. Tiedän, tiedän, tiedän. Ei saa syödä niin nopeasti. Pitää odotella kylläisyyttä, kyllä se tulee. Pitää ottaa myös proteiinia lautaselle ja pitää annoskoko maltillisena.

Tai sitten ei.

Voisin kevyesti vetäistä viiden litran kattilallisen tomaattipastaa tai sienirisottoa. Sen jälkeen haluaisin käpertyä talviunille vatsani viereen. Puhutaan siitä rahkasta ja vähärasvaisesta kalasta joskus keväällä.

4. Keitot

Luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan keittolounasta syövät ihmiset ovat hoikempia kuin muut. Heidän annoskokonsa pysyy maltillisena, koska keitossa on nestettä.

Aaahhahhahhahhhh!!!!!!

Minä voisin ryystää keittoja litroittain juuri siksi, että niissä on nestettä. Eihän tässä oikeastaan pahemmin ruokaa ole, kai sitä nyt voi neljännen lautasellisen ottaa? Lämpimästä liemestä tulee myös lohdullinen olo kaamosaikaan. Haluan hörppiä keittoa loputtomasti, koska se on niin helppoa ja hellivää. Se sulattaa jäätyneet sormet ja solahtaa helposti kurkusta alas.

Pitisikö joskus kokeilla ihan vain teetä?

5. Sushi

Kun syön sushia, ruokasokeus iskee. Voisin pistellä natturoita naamariin vaikka 30 kappaletta tuosta vain. Loppuilta itketään taas ähkyä ja vatsakipua.

Sushin ahmiminen johtuu siitä, että sen syöminen on liian helppoa. Sushit tehdään harvassa paikassa niin hyvin, että pala säilyisi ehjänä, vaikka haukkaisit siitä ensin puolet. Siispä tungen koko makin tai nigirin kerralla suuhuni. Pehmeää riisiä ei tarvitse kauheasti pureskella, joten syön annoksen liian nopeasti. Kylläisyydentunne ei ehdi tulla ja ihmettelen, mihin tusinan muka pitäisi riittää, näitä on saatava lisää!

Sushin syöminen pakottaa minut myös epäterveellisiin jatkotoimenpiteisiin. Koska ruoka ei ole lämmintä, se ei paijaa minua samalla samalla kuin soppa tai pasta. Lisäksi sushipaikkojen jälkkärit ovat yleensä aika hirveitä. Buffeteissa keksejä, paremmissa paikoissa vihreällä teellä maustettua jätskiä. Olen siis pakotettu suuntaamaan vielä toiseen paikkaan, josta saan mehevän korvapuustin.

Luulen, että sushiöverit johtuvat juuri siitä, että pureskeleminen ja hidas syöminen ovat yhteydessä kylläisyydentunteeseen. Kun katson koukuttavien ruokien listaani tarkemmin, huomaan, että melkein kaikki ruoat ovat helposti syötäviä.

Jos keitossa on vähän sattumia tai se on sileää sosekeittoa, sitä ei tarvitse pureskella. Pasta, riisi ja ohuet sipsit vaativat purukalustolta vähemmän duunia kuin sisäfilepihvi. Toisaalta siipien laukaisema addiktio pureskeluun ja jyrsimiseen sotii hienoa teoriaani vastaan.

Mutta jeesus, että alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli siipiä. Susanne, miten ois?