Nyt vihdoinkin ne lupaamani helpot kalareseptit, joista vaahtosin jo viime viikolla. Kalan kokkaaminen ei siis ole vaikeaa. Jostain syystä minäkin kuvittelin niin monta vuotta.
Kaikkein vaikeinta hyvän kalaruoan tekemisessä on se, että tästä maasta tuntuu olevan mahdotonta saada hyvää kalaa kohtuuhintaan. Mielestäni tuore kala on maksimissaan vuorokauden vanhaa. Tamperelaisissa marketeissa 2-4 päivää vanhaa kalaa myydään aivan pokalla tuoreena. Ja mitä rasvaisempi kala, sen nopeammin laatu alkaa kärsiä. Lohen ei tarvitse seistä tiskissä kuin pari päivää, kun se alkaa olla parhaat hetkensä nähnyttä. Ja sen valitettavasti maistaa. Kalaan tulee mutamainen maku, ja rasva alkaa närästää.
Olen huomannut monissa marketeissa, että kalaa kannattaa ostaa vain alkuviikolla, koska uusi kala tulee tiskiin maanantaina. Kauppahallista Kalaherkut Nygreniltä saa myös lauantaisin hyvää kalaa. Valitettavasti Stockmannillakin kala on usein loppuviikolla monta päivää vanhaa.
Tuoreuden lisäksi tärkeää on kalan fileeraus. Siis se, että itseäsi nopeampi ja näppärämpi ihminen vetäisee kalasta nahan irti ja nyppii ruodot. Fileet maksavat yleensä enemmän kuin käsittelemätön kala, mutta minä maksan mielelläni tästä palvelusta. Isossa kalassa, jossa ruotoja ei ole mahdottomasti, fileeraus ei ole yhtä välttämätöntä kuin vaikka ahvenessa. Jos paistat kalan, voi rapean nahan syödä. Minun mielestäni se on hyvää. Uunikala irtoaa helposti nahastaan. Ja isosta kalasta, kuten lohesta, on isoimmat ruodot helppo nyppiä itsekin irti. Mutta mitä pienempi kala, sen suositeltavampaa on pyytää kalamestaria fileeraamaan se valmiiksi. Valitettavasti kalatiskin virkaa toimittaa usein isoissakin marketeissa pakasteallas, jossa on vakuumiin pakattuja muikkuja ja marinoituja lohikuutioita. Ne ovat saatanan keksintöjä.
Mutta siis. Tässä kaksi idioottihelppoa kalareseptiä, joiden haastavin osa on kohta 1: osta tuoretta, fileerattua kalaa. Tampereella se on vähän samanlainen käsky, kuin pyytäisit invalidiä heittämään kolmoisvoltin takaperin ja pitämään samalla suussaan teelusikkaa, jossa keikkuu kananmuna.
Uunikala Välimeren tapaan:
200 grammaa per syöjä fileerattua, mietoa vaaleaa kalaa, kuten kuhaa tai jotakin turskakalaa (kokeile tuoretta seitiä, jolla ei ole mitään tekemistä paneroitujen puikkojen kanssa)
reilu loraus italialaista oliiviöljyä
pari kourallista voimakasta, kovaa juustoa, kuten parmesaania tai pitkään kypsytettyä goudaa
puoli ruukkua tuoretta basilikaa
merisuolaa
mustapippuria
Peitä uunivuoan pohja oliiviöljyllä. Öljyä saa olla ainakin sentin kerros. Hiero vajaa teelusikallinen merisuolaa ja muutama rouhaus pippuria kalan pintaan. Silppua päälle basilika ja peitä kala paksulla juustokerroksella.
Paista kalaa uunin alatasolla 180-220 asteessa (kiertoilmalla alhaisempi lämpötila). Kaksi filettä kypsyy 15-20 minuutissa, neljässä kestää yli puoli tuntia jne. Kala on kypsää, kun haarukka uppoaa helposti paksuimpaan kohtaan. Ripottele vielä hieman basilikaa ja pippuria kypsän kalan päälle.
