Tajusin talvella hirmuisen puutteen blogissani. Täällä ei ollut juurikaan linssikeitto-ohjeita, vaikka mikä olisi yhtä helppo, halpa, ravitseva ja muunneltava kasvisruoka? Lupasin korjata asiantilan, ja aikaisemmin hemmottelin teitä jo ihanalla balsamicolla maustetulla linssikeitolla. Nyt vuorossa on paksu sosesoppa, nimittäin kermainen kookos-linssikeitto.
Kieli kertoo, onko mausteita tarpeeksi
Tämän linssikeiton juju piilee kookoksessa, currytahnassa ja tomaattipyreessä. Kookos antaa keittoon paksun koostumuksen ja kermaisen maun. Currytahnassa on mukavaa tulisuutta, mutta se ei yksin riitä luomaan keittoon syvää makua. Umaminen tomaattipyre on kuin niitti, joka liittää kaikki maut yhteen.
Kookos-linssikeittoa maustaessani oivalsin, mikä on hyvä mittari sille, onko ruoassa tarpeeksi ja oikeita mausteita. Huomasin, että kun mausteet ovat tasapainossa, ruoka maistuu kielen joka osassa. Sekä niillä alueilla, jotka aistivat suolaisuuden ja makeuden ja niillä, jotka maistivat hapot ja tulisuuden.
Huomasin myös taas kerran, että liha ei ole mikään taikasana ruoan maustamisessa. Tämä linssikeitto on vegaaninen, mutta erittäin maukas. Maku syntyy mausteista, sipulista ja hyvästä kasvisfondista. Väite, jonka mukaan kasvissosekeitto ei maistu miltään ilman kanaliemipohjaa, ei pidä paikkaansa.
VINK: Currytahnojen voimakkuuksissa on huomattavia eroja. Suosittelen, että lisäät tahnan keittoon vasta viimeisenä mausteena, pienissä erissä ja maistellen. Jos käytät erittäin voimakasta currytahnaa, voit vähentää muiden mausteiden määrää.
VINK VINK: Voit korvata kookosmaidon kaurakermalla.
Vegaaninen kookos-linssikeitto
6 annosta
- 2 keltasipulia
- 2 – 4 valkosipulinkynttä
- peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
- 2 desiä punaisia linssejä
- 2 tölkkiä eli 800 grammaa tomaattimurskaa
- 6 desiä kasvislientä
- 1 tölkki eli 400 grammaa kookosmaitoa
- 2 teelusikallista kurkumaa
- 2 teelusikallista jeeraa
- 1 teelusikallinen jauhettuja korianterinsiemeniä
- 1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
- 1 – 2 ruokalusikallista punaista/keltaista currytahnaa
- suolaa
- mustapippuria
- sokeria
- öljyä kuullottamiseen
- Esivalmistele ainekset. Kuori ja silppua keltasipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri. Huuhdo linssit siivilässä. Liota kasvisfondi veteen.
- Kaada suuren kattilan pohjalle reilu loraus öljyä. Kuullota sipulisilppua, inkivääriä ja mausteita pari minuuttia keskilämmöllä. Lisää joukkoon linssit ja kuullota vielä pari minuuttia.
- Kaada kattilaan tomaattimurska ja kasvisliemi. Huuhtaise myös tomaattimurskapurkit ja kaada huuhteluvesi kattilaan. Keitä, kunnes linssit ovat pehmeitä eli noin 20 minuuttia.
- Kun linssit ovat pehmenneet, soseuta keitto. Lisää joukkoon kookosmaito. Maistele ja viimeistele keitto currytahnalla, suolalla, sokerilla, pippurilla ja tomaattipyreellä. Anna keiton poreilla maustamisen jälkeen pari minuuttia, jotta maut syventyvät.
- Tarjoa linssikeitto krutonkien tai luonnonjugurtin kera.
Linssireseptejä arkistojen uumenista
Hah, huijasin! Löysin sittenkin arkistostani vielä kolmannen linssisopan, nimittäin pekoni-linssikeiton. Niin se aika rientää. Tuostakin ohjeesta on jo kuusi vuotta (ja ensi vuonna on Savusuolan kymmenenvuotissynttärit, apua!).
Arkistoista löytyy toinenkin linssiruoka. Sen ulkonäkö ei tuonaikaisilla kuvaustaidoillani ole kovin kummoinen, mutta lupaan, että tämä porkkana-linssibolognese on myös hullun hyvää!
Blogi, ihanien ja nolojen muistojen arkisto
Oi että. Tulipas monella tavalla kaihoisa olo, kun luin nuo vanhat ohjeet. En olisi kyllä koskaan uskonut, että bloggaamisesta tulee minulle näin pitkäikäinen harrastus, joka tulee avaamaan jopa ovia työelämässä. Minusta ja urastani tehtiin pari viikkoa sitten juttu Aamulehteen (maksumuurin takana, mutta eikös näin hyvästä kannata maksaa 😀 ). Se sai minut muistelemaan blogini alkuaikoja.
Olin vastavalmistunut viestintäalan tuplamaisteri, jolla oli huonosti töitä, mutta kauhea hinku päästä ilmaisemaan itseään edes jotenkin. Kun töitä paikallismedioiden ravintola- ja kulttuuritoimittajana ei ollut, purin itseäni blogiini. Alkuaikojen kirjoitukset ovat paljon kaunokirjallisempia ja rönsyilevämpiä, mutta myös tarpeettoman piikikkäitä, kun niitä vertaa siihen, mitä Savusuolaa on nykyään. Aloitin bloggaamisen tällä, köh, aika raflaavalla analyysillä Madeiran ruokakulttuurista, ja kohuhan siitä syntyi.
Nykyään räväkin ränttini löytyy Instagram Storyistani. Muutos on tuntunut luontevalta, enkä usko, että blogit kuolevat, vaikka ihmiset etsivätkin nykyään blogeista, Instagramista, TikTokista ja Youtubesta eri asioita. Muutos on mielestäni yhtä luonnollinen evoluutio kuin se, että ensin Suomeen tuli Ylen rinnalle Mainostelevisio, sitten Nelonen, ja nykyään on Netflix ja niin edelleen.
Monet vitsini ovat sellaista stand up -komiikkaa, että ääntä, videota ja kuvaa yhdistävät Insta Storyt ovat niille parempi ilmaisukanava kuin blogi, joka on tässä mielessä aika yksiulotteinen kanava. Sen sijaan reseptit kirjoitan ja luen nyt ja vastedes mieluiten blogeista. Sisällön löytää paljon helpommin kuin Instasta, ja sisältö pysyvää. Välillä tulee tehtyä jopa omasta blogistaan löytöjä, jotka hukkuisivat Instan kuvavirtaan. Mitä, onko mulla tällainenkin ohje? Hyvä jumala mitä kuvia! Olenpas ollut ärsyttävä. Olenpas ollut fiksu.
On tämä vain mahtava harrastus. Bloggaaminen on imaissut mukaan koko perheen, ja bugien ja muiden atk-ongelmien kanssa säätäminen on sekä lähentänyt meitä että saanut kaikki pakkaamaan vuorotellen laukkunsa. Kiitos siis kaikki te, jotka olette mukana jollain tavalla, jostain syystä, jossain kanavassa.
Ihan vaikka elämässäni.
