Arvostelu: Löytävätkö asiakkaat Abu Fuadin perillisen?

Tiettävästi Tampereen vanhin kebabravintola Abu Fuad joutui sulkemaan tänä vuonna ovensa, koska ravintolan vuokrasopimusta ei uusittu Koskikeskuksen remontin jälkeen. Häätö sai tamperelaiset raivoihinsa, koska Abu Fuadin kebab ja etenkin omalla reseptillä tehty punainen kastike olivat monen mielestä kaupungin parhaat. Kaksi Abu Fuadin entistä työntekijää (joista toinen on Abu Fuadin yrittäjän sukulainen) perustivat uuden ravintolan, Nile Kebabin, elokuussa. Täällä Moron reportaasi aiheesta.

Nile Kebab poikkeaa muista kebabrafloista hiukan erikoisemmalla ruokalistallaan. Iskenderin, pitan ja muun perusmätön lisäksi listalta löytyy maksakebab. Ainakaan minä en ole moiseen törmännyt yhdessäkään suomalaisessa kebaasimestassa. Nile Kebab pitää majaansa Tammelantorilla lähellä kotiamme, joten päätimme testata Abu Fuadin perillisen mahdollisimman nopeasti.

Ensimmäinen yrityksemme tosin karahti kiville. Nile sulkee ovensa jo kello 20. Se ei siis ole mikään kännisten yöpalapaikka. Aukioloajat saattavat olla peruja kauppakeskuksen ajoilta. Muut Tammelantorin etniset ovat arkisin auki vähintään yhdeksään, Itsenäisyydenkadun kinski muistaakseni kymmeneen ja viikonloppuisin myöhempään. Kilpailija Mardinista saa Kebabia viikonloppuisin pikkutunneille asti.

Nile Kebab ei poikkea ulkoisesti muista kebab- ja pizzapaikoista. Pöydissä muoviset ruutuliinat, seinillä taidetta, jonka esteettisyydestä voi olla montaa mieltä. Nile on kuitenkin siisti, mikä on tällaisissa paikoissa tärkeämpää kuin ulkoinen koreus. Hämäännyin ikkunoiden teippauksista, joissa Nile Kebab lukee pienemmällä kuin ilmeisesti iskulauseeksi tarkoitettu Paras kebab, Aito kebab tms. Paikan nimi on kuitenkin siis Nile.

Listalla ei omien muistikuvieni mukaan ollut pizzoja, vaan kyseessä on täysverinen kebabpaikka. Listalla on kiitettävästi myös kasvisannoksia. Hintataso on samaa luokkaa kuin vastaavissa ravintoloissa, annoksen keskimääräinen hinta on 7 – 8 euroa.

Paukahdimme paikalle juuri kahdeksalta, kun ravintola oli sulkemassa oviaan. Hyväntuulinen herra toivotti meidät tervetulleiksi, vitsaili lukitsevansa oven ja tokaisi ”katsotaan pääsettekö täältä enää koskaan pois”. Small talk sujui sen verran mukavasti, että pyysimme ravintoloitsijaa valitsemaan meille itse listalta pari hyvää annosta ja yllättämään meidät. Eksoottista maksakebabia emme kuitenkaan saaneet, vaan herra pelasi varman päälle, ja pussista paljastuivat iskender (7,50 e) ja iso kebab sämpylällä (5,50). Odotellessamme ruokaa jutustelimme omistajan kanssa. Hän valitteli, että asiakkaita saisi olla enemmän ja mietti, eivätkö ihmiset tiedä, että Abu Fuadista tuttuja makuja saa nyt Tammelantorilta.

En pidä sämpyläkebabista, koska pita on mielestäni paljon parempaa. Tämän kebabin täytteet olivat onneksi runsaat, ja höttöinen sämpylä oli imenyt itseensä reilusti kastiketta. Kaikkein ärsyttävintä on kuivunut kebabliha vähäisellä kastikkeella kuivassa sämpylässä, mutta tämä annos oli mehevä ja niin suuri, että isokin nälkä talttui. Ja jalapenot, ah. Ne olivat suuria ja tuoreita, eivät koko päivän noutopöydässä lojuneita nahistuneita tynkiä.

Kastike oli myös iskenderin suola. Kastikkeita oli molemmissa annoksissa runsaasti, eivätkä ne maistuneet valmiskamalta. Iskenderin leivänpalaset olivat mehevöityneet runsaassa soosissa mukavasti.