Öljyn ja juuston runsasta käyttöä saa hieman anteeksi, kun lisukkeina tarjoilee kevyesti pannulla kuullotettuja kasviksia ja tuoretta salaattia hyvän balsamicon kera. Helppoa kuin heinänteko. Rehuosastolta mukaan ruusu- tai parsakaalia, salaattipuska ja kirsikkatomaatteja. Asettele nätisti lautaselle ja syö. Miedon kalan ja rasvaisen juuston pariksi sopii hyvin valkoviini, jossa on happoja ja hedelmäisyyttä. Ei siis sitä kaikkein kuivinta ja kevyintä Espoo-Chardonnayta.
Perinteinen uunilohi on ihana viikonloppuruoka. Sen kun suolaat kalat, heität vähän risuja päälle ja lohi kerman kanssa uuniin muhimaan. Kala tekeytee itsekseen sillä välin, kun teet lisukkeen. Helppo vaihtoehto on paahtaa uunissa lomittain kalanpaiston kanssa kevyesti hunajalla valeltuja juureksia, kuten porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta ja perunaa. Muusinkin ehtii keittää ja soseuttaa kaikessa rauhassa kalan kypsyessä. Kalan päälle kannattaa ujuttaa vihanneksia, jotta ronkelimmatkin syövät niitä puolivahingossa. Mehevän tomaatin hapot raikastavat kermaista ja rasvaista kalaa.
Tomaattinen uunilohi neljälle:
noin 800 gramman lohifilee
2 desiä luomuruokakermaa
3 suurta tomaattia
puoli ruukkua tuoretta ruohosipulia
merisuolaa
sitruunamehua
mustapippuria
Hiero vajaa teelusikallinen suolaa ja teelusikallinen pippuria lohen pintaan ja laita kala uunivuokaan. Lorauta kalan päälle ruokalusikallinen sitruunamehua. Silppua puolet ruohosipulista kalan päälle. Viipaloi tomaatit ja asettele siivut sipulin päälle.Voit rouhaista vielä aavistuksen suolaa ja pippuria tomaattien päälle, jotta nekin saavat makua.
Kaada kerma vuokaan. Paista 180-200 asteessa uunin alaosassa 30-40 minuuttia. Kala on kypsä, kun haarukka uppoaa helposti sen paksuimpaan kohtaan. Uunilohi saa olla täysin kypsää, mutta älä kuitenkaan tee suomalaisten perusvirhettä ja kypsennä kalaa liikaa. Lohen kuuluisi irrota kauniina viipaleina, ei mössääntyä tikkumaiseksi puuroksi. Silppua loppu ruohosipuli kypsän kalan päälle.
Uunilohi on siitä loistava ruoka, että voit varioida reseptiä loputtomasti. Vaihtele musta-, valko- ja viherpippuria. Kokeile tomaatin lisäksi tai sijaan erilaisia sipuleita. Kypsennä lisukejuurekset samassa astiassa kalan kanssa. Korvaa ruohosipuli tillillä tai basilikalla. Mausta kerma teelusikallisella dijonsinappia. Lorauta kastikkeeseen tilkka konjakkia tai jaloviinaa.
Tämän kalan lisukkeena söimme puikulaperunamuusia. Alkuruoaksi oli yksinkertainen salaatti ja ihanaa, tahmeaa balsamicosiirappia. Jälkkäriksi tiramisua, mutta olin liian hidas, ei kuvatodisteita. Oli mennyt jo parempiin suihin, kun ehdin paikalle.
Lopuksi vielä hassu juttu. Riehuin eilen siitä, miten inhoan nykyisiä edustusblogeja, joita jengi tuntuu kirjoittavan vain jonkin byroon blog awardseja varten. Noh, pilkka taisi mennä omaan nilkkaan. Mut on ilmoitettu ehdokkaaksi Indiedaysin blog awardseihin, kategoria on luontevasti ruoka. Eli menkääpä nyt kaikki ihanat nassukat tonne äänestämään, jos todella haluatte, että aggressiivisen mansejuntin anti-ruokablogi voittaa. Jos äänestätte, voitte saada lipu awardseihin. Mä saan palkinnoksi ihqun bannerin killumaan tohon sivupalkkiin. Kelatkaa sitä! Bannerin!
kiva kun jaksat kirjoitella ihmisten iloksi!:)
Kiitos Helmi!