Arvostelu: Kuuluisilla Sorsapuiston silakoilla Pella´s cafessa

Ilahduin todella paljon viime talvena, kun huomasin, että upeaan Ruuskasen taloon puuhataan kahvilaa. Kyseinen talo on yksi Tampereen keskustan prameimmista, ja prameat ovat näköalatkin. Ikkunoista voi ihmetellä niin Hämeenkadun ihmisvilinää, Hämeensillan patsaita, Tampereen Teatteria kuin Koskipuistoakin.

Viime vuodet kulman liiketilassa on ollut vaatekauppoja. Nuoruudessani kivikaudella tässä toimi hetken Taco House ja sitä ennen Carrols. Siinä Carrolsissa tuli tirautettua siideri-itkut jos toisetkin tapahtumien yönä ja koulujen päättäjäisissä.

Pella´s cafe
Tilaan avattiin viime talvena Pella´s cafe, jota pyörittää Katriina Pellas. Pellasten nimi lienee tuttu kaikille, jotka ovat perehtyneet Tampereen ravintolahistoriaan. Yksi kaupungin suosituimmista ravintoloista oli takavuosina Sorsapuiston Grilli, jota emännöi Anna-Liisa Pellas. Anna-Liisa kehitti annoksen nimeltä Sorsapuiston silakat. Marinoidut pikkukalat jäivät monen makumuistoihin, ja niistä on riittänyt juttua kaupungilla vielä vuosia ravintolan sulkemisen jälkeen. Paljastetaanpa heti, että tämä perinteinen manselaisherkku on tehnyt comebackin juurikin Pella´s cafen listalle. Voit lukea lisää Sorsapuiston silakoista vaikkapa tästä Tamperelaisen jutusta.

Kurkistelin innoissani sisään Pella´sin ikkunoista ja ihastuin alkuperäiseen tiiliseinään, joka oli rapsuteltu esiin uudempien rakenteiden alta. Ensimmäinen piipahdus Pella´sissa jäi kiinnostuksestani huolimatta jotenkin laimeaksi. Muistelen, että aluksi kaikki tarjottavat eivät olleet vitriineissä, ja juustokakkujen päälle oli ehtinyt kuivahtaa nahkea kelmu. Myös hintataso tuntui kovalta. Tsekkasimme kaverini kanssa macaron-leivosten hinnat ja päätimme etsiä edullisemman paikan.

Onneksi annoin Pella´sille toisen mahdollisuuden. Kahvila on aina melkoisen täynnä, ja mietin, että pakkohan tuossa on jotain olla, kun ihmiset käyvät siellä niin paljon. Siispä uusi yritys. Tiski näytti erilaiselta kuin muistelin, paljon houkuttelevammalta ja toimivammalta. Suolaiset ja makeat oli järjestetty omille puolilleen vitriiniin. Voin toki muistella ihan omiani, mutta minun mielestäni vitriiniä ei ollut talvella, ja sali oli muutenkin erilainen, jotenkin hälyisämpi.

Pella´s cafe
Pella´s cafe
En tiedä, syntyikö käsitykseni Pella´sin kalleudesta niiden macaronien pohjalta, mutta nyt hintataso vaikutti ihan hyvältä. Paria senttiä vaille 7 euroa maksavat piirakanpalat ja lähemmäs 30 euroa kilolta maksava buffetsalaatti tosin vähän kirpaisevat. Esimerkiksi Keskustorin uudessa Aitoleivässä laadukas buffetsalaatti maksaa noin 22 euroa kilolta. Sen sijaan 4-5 euroa maksavat reilut suolaiset leivät ja ihanat makeat leivonnaiset vaikuttavat hintansa väärteiltä.

