Minun on pitänyt käydä jo varmaan vuoden verran Solo Sokos Hotel Tornin (eli Mansessa ihan vain Tornin) iltapäiväkahvilla. Hotellin ylimmän kerroksen näköalabaarissa tarjoillaan nimittäin drinkkien lisäksi keittolounasta ja kakkubuffetia. Kahvi/teebuffet maksaa 14 euroa, ja se on tarjolla maanantaista perjantaihin kello 13.30–16 ja lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–15.
Olen piipahtanut Tornissa aikaisemmin vain drinkillä. Näköalat ovat komeat 88 metrin korkeudesta, vaikka sää tuntuu olevan sateinen ja harmaa aina, kun käyn täällä. Meidän puheessamme takapihallamme valojaan välkyttävä, sumuinen torni kulkeekin nimellä The Eye of Sauron.
Ai miten niin nörtit ovat pariutuneet?
Hotelli sijaitsee aivan rautatieaseman kupeessa, ja alakerran sisustuksessa on junahenkeä. Yläkerrassa ollaankin sitten tukevasti Manse-maisemassa. Näköalabaarin nimi on hiukan yllätyksettömästi Moro Sky Bar. Tämä moroallergiani on vähän samanlainen juttu kuin pohjoisen ihmisten angsti neljäntuulenhattuja kohtaan. Jotenkin sitä toivoisi, että Tampereesta nostettaisiin esille joskus muitakin asioita kuin kiakko, moro, nääs ja manserokki.
Yläkerran baari nojaa kuitenkin vahvasti näihin tamperelaisuuden tunnusmerkkeihin. Moron seinät on koristeltu urheilulegendojen kuvilla. Screeniltä näytettiin jääkiekkoa, vaikka se ei kauheasti väkeä iltapäivällä innostanut. Taustalla ei sentään soinut Popeda, mutta melko yhdentekevä ja kovaääninen poprock.
Baari on aina täynnä, koska monet tulevat tänne vain ihastelemaan maisemia. Tunnelma oli tälläkin kertaa aika levoton. Mietimme seurueemme kanssa, että iltapäiväkahvi olisi mukavampi nautiskella vaikka rauhallisen jazzin tahdittamana. Tunnelmaa voitaisiin viilata kansainvälisen sky barin suuntaan jo sulkemalla tv ja miettimällä musiikkivalintoja.
Baarin sisustus on omaan silmääni hiukan sekava. Saliin on luotu seurustelunurkkia tummalla harsomaisella väliverholla. Somistuksessa on käytetty useita erilaisia lamppuja, vessasta löytyy kattokruunuja ja baarista sekä rouheampaa tyyliä että vaaleaa skandinaavisuutta. Yksityiskohdat ovat tosi hienoja, mutta jotenkin en saa kokonaisuudesta kiinni.
Suurin ongelma on kuitenkin istumapaikkojen vähyys. Ikkunoiden lähellä on suuria vaaleita puutuoleja, joissa on varmasti mukava istuskella. Tuolit vievät kuitenkin hurjasti tilaa, ja joskus osa ihmisistä istuu jopa lattialla. Tilanne on tietenkin erilainen kesällä, jolloin käytössä on reilun kokoinen terassi. Pitäisi muutenkin poiketa Morossa joskus auringonpaisteella. Ehkä miljöö pääsisi valossa paremmin oikeuksiinsa.
Odotin kahvibuffetin olevan todella suuri ja hämmästyin, kun se olikin katettu pienelle sivupöydälle. Buffet käsitti kolme suolaista ja kolme makeaa cocktailpalaa, joita toki sai syödä niin paljon kuin halusi. Hintaan kuului myös teetä, kahvia tai valitsemaansa erikoiskahvia, ja juomia sai santsata ilman lisämaksua. Muistelen, että kaikki kahvileivät olivat laktoosittomia, ja olisikohan yksi kakku ollut gluteeniton.
Kahvittelu tulee siis kalliiksi, jos sinulla on erityisruokavalio. Jos taas voit syödä kaikkea ja santsaat vaikka pari kupillista lattea tai cappucinoa, kokonaisuus tulee halvemmaksi kuin kahvilassa käynti.
Suolaisella puolella oli kasvispiirakkaa, metwursti-ruisnappeja ja vuohenjuustovaahdolla täytettyjä tuulihattuja. Makeista löytyi brownieita, mustikkapiirakkaa ja mansikkajuustokakkua. Valikoiman suppeus oli lopulta ihan hyvä asia, sillä pystyin maistelemaan kaikkea tulematta ähkyyn.
