En varmasti mene kovin pahasti metsään, jos väitän, että Bella Roma on yksi Tampereen suosituimmista perheravintoloista. Aidon italialaisen ruoan ystävät tietenkin nyrpistävät nenäänsä suomalaiseen makuun muokatulle menulle.
Olen käynyt Bella Romassa noin kerran per vuosi, enkä ole oikein osannut päättää, mitä ajattelisin tästä paikasta. Ollessani töissä Siperiassa kävin suht usein Bella Romassa lounaalla. Siitäkin huolimatta, että pasta oli lounasaikaan hiukkasen liian kypsää, ja spagetin joukosta saattoi löytää pennepastaa. Olen saanut täällä todella vaihtelevaa asiakaspalvelua, ja pöytäseura on aina vaikuttanut eniten kokemukseeni siitä, oliko ilta onnistunut. Viitisen vuotta sitten saimme täällä joulun välipäivinä kylmää kyytiä. Odottelimme ovensuussa pöytään ohjausta vartin. Tarjoilijat viipottivat ohi tervehtimättä ja katsomatte meihin. Kun viimein uskalsimme vienosti kysäistä, onko ravintolassa tilaa, meille tiuskaistiin, ”siis mulla on nyt niin hirvee kiire etten mää repee joka paikkaan kaikkien luo”. Tämä selvä. Menimme Plevnaan, enkä palannut pariin vuoteen häiritsemään kuormittunutta henkilökuntaa.
Pari viime käyntiä ovat olleet ihan mukavia, ja suuntasimme taas Siperiaan, kun mielemme teki sunnuntaipizzaa. Tällä kerralla asiakaspalvelu oli erittäin hyvää. Yritimme soittaa ravintolaan varataksemme pöydän. Numero oli varattu, mutta ravintolasta soitettiin heti takaisin, ja varaus onnistui. Saimme pöydän rauhallisesta kabinetista, jossa on myös pieni leikkinurkka ja syöttötuoleja. Miljöö on todellinen italialaisen ravintolan pastissi: on punaruudullista liinaa, lyhtyjä ja puisia ikkunaluukkuja.
Alkuruoat olivat tylsiä. Kahdeksasta vaihtoehdosta kolme on leipäannoksia. Listalla on myös pari etana-annosta, joista ainakaan aurajuustotäytteisillä ei ole mitään tekemistä italialaisen ruoan kanssa. Valitsin pienen antipastibuffetin (5,90 e). Tarjoilija toi meille pienet lautaset, jotka saimme täyttää runsaasta alkupalapöydästä.
Pöydän runsaus oli kuitenkin vain näennäistä. Tarjolla oli lähinnä öljyssä ja etikassa marinoituja kasviksia, jotka maistuivat samanlaisilta. Grillatut paprikat ovat yleensä suosikkejani, mutta nyt öljy ja etikka hyökkäsivät paahdetun makeuden päälle. Vain roseepippurilla maustetut sienet ja punasipuli erottuivat positiivisesti. Buffetissa oli lisäksi vaaleaa leipää, salamia, valkohomejuustoa ja parmesaania. Juustot olivat halvimmasta päästä, mitään erityisen luonteikasta makujälkeä niistä ei jäänyt.
Pohdiskelin hetken pastan, risoton ja pizzan välillä. Päädyin pizzaan, sillä pastat ja risotot olivat omaan makuuni liian suomalaisia. Juu juu, olen asennevammainen nirppanokka, mutta aitoon italialaiseen pastaan tai risottoon ei kuulu näin yletön kermalla läträäminen ja aurajuusto. Ihmettelen, miksi Bella Roman tyyliset raflat mainostavat itseään ”aitoina italialaisina”. Miksi ne eivät markkinoi itseään ”italialaisina suomalaiseen makuun”. Sitähän ne ovat, ja se on syy niiden vankkaan suosioon, vaikka fine dining -ratsioissa ei tähtiä herukaan.
Valitsimme italialaisella makkaralla, sipulilla, valkosipulilla ja pekonilla täytetyn Pulcinellan (13,80 e), porsaankyljellä, marinoidulla chilillä ja sipulilla ryyditetyn Maialino Piccanten (13,80e ) sekä perinteisemmän Antica Roman parmankinkulla, rucolalla ja parmesaanilla (13,90 e). Pizzoissa oli ihan mielenkiintoinen ja laaja täytevalikoima. En kauheasti välitä suomalaisista kossua-puolukkasurvosta-ja-poroa -pizzoista, eikä täältä sellaisia onneksi saa.