Molempien kebabien liha oli inasen kuivahtanutta. Ehkä se olisi ollut aikaisemmin päivällä mehevämpää. Myös kebabien salaatti oli vähän tylsää, kaalia, sipulia ja pari tomaatinpalaa. Tomaattia olisi saanut olla enemmän, ja mitä monipuolisemmin rehuja, sen parempi. Lihassa tai jossakin kastikkeista olisi voinut olla hiukan enemmän pippuria. Nyt maut olivat miedohkoja, mutta toisaalta arvostan sitä, että kastikkeet tehdään omilla resepteillä.

Plussaa myös siitä, että annokset oli pakattu todella hyvin. Muovirasiat avautuvat helposti, joten ne oli kääritty vielä paperiin ja pakattu muovikassiin.

Toivon ihan nostalgiasyistä, että asiakkaat löytäisivät Nile Kebabin. Lisäksi näin mukavaa asiakaspalvelua ei todellakaan saa kaikissa pikaruokapaikoissa – saati sitten hienommissa ravintoloissa. Vitsailu ja asiakkaiden kanssa jutteleminen ovat pieniä, mutta mieleenpainuvia asioita. Usein jo itsessään syitä poiketa juuri tähän paikkaan.

Tuomio: Peruskebabia hymyn kera tarjoiltuna, siispä 3 tähteä.

Lopuksi vielä selvennystä tähditykseeni. Mielestäni pikaruoka- tai hampurilaispaikka voi olla omassa genressään aivan loistava. Älkää siis ihmetelkö, jos annan joskus mättöpaikalle enemmän tähtiä kuin ”oikealle” ravintolalle. Mielestäni fine dining -mestoja ja kebabpaikkoja ei voi arvottaa siten, että pikaruoka olisi aina kehnoa, koska tarjoilijat eivät koketeeraa ravintolassa pikkurilli pystyssä. Eikä hieno ravintola aina sytytä minua, vaikka kohokas olisi täydellisen kuohkea. Jokainen ravintola tai kahvila voi olla omassa sarjassaan loistava tai kamala läävä.

Edit: Kaverimme korjasi, että kebabin vihreät pippurit eivät ole jalapenoja. Pepperoneja, chilejä, jalapenoja, whatever, kaikki varmasti ymmärtävät, mistä on kyse. Ja useimmissa kebabeissa nämä ovat nahistuneita ja pieniä, mutta tällä kertaa suuria ja meheviä.

 

7 Kommenttia

  1. Eipä taida Abu Fuadin vanhat asiakkaat löytää tätä Nile Kebab paikkaa kovin helposti, minäkin kuulin tästä vasta nyt kun luin tämän arvostelusi. Kiitos tästä täytyykin joku päivä käydä maistelemassa kebabia. En ole itsekään muualla tuohon maksakebabiin törmännyt kuin Abu Fuadissa, sieltähän sitä sai jo pitkän aikaa. En tosin ole itse maistellut, maksa ei ole oikein minun makuuni.

    • Minäkin olen vähän kahden vaiheilla tuon maksakebabin kanssa. Pelkään, että se on aivan kypsäksi paistettua, ja aivan kypsä, kuiva maksa on kauhistukseni. Tulee mieleen lapsuuden raudanmakuinen maksakastike. Ehkä pitäisi ostaa vain pieni maksakebsu puoliksi jonkun kanssa, niin rahat eivät mene hukkaan, jos maksa ei maistu.

      Minua harmittaa ihan kamalasti, jos Abu Fuadin vanhat asiakkaat eivät löydä Nileä. Vaikka tämä kebab ei ollutkaan paras syömäni, se oli kuitenkin kelpo pikaruokaa. Ja annokset saattoivat olla hiukan isompia kuin Abu Fuadissa. Muistelen, että Moron kebabtestissä Abu Fuadia moitittiin juuri pienistä, kokoonsa nähden hintavista annoksista. Mutta esim. tämä sämpyläannos oli reilun viiden euron hintaan nähden todella runsas.

      • Itselläni myös aika kynnys tuo maksa, vaikka kaikkeahan sitä pitäisi vain rohkeasti maistaa. Sehän voi olla vaikka hyvääkin.
        Joo, eipä tuota Nile Kebabia paljon ole mainostettu. Itse ne ainakaan ole mainoksiin törmännyt joten varmasti moni ei tiedä tuon olemassa olosta, ehkäpä sana kuitenkin pikkuhiljaa kiertää. Täytyy itsekin omaan blogiin kommentoida ja tarinoida tuosta jotain kunhan kerkiän itsekin maistelmaan paikan antimia.
        Pientä kokoa tuolla tosiaan oli moitittu, toivotaan että se asia olisi korjantunut parempaan suuntaan.