Nyt on jo pakko saada hehkuttaa noita makeita. Viimeisen päälle upeat leivonnaiset eivät ole Keski-Euroopasta rahdattuja raakapakasteita, vaan lähileipomoiden tuotteita. Suurimman osan niistä loihtii Cafe Herkkuhetki Orivedeltä. Herkkuhetki oli mukana myös Koko Suomi leipoo -ohjelmassa. Pella´sin valikoimassa on lisäksi kiitettävästi gluteenittomia tuotteita, jotka valmistaa lempääläläinen Ilonan gluteeniton leipomo. Vaikka en pystykään syömään kovin paljon makeaa kerralla, meinasin seota, kun näin vitriinin sisällön. Chili-suklaakakkua, mustaherukka-suklaamoussekakkua, suolaista kinuskikakkua, useita erilaisia juustokakkuja. Kakkupalojen hinta vaihtelee noin välillä 4,50-6,90 euroa. Palat ovat aika isoja, ja kakut ovat todella kauniita ja houkuttelevia.

Cafe Pellas
Testasimme ensin Pella´sin brunssin, joka maksaa aikuisilta 19,90 euroa. En muista tarkkoja ikärajoja, mutta pikkuväki syö brunssilla ilmaiseksi. Buffetbrunssia tuli väkisinkin verrattua Hämeensillan toisessa päässä olevaan Tempon talon Fazeriin. Pella´sin buffet on pienempi – luonnollisesti senkin vuoksi, että niin on kahvilakin.

Buffetiin kuuluu salaatteja, vihanneksia ja hedelmiä, leipiä, croisanteja, karjalanpiirakoita, juustoja, leikkeleitä ja kakkua. Aivan tiskin päästä nurkan takaa löytyvät lämpöastiat, joissa on lihapullia, makkaroita ja paahdettuja kasviksia. Kahvi, tee ja mehut kuuluvat tietenkin myös brunssiin, ja muistelen, että pöydässä oli myös jugurttia ja myslejä.

Pella´s brunssi
Noutopöydän kana-caesarsalaatti yllätti, sillä broileri oli kerrankin todella pehmoista. Kastiketta ja juustoa oli paljon, ja minä lasken sen caesarissa plussaksi. Kastike olisi voinut olla omaan makuuni vähän voimakkaampaakin. Pidin myös salaattipöydän kylmästä lohesta, joka oli kypsennetty mukavasti, se ei ollut ylikypsää ja tikkuista.

Kaikkein eniten ihastuin makeaan saaristolaisleipään ja karjanlanpiirakoihin. Piirakat ovat nettisivujen mukaan aitoja, sillä ne tehdään Liperissä, Pohjois-Karjalassa. Piiraat olivat suloisella tavalla vähän eriparisia, ja kuori oli mielettömän ohut ja rapea. Piirakoiden päälle oli sipaistu valmiiksi voisulaa, ja tarjolla oli myös munavoita. Lämpöastiassa ei ollut harmikseni munakokkelia, joka on brunssisuosikkini. Pienet lihaisat makkarat ja lihapullat olivat kuitenkin hyviä ja hunajaiset uunijuurekset vallan mainioita. Minä olin sekasyöjänä enemmän kuin tyytyväinen tarjontaan, mutta munat ja vaikka papusalaatti olisivat kivoja proteiinilisiä kasvissyöjille. Mehun lisäksi raikas smoothie olisi mukava, vähän ruokaisampi juotava.

Pellas brunssi
Vaikka vertasinkin brunssia mielessäni Fazeriin, sen hinta-laatusuhde oli mielestäni hyvä. Ihmiset eivät santsanneet yhtä hysteerisesti kuin Fasulla, missä ruokaa meni harmittavan paljon roskiin, kun asiakkaat suorastaan sekosivat buffetin runsaudesta. Toki Fazerin brunssiin kuului pieniä ylellisiä elementtejä, kuten mahdollisuus valita tumma- tai vaaleapaahtoinen kahvi, on lämmintä maitoa ja toistakymmentä teelajiketta. Tuollaiset yksityiskohdat tuovat brunssiin luksuksen tuntua, mutta vaikka Pella´sin buffet on pienempi, hinta oli mielestäni linjassa tarjonnan kanssa.

