Raparpereista se lähti. Aloin miettiä, miten kavereilta saatuja varsia voisi hyödyntää suolaisessa ruoassa. Viikko sitten improvisoimme raparperisalsan, ja päätin kehitellä sitä edelleen. Enää piti keksiä sopiva pääruoka happamalle lisukkeelle. Jotakin makeansuolaista, ehkä vähän rasvaisempaa lihaa. Päädyimme tekemään hieman oikaistun version Tomi Björckin kuuluisasta karkkipossusta.
Halusin kypsentää lihan kerralla, en fritaareta sitä enää erikseen pieninä paloina. Lisäksi halusin yksinkertaistaa marinointia. Päätin tinkiä hieman kastikkeen tahmaisuudesta, koska halusin tehdä sen kerralla lihan kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa kastike tehdään kahdessa erässä, ja se on todella tahmeaa ja makeaa. Teimme kastikkeesta vähän juoksevampaa, ettei se palaisi pahasti kiinni uunivuokaan. Omassa versiossani oli myös vähemmän sokeria ja enemmän tulisuutta ja suolaa kuin Björckillä. Rohkaisen luottamaan taas omiin mieltymyksiin. Hommaa perusaineet ja sekoita juuri niin makea tai ärhäkkä kastike kuin mielit.
Kasslerin sijaan käytin possun lapaa. Se on yksi parhaita ruhonosia. Hallissa vain kuusi euroa kilo, ja luunpätkästä tirisee pintaan ihanasti umamia, kun ruoka kypsyy hitaasti uunissa. Kun liha on ylikypsää, luun voi suurin piirtein nappaista keskeltä pois.
Ainekset:
1 kilo possun lapaa
2 valkosipulinkynttä
5 sentin pala tuoretta inkivääriä
8 desiä vettä
2-3 desiä (makeaa) soijakastiketta
1 desi osterikastiketta
2-3 desiä tummaa sokeria (esim. palmu-, fariini- tai muscovadosokeria)
1 desi limemehua
2 isoa kanelitankoa
2 teelusikallista rouhittuja korianterinsiemeniä
4 tähtianista
2 teelusikallista kuivattua chilirouhetta
voita ja öljyä ruskistamiseen
Lisukkeeksi:
1 bataatti
2 nippua uuden sadon porkkanoita
1. Kuori ja murskaa valkosipuli. Kuumenna pannulla öljyn ja voin seosta, ja kuullota siinä valkosipulia ja chiliä. Varo, ettei valkosipuli pala. Ruskista lihan pinta kevyesti molemmin puolin, ja ota pannu pois kuumalta levyltä.
2. Kuori inkivääri ja paloittele se pieniksi lastuiksi. Lisää kaikki kastikkeen ainekset ja liha suureen uunivuokaan. Paista lihaa 175 asteessa, kunnes se on ylikypsää. Tässä kestää noin 3-4 tuntia. Jos haluat lihan marinoituvan mahdollisimman tasaisesti, voit kääntää sen pari kertaa paiston aikana. Viimeisen reilun tunnin ajan lientä kannattaa lusikoida vartin välein lihan päälle. Kastike saa hieman palaa lihan pintaan, ja kuorrutteen on tarkoitus olla mahdollisimman tasainen.
3. Lisää kuorittu ja paloiteltu bataatti vuokaan paiston puolivälissä, ja porkkanat reilua tuntia ennen lihan kypsymistä.
Entä miten se raparperichutney syntyy? Kas näin:
3 vartta raparperia
2-3 teelusikallista kapriksia ja niiden lientä
1 desi vettä
1 teelusikallinen suolaa
3 ruokalusikallista sokeria
0,5 teelusikallista kuivattua chiliä
puolikas keltasipuli
loraus limemehua
öljyä kuullottamiseen
1. Kuori ja paloittele ja sipuli raparperi kuutioiksi. Kuumenna kattilassa öljyä, ja kuullota sipulia ja chiliä hetki.
2. Lisää loput ainekset ja kuumenna sekoitellen, kunnes raparperi hajoaa hillomaiseksi. Jätä joukkoon kuitenkin pieniä, pureksittavia paloja. Tarkkaile etenkin suolan ja sokerin määrää. Niitä saa laittaa yllättävän reilusti, jotta raparperin hapokkuus ei ole hyökkäävää.
Mistään pikaruoasta ei siis ole kyse, mutta tämä oli kyllä lauantaina kaiken vaivan väärti. Sattui vielä lasiin savuinen punaviinikin, joka oli hyvä yhdistelmä näin vahvojen makujen kanssa. Yksi asia vain jäi mietittymään. Miksi hitossa olen alkanut käyttää sanaa possu, vaikka inhoan sitä? Sikaahan tuo on, ja possusta puhuminen typistää sen faktan söpöksi pulleaposkiseksi töpöttelyksi. Minua on aina ärsyttänyt, kun aikuinen, semmoinen auringon ahavoittama, rosnki aikuinen höpisee possusta. Puhukaa siasta! Ja ihan samaa oppia saisin noudattaa minäkin ja lopettaa mokoman stresiilin sössöttämisen.