  2. Tomaattikastikeessa huomattava ero Abun kastikkeeseen. Silti kastike niin uniikki että alkuaikoina pääsi tarpeeksi lähelle jotta jaksoin käydä Nilessä. Nykyisin kastikkeen taso romahtanut. Maistuu joltain kaupan valmistomaattikastikkeelta. Mitä ihmettä siellä oikein on tapahtunut?

    Abun suola oli juurikin tomaattikastike, olisi kannattanut kopioida se täysin samanlaisena eikä huonompana. Mutta tosiaan se huonompikin kelpasi koska muualta ei saanut vastaavaa, kunnes nyt se kastike ei ole mistään kotoisin. Muutaman kuukauden aikana kauhea taantuma kastikkeessa. Ainakin siinä miedossa versiossa.

    • Ehkä tuo kastikkeen laadun muuttuminen johtuu siitä, että Nileä ei pidä Abu Fuadin yrittäjä, vaan hänen sukulaisensa. Vaikka tomaattisoosi oli omaan makuuni turhan mietoa, se oli kivaa vaihtelua monien kebabpaikkojen oranssille, makealle salaatinkastikkeelle.

  3. Mieto tomaattikastikehan ei kuulu kebabiin ollenkaan. Turkissa ja muualla ulkomailla (esim. Lontoossa tai jossain muualla missä kebabit ovat lähempänä turkkilaisia alkuperäisversioita kuin Suomessa) kastikkeita ei kebabissa ole juuri ollenkaan. Tyypillisesti saatetaan tarjota todella tulista chilikastiketta, ja kysyttäessä valkosipulilla maustettua jugurttikastiketta. Kumpaakaan ei saa Suomesta mistään, ja lihakin on täällä ala-arvoista ja vertailukelvotonta (ehkä juuri tästä syystä se pitää uittaa noissa kastikkeissa). Lopputulos on kastikkeissa ja rasvassa uiva mössö, jossa sämpylä (joka ei myöskään kuulu kebabiin) on tosiaankin ”mukavasti” imenyt sisäänsä ainakin litran nesteitä. Tämä vetoaa suomalaisiin hyvin kun sillä ei ole juuri mitään eroa kotimaiseen jauhelihakastikkeeseen tai vaikkapa lihapiirakkaan kaikilla mausteilla. Olenkin jo pitkään ihmetellyt miksi Suomeen muuttaneet turkkilaiset ja muut Lähi-Idän kasvatit kaikki tarjoavat tätä samaa tavaraa. Jos juopot britit pystyvät aamuyön tunteina sulattamaan oikeat kebabit niin en ymmärrä miksi suomalaiset eivät niitä muka pystyisi syömään.

    Toiseksi Suomesta ei saa mistään kunnon palakebabia tai kanakebabia, ja oikeita turkkilaisia ravintoloita ei taida olla muuten kuin Hesassa jos sielläkään. Ihmettelen tätä koska Tampereella on kuitenkin laaja valikoima muita etnisiä ravintoloita joissa ruoka on lähempänä alkuperäänsä ja asiakkaita riittää.

    • Savusuolaa

      Ah, puit sanoiksi kaiken, mikä minua nyppii suomalaisissa kebabeissa. Juuri tuo lussu sämpylä, minä vihaan, vihaan, vihaan sitä! Ja jotkut vielä maiskuttelevat, että voi voi, kun tää kastikkeita imenyt vetinen sämpylä on se kebabin paras osa. Syön kebabin aina salaatilla, joka sekin on pahimmillaan porkkanaraastetta. Kebabia ranskalaisten kanssa en tajua ollenkaan, saati sitten kermaperunoiden. Nämä ovat näitä suomalaisia grilli-innovaatioita, menee samaan kategoriaan kuin kinkku-ananas-aurajuustopizza.

      Ehkä tuo pliisu tomaattikastike todellakin tarjoillaan siksi, että suomalaisten ajatellaan pelkäävän voimakkaita makuja. No, niin varmaan oli 80-luvulla, jolloin äitini mourusi viikkokaupalla ”siitä hirvittävän tulisesta pippurista, joka kebabiin tulee”. Mutta etenkin nuoret suomalaisethan ovat tosi innoissaan chilistä. Miksi oikeita mausteita ei käytetä rohkeasti? Suomalaisissa kebabeissa ei tuoreista yrteistäkään voi haaveilla. Hyvä, jos saa pari suolakurkun siivua salaattinsa kylkeen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.