Toisen kerran testasimme Pella´sin lounasaikaan. Olisin halunnut maistaa myös pöytiin tarjoiltavan kana-caesarin ja verrata sitä buffetin salaattiin, mutta harmikseni kyseistä salaattia ei tuona päivänä ollut saatavilla. Pella´sin pöytiin tarjoillut salaatit maksavat noin 12-13 euroa, ja odotan hintatasolta aika paljon. Valitsin hieman edullisemman päivän salaatin, joka maksoi 10,50 euroa. Salaatissa oli broileria, vuohenjuustoa ja granaattiomenaa. En yleensä välitä kauheasti kylmästä vuohenjuustosta, sillä kiintiöni valtaviin, vahamaisiin juustokiekkoihin täyttyi joskus vuonna 2006. Halusin kuitenkin kokeilla salaatin broilerin vuoksi: olisiko se yhtä hyvin tehtyä kuin buffetissa?

Hämmästyin, kun salaatti olikin raikas. Juusto oli murusteltu kanan päälle, ja sitä oli juuri sopivasti pieninä suolaisina sattumina. Broileri oli taas mukavan pehmeää, ja makea balsamico ja granaattiomenan kirpeys tekivät kombosta tasapainoisen. Vaikka salaatti on pari euroa kalliimpi kuin monessa muussa paikassa, maksoin tästä ihan mielelläni.

Cafe Pellas

Testasimme myös kuuluisat Sorsapuiston silakat, jotka tarjoillaan uuniperunan kera. Kuitti on kadonnut, mutta annos taisi maksaa noin 12 euroa. Mies myönsi jännittäneensä, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Hänellä on kammo pieniin ruotoisiin kaloihin, ja hän luuli, että Sorsapuiston silakat ovat paistettuja silakkapihvejä.

Silakat olivat marinadissa raakakypsennettyjä, kokonaisia kaloja. Marinadia oli todella runsaasti, ja se toimitti samalla uuniperunan kastikkeen virkaa. Ilman perunaa ja leipää olisin kaapinut kastiketta hieman pois, mutta nyt soosia oli mukava sipaista lisukkeisiin. Kastike oli aika rasvaista, mutta maku oli paljon herkempi kuin odotin, eikä suolan kanssa liioiteltu. Mies popsi annosta tyytyväisenä, koska kaloissa ei ollut ruodon ruotoa, ja hän tykkäsi kastikkeesta. Lisukesalaattiin olisi voinut keksiä jonkun pienen kikan tai koristeen, sillä nyt annos näytti runsaalta, mutta hintaansa nähden arkiselta.

Mutta maistakaapas wanhat Tampereen tuntijat nuo silakat ja kertokaa, ovatko ne samanlaisia kuin aikoinaan Sorsun Grillissä? Kannattaa myös lukea tuo linkkaamani Tamperelaisen juttu, jossa pohditaan, pitäisikö reseptin kastiketta vähän päivittää ja keventää. Ja jos ensi kesänä Gastrolaivan listalla on vielä Chef Santerin Koskipuiston silakoita, testatkaa ne! Pidin myös näistä originaaleista, mutta en jaksaisi syödä koko annosta yksin, koska tuhtia kalaa on sen verran paljon.

Sorsapuiston silakat
Lapsemme söi brunssipöydästä, ja vaikka me emme ottaneetkaan brunssia, henkilökunta antoi koota hänelle ilmaisen maistelulautasellisen. Tämä oli todella kivasti tehty, sillä 2-vuotiaan ruokahalut ja mielialat nyt ovat, no, 2-vuotiaan. Tänään tyypille ei maistunut juuri mikään, ja pari hedelmänsiivua ja lohenpalaa riitti lounaaksi. Jos olisimme tilanneet hänelle oman annoksen, se olisi jäänyt syömättä ja mennyt hukkaan. Kiitokset siis huomioivalle henkilökunnalle joustavuudesta.

