Arvostelu: Bar Burrito totuttaa tamperelaiset parempaan pikaruokaan

Testasin Arto Rastaan uuden katuruokapaikan, Keskustorilla sijaitsevan Bar Burriton kahdesti. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska lounas- ja illalliskokemukseni olivat aika erilaiset.

Olen ymmärtänyt, että Rastas on halunnut luoda Bar Burritosta ennen kaikkea hyvän pikaruokapaikan. Tämä kerrotaan myös ravintolan nettisivuilla. Burrito on meksikolaisesta keittiöstä napattu tuote, josta ravintola on kehittänyt oman versionsa. Kahdeksalla eurolla saa tuoreista ja terveellisistä raaka-aineista tehdyn pikaruoan tai lounaan.

Sisustuksen puolesta Bar Burrito on täysin omaa luokkaansa. Rouhea meininki näkyy pinnoissa, väreissä ja materiaaleissa. Seinät on koristeltu graffiteilla, ja koristeina on käytetty pyöränrenkaita ja skeittilautoja. Tila on pienehkö, mutta ravintolan terassi on hyvän kokoinen. Kuten kuvavyöry kertoo, olin fiiliksissä meheviä yksityiskohtia tihkuvasta miljööstä.

Listalla on vaihtuva päivän burrito (8 e) ja omavalintainen burrito (8,5 e). Lättyyn valitaan ensin pohja, joka on korianterilla maustettu papumuhennos, riisi tai ohra. Tämän jälkeen valitaan proteiinitäyte, joita on tarjolla bbq-naudanposkesta possunniskaan, lammasbologneseen, katkarapuihin ja vuohenjuustoon. Seuraavaksi on vuorossa kasvislisuke. Näitäkin piisaa: coleslaw, marinoitu punakaali, punasipuli, kuivattu tomaatti ja vaikka mitä. Lopuksi annokseensa saa erilaisia höysteitä, kuten juustoraastetta, oliiveja ja salaattia. Kastikevalikoimassa on niin lempeää guacamolea kuin savuista valkosipulikastiketta.

Listalla on myös marjoilla ja kreemillä täytetty sweet burrito (4,5 e) ja iso fantasy burrito (11 e), johon saa ymmärtääkseni kaikkia haluamiaan täytteitä. Annoksen kerrottiin olevan niin iso, että se tarjoillaan lautaselta. Tavalliset burritot kääritään paperiin ja tarjoillaan hauskasti pienistä koreista.

Ensimmäisellä kerralla testasin kombon papumuhennos-possunniska-punakaali-kaikki höysteet-bbq-soosi-hapankerma. Toisella kerralla valitsin kanatäytteen, coleslawin ja tulisen kastikkeen, taas kaikilla höysteillä. Proteiinilisuke oli molemmilla kerroilla erinomainen. Etenkin kana yllätti positiivisesti. Ravintola kuin ravintola, kana on yhdeksällä kerralla kymmenestä rutikuivaa murua. Täällä kana oli juuri sellaista kuin pitääkin: kypsää, mehevää ja pehmeää.

Kastikkeet eivät jättäneet kovin voimakasta muistijälkeä. Perusburritossakin on niin paljon täytteitä, että maut syövät hieman toistensa tehoa. Talon toiseksi tulisin kastike on varmasti tavalliseen makuun tulinen, mutta omaan suuhuni vain mausteinen.

Sekä coleslawiin että punakaaliin olisin kaivannut enemmän potkua. Pidän melko etikkaisesta coleslawista, mutta tämä oli aika mietoa ja hieman kuivaakin. En halua, että kaalislaatti ui raskaassa majoneesissa, mutta sen pitää erota  kaaliraasteesta. Oheislisukkeita on paljon, mutta oliivit, kuivattu sipuli ja juustoraaste vievät ajatukset viereiseen Subwayhin. Esimerkiksi paksu juustokastike, tuoreet hedelmät ja vielä rohkeammin maustetut kasvikset toisivat annoksiin persoonallisuutta. Toisaalta kyse on kustannuksista. Ravintola on satsannut selvästi lihatäytteisiin, ja pyrkii pitämään annoshinnan kilpailukykyisenä.