Pihvilistaa en edes harkinnut. Tässäkin italialaisravintolassa pihvitarjonta lisukkeineen on niinkin italialaista kuin ranskanperunoita, punaviini- ja hollandaisekastiketta. Italialaisuutta annoksiin tuo lähinnä runsas mozzarellalla, parmesaanilla ja mascarponella kuorruttaminen. Oikea italialainen ruokahan on maailman yksinkertaisinta. Jos listalla lukee 300 grammaa vasikkaa ja yrttejä, saat tasan sen etkä mitään muuta. Pääruoan kanssa tarjoillaan harvoin runsaita juustokuorrutuksia ja kastikkeita. Olen kuitenkin varma, että Tampereellakin olisi kysyntää ihan oikealle italialaiselle ruoalle, jota ei ”varmuuden vuoksi” piiloteta homejuustoköntsän ja kermasaavillisen alle.
Pizzat olivat mukavan ohuita, mutta kunnon kiviuunin aromia en maistanut. Suomalaiseen tyyliin pizzoissa oli todella reilusti juustoa. En edes uskalla ajatella, millaisen suolitukoksen paikan tupla- tai triplajuustosta saisi. Tomaattikastike oli pliisua ja sitä oli aivan liian vähän. Kastikkeen vähyys korostui etenkin runsaalla rucolalla kuorrutetussa Antica Romassa. Harmi, sillä kastike on mielestäni pizzan sielu. Piccanteni marinoidut chilit olivat yllättävän potkivia, vaikka chilejä ei juuston alta erottanutkaan – eikä sitä marinointiakaan. Ylikypsä porsas oli ihan jees. Annos olisi tosin ollut näyttävämpi, jos lihaa ei oltaisi leikattu kuutioiksi, vaan muutamaksi isommaksi slaissiksi.
Olin aika tikissä pizzan jälkeen, mutta jäätelö menee tunnetusti eri mahaan kuin ruoka. Jäätelön lisäksi jälkkärilistalla olivat ne perinteiset tiramisut ja pannacottat. Kaipasin jotain raikasta, joten valitsin yhden pallon annoksen metsämarjasorbettia (3,20 e).
Annos oli kuin aikamatka lapsuuteeni. Pääsin silloin Citymarketin kahvilaan jätskille, jos olin kauppareissun kiltisti. Tiskiltä sai valita yhden pallon, joka koristeltiin purkkikermavaahdolla, strösseleillä ja vohvelilla. Tällä kerralla strösselit puuttuivat, mutta kaikki muut lasten annoksen elementit olivat kohdillaan. Sorbetti oli kovin maitojäätelömäistä ja mietoa. Olisin kaivannut raikkaampaa, kirpeämpää ja syvempää marjojen makua.
Espresso oli yllätyksettömästi Segafredo Zanettia. Testatkaapa muuten kotosalla tavallista Parisiennea pressopannulla. Loistava crema, toisin kuin Segafredossa.
En voi moittia illan tunnelmaa. Meillä oli kivaa, ja saimme perushyvää palvelua. Bella Roma on mutkaton paikka, jonne on helppo tulla nirsoilevienkin lasten (ja aikuisten) kanssa. Listalla on tavallista spagettia ja jauhelihakastiketta, lasten menun kääntöpuolella on tehtävälehtinen, on tilaa mölytä ja leikkinurkka. Tosin lasten listan pizza on sen verran hardcore, että en kyllä suostu syöttämään sitä muksulleni. Oikeasti. Tikkuperunat ja nakit pizzan päällä. Ei sentään vaahtokarkkeja Raxxin tyyliin.
En testannut tällä kertaa viinilistaa. Viinit ovat aika turvallisia, mutta pisteet viinien italialaisuudesta. Ja siitä, että listalla ei ole puolimakeaa Freixenetia!