Oman suitsutuksensa ansaitsee Pella´sin leipä. En ole koskaan syönyt aivan uunituoretta saaristolaisleipää. Tarjoilija kysyi, onko ok, jos hän tuo annoksemme vähän myöhemmin, jotta saamme ne yhtä aikaa juuri uunista tulleen lämpimäisen kera. Kannatti odotella pari minuuttia, sillä leipäannos oli aivan mieletön. Pehmeä ja makea leipä suolaisen voin kera vain katosi jonnekin, vaikka voivottelimme ähkyämme. Voikohan tätä ostaa mukaan?

Ostimme kotiin iltapäiväkahvin kanssa vielä pari kakkupalaa. Sekä chili-suklaa että suolainen kinuskikakku olivat maukkaita. Ja olen sitä mieltä, että jos leivonnaisessa on syötävää kimalletta, sitä ei vain voi ohittaa. Koska SYÖTÄVÄ KIMALLE, syötävä!

pellas leipä

Fiilikseni Pella´sista ovat useamman käyntikerran jälkeen ihan erilaiset kuin avajaisten aikaan, jolloin kahvila tuntui hälyisältä ja kalliilta, ja valikoima jotenkin nuivalta. Salillekin on taidettu tehdä jotain, sillä akustiikka oli miellyttävämpi, vaikka kahvila oli viikonloppuna aivan täynnä. Pella´sissa on ollut viime aikoina myös kivoja tempauksia. Suklaaviikolla sai kolme valitsemaansa kakkupalaa lisukkeiden kera 11,90 eurolla. Kahvila osallistui lokakuussa Saarioisten ja Joona Kuuskosken rakkausvideoprojektiin, ja asiakkaille tarjottiin ilmaiset ostokset ja lahjakortteja. Ja torstaisin on tietenkin pannaripäivä.

Huomasin myös, että Pella´sissa on perjantai-iltaisin tarjolla napaksia. En ole testannut niitä, mutta idea vaikka viinin kanssa napsittavista pikkusuolaisista työviikon päätteeksi on varsin mukava. Kahvilalla on anniskeluoikeudet, ja seurueelle voi tilata vaikka drinkkikannun. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kivalla tavalla, ja on hienoa, että nuorempikin väki pääsee maistelemaan kuuluisia Sorsapuiston silakoita. Mielessäni alkoi pyöriä heti kaikenlaisia ideoita, joita kuuluisan ruoka-annoksen ympärille voisi virittää. Silakkaviikot, eri tavoilla tuunatut Sorsapuiston silakat, annoksen tarinan kertova kirjanen, silakkakurssi (mutta resepti taitaa olla todella salainen).

Palvelu on ollut kaikilla käyntikerroillani mukavaa, ja tarjoilijat jaksoivat kiireestä huolimatta vastailla kysymyksiin leivonnaisten valmistajista. Kun kävimme lounaalla, meiltä tultiin varmistamaan, maistuuko ruoka. Kun puhuimme Savusuolan Facebook-sivulla Pella´sista, Emmi toivoi, että piirakkaan kuuluvan lisukesalaatin saisi myös mukaan, koska asiakas maksaa kuitenkin täyden hinnan. Salaatin voisi varmasti pakata helposti pahvirasiaan, jossa leivonnaisiakin myydään mukaan. Hinnat ovat aika monissa tuotteissa keskimääräisiä kahvilahintoja korkeammat, minkä vuoksi odotan asiakkaana, että pienetkin yksityiskohdat huomioidaan. Erityistä plussaa siitä, että Pella´s käyttää niin paljon lähituotteita.

Tuomio: Toimiva yhdistelmä perinteitä ja uutta kahvilakulttuuria

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*