Kasvissyöjät ovat kritisoineet sitä, että vuohenjuusto on ainoa vegetäyte. Voimakas juusto jakaa mielipiteet, ja vuohenjuusto alkaa kieltämättä olla vähän kulunut elementti kasvisannoksissa. Maustettu tofu tai seitan voisi olla hyvä vaihtoehto juustolle.

Ensimmäisellä testikerralla lätyt ja lihatäytteet olivat hailakoita. Toisella kerralla sekä täyte että lätty olivat sopivan lämpimiä. Burrito kasteli koko käärepaperin ja liemi valui käsilleni. Siipiravintoloista tutut kosteuspyyhkeet olisivat paikallaan, nyt tarjolla on vain serviettejä.

Jälkiruoaksi maistelimme mutakakkua (4,5 e), sillä sweet burriton täytteet olivat lopussa. Kakun koostumus oli ihana: valuva, mutta ei vetinen, ja maku täyteläinen. Annoksen hinta-laatusuhde on loistava, sillä vastaava annos maksaisi iltaravintolassa liki kympin.

Lounasaikaan ravintolassa kävi koko ajan tasainen kuhina, ja tunnelmassa oli enemmän iloa ja säpinää. Toisella kerralla kävimme syömässä alkuillasta, tarkoituksena istua iltaa vähän pidempäänkin, sillä ravintolaa markkinoidaan myös seurustelupaikkana. Tunnelma oli hiljainen lauantaina alkuillasta. Ravintola alkoi täyttyä toden teolla vasta kahdeksan maissa. En välttämättä jäisi kovin pitkäksi ajaksi hengailemaan kaikuvaan pieneen tilaan hieman keikkaavien pöytien ääreen.

Nautimme jälkiruoan painikkeeksi pari drinkkiä, Pina coladan ja Mansikkamargaritan (7 e). Margaritan maku oli kuulemma kohdillaan, mutta koostumus turhan paksu. Lisäksi lasin reunaan ei oltu pyöräytetty suolarengasta, vaan sokeria. Drinkki oli niin tuhti, että se piti syödä lasista. Toisaalta onhan tämä parempi vaihtoehto kuin vetinen versio, jollaisia Tampereen baareissa on tarjolla ikävän usein. Oma Pina Coladani tarjoiltiin viehättävästä lasipurkista. Pillit olivat todella lyhyet, mikä hankaloitti juomista. Valitettavasti drinkki oli aika mauton; rommin maku jyräsi kookoksen täysin.

Kokonaisvaikutelmani Bar Burritosta on reilusti positiivinen. Tässä on nyt sitä parempaa, mutta silti kohtuuhintaista katuruokaa. Terveellisempi ja maukkaampi vaihtoehto kebabille tai Subwayn leiville. Lounaspaikkana ja pikaruokalana reittaan Bar Burriton korkealle. Palvelussakaan ei ollut moittimista. Se oli pirteää ja varsin nopeaa.

Matkaan tuo mutkia se, että Bar Burrito ei ole pelkkä lounas- ja noutoravintola. Se pyrkii olemaan myös bistro, jossa voi kumota drinkkejä ja viritellä iltasuunnitelmia. Listalla ei ole mitään pikkusuolaista, kuten nachoja, joita olisi mukava napsia oluen kanssa. Drinkit tarjoillaan kauniisti, mutta toteutuksessa on vielä hiomista.

Osa burritojen täytteistä tuo mieleen Subwayn, vaikka osa onkin erinomaisia. Saattaisin jopa karsia lisukkeiden määrää ja voimistaa jäljelle jääviä makuja, jotta ne pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Annoksensa voi toki pyytää riisutumpana versiona, mutta olisi mukavaa, jos kaikista täytteistä automaattisesti muodostuva kokonaisuus olisi täydellinen. Oliivirenkaat vievät makua hiukan liikaa sinne Subi-suuntaan, vaikka tarkoitus ei olekaan tarjoilla autenttista meksikolaista ruokaa.

Pikaruokapaikkana Bar Burrito on jo näillä näytöillä kaupungin parhaita. Koska konsepti pyrkii olemaan enemmän, eikä ainakaan vielä sytyttänyt illanistujaispaikkana, annan hieman nuivemmat pisteet.

Tuomio: 3,5 tähteä

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.