Tämän ravintolan arvostelu herätti seurueessamme paljon keskustelua. Parantunut asiakaspalvelu sai kehuja. Kaverilla oli hataria muistikuvia lounaasta, ja ne olivat hieman positiivisempia kuin omani. Pizzoja kehuttiin paremmiksi kuin Napolissa. Minä taas napisin liian vähäisestä kastikkeesta sekä juustolla ja kermalla läträämisestä. Alkupalalistan totesimme yksipuoliseksi. Näennäisen houkutteleva buffet oli pettymys, koska kaikki etikkasäilykkeet maistuivat samalta. Jäätelöannos oli liian helpolla vedetty, eikä maku ollut kovin ihmeellinen.
Italialaisten ravintoloiden genressä Bella Roma on huonoimmasta päästä. Italiasta vaikutteita ottavana, edullisena perheravintolana se on hyvää tasoa. Jos alku- ja jälkiruokien eteen nähtäisiin enemmän vaivaa, antaisin ihan hyvät kolme tähteä. Mutta nyt näin.
Tuomio: 2,5 tähteä
Mites sellainen ihan muutaman sanasen pikavertailu yllä tuomitun ravitsemusliikkeen sekä Tammerin Trattorian, La Perlan ja Comon välillä? Tuossa alkoi nääs ihan maistumaan pikku Italia kielen päällä, mutta BR ei ikinä ole muhun kolahtanut…
Jos pikaisesti asiaa pohdin, niin näin:
-Como on vähän enemmän italialainen kuin Bella Roma. Listalla oli ennen enemmän ranskalaisia ja isoja pihvejä, mutta nykyään ruoka on mielestäni oikeasti italialaisempaa. Palvelussa on joka kerta ollut jotain häikkää, kun olen käynyt täällä. Tyyliin tonnikalapihvi on umpikypsä, tai ruoka seisoo vartin tiskillä odottelemassa tarjoilijaa, vaikka ei ole edes ruuhka-aika, ja annos on kylmä pöytään tuotaessa. Kuitenkin hyvä valinta, jos seurueessa on mukana myös perinteisemmän raflaruoan ystäviä että niitä, jotka haluavat edes tuulahduksen sitä Italiaa.
-Trattoria on vielä italialaisempi kuin Como. Palvelu on ollut välillä aivan erinomaista, joskus hiljaisempaa, mutta kuitenkin ihan ok. Suosittelen mascarpone-jokirapurisottoa. Myös pizzat ovat hyviä. Pääruoissa oli ainakin joskus aina kauheasti kirkastettua voita, mikä alkaa tökkiä parin haarukallisen jälkeen. Mutta ihan mielenkiintoisia helmiä täältä aina löytyy.
-La Perla on 100-prosenttisen italialainen. Kävin täällä kesällä, tästä pääset arvosteluun http://www.savusuolaa.fi/ravintola_arvostelut/arvostelu-la-perla-on-tampereen-italialaisten-kuningas/
La Perla on tosi pieni paikka, mutta jos henkilökohtainen palvelu ei tunnu liian intiimiltä (tyyliin ravintoloitsijan kanssa jutustelu), niin täältä sitä todellakin saa. Myös pakastimessa käyneet äyriäiset olivat todella hyviä ja annokset kekseliäitä. Jälkkärilista on paljon kevyempi kuin suomalaiseen makuun tuunatuissa paikoissa. Listalla on usein tiramisu ja 1-2 muuta jälkiruokaa, jotka saattavat olla hyvinkin yksinkertaisia. Ei siis valtavia suklaakakkuja ja juustokakkuja jne. Sanomattakin taitaa olla selvää, että La Perla on myös näistä paikoista kallein. Jos rahat ovat tiukassa, ja haluat silti syödä hyvin, suosittelen ottamaan S-etukortin mukaan ja kokeilemaan Trattoriaa.
Kun viimeksi (vuosia sitten) kävimme BR:ssa, seuralaiseni halusi pastan kanssa leipää. Tarjoilija toi bruschettan. Kun prostestoimme, ettei se ole pastan lisäkeleipä, hän totesi ykskantaan, että niin, se on bruschetta.
Oletti kai ettemme me tyhmät sitä tienneet 😀
Juttelin vielä eilen Facebookissa tuttujeni kanssa Bella Romasta. He olivat käyneet ravintolassa pari päivää sitten ja kehuivat palvelua. Eli se tuntuisi oikeasti parantuneen muutaman vuoden takaisesta. Minunkin mieleeni on ikuisesti jäänyt tuo joulu, kun odotimme anteeksipyydellen pöytään pääsyä, ja tunsimme koko ajan vain olevamme tiellä.
Grazie mille!