Glögikiintiöni tulee yleensä täyteen reilusti ennen joulua. En vain kestä sitä imelää makeutta, jolla suuri osa glögeistä on pilattu. Sen sijaan pidän reilusti maustetuista glögeistä ja hehkuviineistä.
Nyt tein oivallisen löydön. Stockalta tarttui mukaani purkki Marlin sokeritonta glögiä. Juomaan ei ole lisätty muuta sokeria kuin se, mitä rypäle- ja karpalomehussa luonnostaan on. Aivan täydellinen tämäkään tuote ei ole, sillä se on makeutettu asesulfaami K:lla ja sukraloosilla. Minulle kelpaisi täysin makeuttamaton, mausteilla höystetty glögijuoma, johon voisin lisätä itse hunajaa tai hyvin pienen ripauksen sokeria. Tokihan kauppojen valikoimissa on sokerittomia mehuja ja kalliimpia, kunnolla maustettuja glögejä. Mutta parin euron purnukoista tämä on parhaita testaamiani.
Huomattuani, että mies oli kuorinut ja pilkkonut wokkia varten kasan inkivääriä, päätin tehdä pikaglögit. Yleensä keitän glögin kattilassa ja hauduttelen siinä pitkään kanelitankoa, muita mausteita ja hedelmiä. Nyt mikro sai kelvata. Kuppeihin sujahti muutama inkiväärilastu, ripaus kanelia, rouhaus maustepippuria ja pisara hunajaa. Ja tietenkin loraus venäläistä vodkaa. Lopputulos oli yllättävän oivallinen, vaikka mausteet eivät saaneetkaan nyt avautua rauhassa kattilassa. Sokeriton glögijuoma ei siis ole liian mehumaista, vaan hyvä pohja tuunaukseen.
Löysin yläkaapista vanhat 70-luvun kupit, joita käytin ennen paljon, mutta jotka ovat jostain syystä unohtuneet. Harmi, kun näihin ei ole lautasia. Pidän savun värisestä lasista ja muhkeasta, mutta selkeästä muotoilusta. Nyt kynttilät tuikkimaan ja rai rai. Huomenna suuntaan Helsinkiin, missä odottavat vanhat opiskelukaverit ja Sandron kehutut antimet. Ans kattoo ny.
