Kirjoitan tästä aiheesta, vaikka mitään sen ihmeellisempää tähän liittyen ei ole tapahtunut. Tai on, eräs pieni, mutta iso asia.
Istuskelin taas iltapäivällä kahvilassa viimeistelemässä töitäni. Löysin uuden, aika kivan paikan. Kahvi oli hyvää, taustamusiikki rauhoittavaa, nätisti sisustetussa nurkassa istui mummoseurue, joka keskusteli rivitalon pihaan 45 vuotta sitten istutetusta orapihlaja-aidasta. Oli symppistä. (Kuvan kahvila ei liity tapaukseen. Onpahan kuvituskuva).
Kahvilaan astui nuori nainen, vielä tyttöyden ja naiseuden rajamailla oleva, luultavasti lukiolainen. Mummoseurue hiljentyi, katseet arvioivat tyttöä päästä varpaisiin.
”Kauhee kun ne käyttää tömmosia housuja nykyään. Kaikki paikat esillä.”
Sillä, mitä tytöllä oli yllään, ei ole pointtini kannalta merkitystä. Hän oli pukeutunut niin kuin suurin osa vastaan kävelevistä nuorista on, hän oli ehkä valinnut vaatteitaan aamulla pitkään. Tuntenut mielihyvää ja ylpeyttä, kun lopputulos oli just eikä melkein sellainen kuin hän halusi. Sitten kovaan ääneen rääkäisty tuomio hänen ulkomuodostaan kaikui kahvilan salissa ja päät kääntyivät. Missä se on, on se kauheeta millasia noi nykynuoret mussun mussun, kato kuinka se esittelee itteensä.
Nuoresta naisesta näki, että hänellä oli paha olla. Hän oli ehkä suunnitellut jäävänsä kahvilaan, mutta tyytyi nyt take away -mukiin ja paineli pihalle. Mielipiteensä kailottaneella seurueella sen sijaan ei ollut kiire minnekään.
Noin kuukausi sitten törmäsin vielä karumpaan tilanteeseen, jälleen kerran lounaskahvilassa Tampereen keskustassa. Tuolloin oli vielä lämmintä, ja eräs miesporukka istahti kahvilan terassille. Istuin viereisessä pöydässä, iäkkäämpi nainen ja mies toisessa. Nainen vilkaisi erästä miesporukan jäsentä, joka kantoi juuri kahvikuppia pöytäänsä. Mummo alkoi päivitellä kovaan ääneen, ”miten helppoa on olla pakolainen, kun voi vaan tollain istua keskellä päivää kahvilassa ja muut maksaaa, sota-aikana rintamarkurit ammuttiin jne”.
Messuamisen kohteena oleva mies ei vain satu tietääkseni olemaan pakolainen, vaan hän pyörittää baaria tässä lähistöllä. Ja mitä sitten, vaikka olisikin? Mitä kenenkään kahvinjuonti tiettyyn kellonaikaan kuuluu kenellekään? Jos tyyppi maksaa ostoksensa ja osaa itse käyttäytyä julkisella paikalla, mitä väliä hänen rahojensa alkuperällä on?
Tällä kerralla daamin kielenkäyttö oli niin alatyylistä ja volyymi kova, että se häiritsi todella paljon niin muita asiakkaita kuin tarjoilijaakin. En puutu kovin usein muiden tökeryyksiin, vaan jupisen jälkikäteen somessa – kuten kaikki suomalaiset. Nyt kävin kuitenkin esittämässä naiselle pyynnön, ettei meidän muiden tarvitsisi kuunnella, kun hän haukkuu täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat kahvilan maksavia asiakkaita.
Rouva vastasi, kuten vanhemmat ihmiset toisinaan vastaavat ollessaan vakuuttuneita oikeudestaan mekastaa kuin kaikkivoipa lapsivaltias. Tyyliin ”kyllä sää likka vanhemapana ymmärrät”. Kerroin toivovani, että vanhempana ymmärtäisin käyttäytyä paremin kuin hän.
Molemmissa tapauksissa huonosti käyttäytyvä osapuoli oli iäkäs. Se, joka ymmärtää. Joka on nähnyt myyttisen ennenwanhan ajan, jolloin nuoret neidot liikkuivat julkisilla paikoilla ryijyihin kääriytyneinä ja kahviloissa soi repeatilla Finlandia. Ja ei muuten juotu kahvia, sikurista tehtyä korviketta vaan. Haukattiin pahvista annostelukorttia päälle.
Yritän pidätellä itseäni kirjoittamasta mummoteilausta, koska en halua alentua julkisella foorumilla samalle tasolle kuin kohtaamani ikäneidot. Sanonpahan vain, että
a.) Suomalaiset nuoret käyttäytyvät pääosin tosi nätisti. Joo joo, teinien nolonsöpöille jutuille on hauska nauraa, niiden vaatteet ovat aina liian pienet tai isot eivätkä ne tiedä, kuka Tenho Saurén oli. Mutta silti. Ne ovat ihania, vaikka ovatkin vikuroivia ja räkiviä varsoja.
b.) Se, että tietää, kuka Tenho Saurén oli, ja on joutunut viettämään varhaisvuotensa 20 neliön hellahuoneessa seitsemän muun ihmisen kanssa, ei oikeuta ihmistä käyttäytymään kuin kävelevä perse.
Tiedän, tiedän. Käytöstavoista nillittäminen tänä maailmanaikana on vähän sama kuin itkisi kynnen katkeamista, kun kämppä on tulessa.
Mutta siitä huolimatta. Kaikkea ei tarvitse aina sanoa ääneen.
Varsinkaan kovaan ääneen. Ei, vaikka elämä olisi marinoinut ja koulinut sinua kovalla kädellä. Ei, vaikka kaikki ärsyttäisi sinua kategorisesti. Ei, vaikka maailma olisi pilalla, koska missään ei enää ikinä koskaan ever kuule Erkki Junkkarista ja talkkunassa oli paakkuja.
Ollaan nätisti siellä ulkosalla, kaiken ikäiset. Eiks je?
Hyvä kirjoitus! 🙂
Kiitos! toivottavasti en ollut liian ilkeä. Mutta ne mummot olivat kyllä miljoona kertaa ilkeämpiä! Siis yks mummohan kerran puri mun kaveria…
Mummot käyttäytyvät huonosti vain Tampereella ja Turussa.
Oi, mikä on Suomen mummoparatiisi? Haluan heti sinne! Ja miten pitkälle ärtsymummojen reviiri rajoittuu Pirkanmaalla? Ovatko ne esim. jo Valkeakoskella kiltimpiä?
Mitähän varten Tenho Sauren tähän piti vetää? Hänhän oli varsinainen herrasmies…
Siksi, että joku voisi närkästyä jostain. Se pitää virkeänä nääs.
Ja asiasta aasiin: oli ihan sairaan hauska toi Tampereen Komediateatterin Reinikainen tänä kesänä. Tajusin vasta nyt aikuisena, miten härskiä ja mustaa Reinikaisen huumori oli. Mahtava tyyppi!