En ole koskaan erityisemmin välittänyt perunasta. Lapsuudessani peruna oli lähes ainoa lisukevaihtoehto, ja pasta ja riisi olivat jotakin eksoottisempaa ja harvinaisempaa. Kuulun myös kumiperunoiden traumatisoimaan sukupolveen. Kiinteiden kuoriperunoiden sijaan meille tarjottiin koulussa valmiiksi kuoruttuja, ylikypsiä ja mauttomia perunoita. Pastapäivät tuntuivat juhlalta, ja kun muutin kotoa pois, en keittänyt koskaan perunoita. […]
Janica Brander ihmettelee Tamperetta, juo viskiä ja palkitsee itsensä ravintola-illallisilla. Filosofista pohdiskelua ja älyvapaata lätinää kaikesta ruokaan, ravintoloihin ja elämään liittyvästä. janica.brander[at]gmail.com