Tarjoilija kertoi, että osa kahvileivistä tehdään omassa keittiössä, ja osa tulee Royal Bakerylta. Olen käynyt Tornissa pari kertaa erilaisissa koulutuksissa, ja iänikuisten sämpylöiden sijaan kahvitauoilla on tarjoiltu tällaisia pieniä suolaisia ja makeita. Tarjolla on ollut myös hedelmiä ja smoothieita. On tuskallista istua kahdeksan tuntia katselemassa kalvosulkeisia jättisämpylän aiheuttamassa hiilariähkyssä. Vireystaso pysyy yllä, kun kahvileivät ovat pieniä, ja tarjolla on myös raikastusta. Tuoreet hedelmät olisivat mukava kevennys kahvibuffetiinkin.
Mansikkakakku oli yllättävän makea ja tyydyin yhteen palaan. Suklaabrownie oli todella täyteläinen, mutta ei niin överi, ettenkö olisi syönyt toistakin siivua. Tasapainoinen, runsaasti marjoja sisältävä mustikkapiirakka oli koko seurueen suosikki. En edes kerro, kuinka paljon santsasin.
Eniten söin kuitenkin suolaisia, sillä korvasin buffetilla lounaan. Kasvispiirakka oli mielettömän hyvä. Täytettä oli runsaasti, pohja oli ihanan napakka ja kostea. Mies piti myös metwusti-tuorejuustoruisnapeista. Ne olivat hyviä, mutta en vain välitä kauheasti metwurstista. Vuohenjuustotuulihatut olivat suolaisista miedoimpia ja yllättävän raikkaita. Tämä vuohenjuusto ei ollut vahamaista ja haisevaa, vaan todella kevyttä. Hatut oli myös koristeltu kauniisti.
Join pari cappucinoa, ja santsikahvi tarjottiin uudesta, puhtaasta kupista. Pieni, mutta tärkeä ele. Lapsi joi buffetin kanssa mehua, josta piti maksaa erikseen. Olisi kiva, jos kuuman juoman sijaan voisi valita myös jonkin muun alkoholittoman juoman, joka on samaa hintaluokkaa. Nyt mehulasilliselle ja parille tuulihatulle tuli aika paljon hintaa.
Istuimme kahvittelemassa tunnin ajan, kunnes buffetia alettiin korjata pois. Kovin paljon pidempään emme muutenkaan olisi viihtyneet, sillä emme saaneet hyviä istumapaikkoja koko porukalle. Tämä on suurin syy siihen, miksi lähden Moroon harvoin drinkille, vaikka näköalat ovat upeat, ja cocktailit tehdään taitavasti. Seurusteleminen on hankalaa, kun osa jää aina ilman tuolia, eikä takeille löydy naulakkoja.
Moroon pääsee muistaakseni yhdeksään asti myös alaikäisten kanssa. Pelkkä tornissa piipahtaminenkin on elämys etenkin perheen pienimmille. Myöhemmin illalla ikäraja on 18 vuotta. Kantakahvilaani tai -baariani tästä tuskin tulee, mutta kahvibuffet oli ihan kiva kokemus. Ei nyt mikään brittiläisen huippuhotellin kello viiden tee, mutta kuten sanottu: pari cappucinoa ja yksi pulla keskustakahvilassa maksaisivat saman verran kuin tämä pieni, mutta laadukas buffet, jossa voit santsailla reilusti.
Itse en ole koskaan tuota ”kahvibuffettia” kokeillut, mutta kaverien kertomana myös kuullut että oli aika niukka. Tuolla samalla rahalla myös söisi ihan kunnon ruuankin jossain. Mutta totta kyllä, että keskusta kahvilassa myös leivois ja kahvi maksaa saman verran joten paha sanoa onko hinta/laatu hyvä vai huono 🙂 Näköaloista myös plussaa!
Mä laskin tuohon pari euroa hotellilisää. Jos olisi tavallisen kahvilan buffet, tuntuisi liian kalliilta, koska samaan hintaan voi saada brunssin tai runsaan aamiaisen. Pieniähän nuo palaset olivat, mutta tosi hyviä, ja minä santsasin ihan surutta, oli junttia tai ei, mutta kun oli nälkä. 😀 Mutta mehun laskuttaminen erikseen oli kyllä hölmöä.