Arvostelu: Hangon Makaronitehdas on helppo valinta, vaikka huiput puuttuvat

Teimme elokuun lopussa päähänpistoreissun Hankoon kesän päättymisen kunniaksi. En ole ennen käynyt Hangossa, ja hiljainen elokuun viikonloppu oli hyvä ajankohta reissulle, koska turistiryysis oli ohi. Testasimme matkalla mm. Hangon Ravintolapäivän ja yövyimme entiselle poliisiasemalle tehdyssä design-hotellissa. Materiaalia kertyi niin paljon, että teen vielä toisen postauksen, jossa keskitytään enemmän kaupunkiin. Nyt kuitenkin syvennyn Hangon Makaronitehdas -ravintolaan, jossa söimme lauantai-iltana.

Löysimme Makaronitehtaasta hyviä nettiarvosteluja, ja nimen perusteella päättelimme, että pastaravintolaan voisi mennä illalla vauvankin kanssa. Mainitsimme seurueemme pienimmästä jäsenestä jo pöytää varatessamme, sillä ajattelimme, että jos kyseessä olisi pieni ja hiljainen fine dining -paikka, asiasta kyllä vihjattaisiin jo varausvaiheessa.

Makaronitehdas sijaitsee rantabulevardin ravintolakeskittymässä. Olimme hieman yllättyneitä, sillä luulimme, että kyseessä on oikean makaronitehtaan ravintola. Paikan päällä tajusimme, että Makaronitehdas on vain paikan nimi. Ravintola tekee itse pastansa, ja verkkosivujen mukaan pastaa voi ostaa mukaan, mutta Makaronitehdas on kuitenkin ensisijaisesti ravintola. Paikka oli myös intiimimpi ja hienompi kuin olin kuvitellut. Salissa oli kuitenkin alkuillasta hiljaista, enkä kokenut, että olisimme olleet nurkkapöydässä häiriöksi, vaikka vaunuista pari kertaa rutinaa kuuluikin. Salin täyttyessä kävi selväksi, että Makaronitehtaaseen tullaan viettämään iltaa rennolla meiningillä. Intiimiys ja rentous yhdistyivät tunnelmassa ja miljöössä todella mukavalla tavalla.

Alkumaljoiksi nautimme lasilliset talon kuohuvaa eli Veuve Clicquot Brutia (10 e/8 cl). Kuivuudesta huolimatta tässä samppanjassa on aromeja ja luonteikkuutta, muun muassa paahteisuutta, joka on makuuni. Pieniä kuplia riitti runsaasti. Juomaa siemaillessani naureskelin, että Tampereella talon skumppa on yleensä joku hiivainen unkarilainen litku, jota myydään samaan hintaan kuin Hangossa Veuve Clicquotia.

Alkupaloiksi jaoimme antipastolautasen (9,80 e) ja Vitello tonnaton (15 e). Alkupalalautasella oli salamia, parmesaania cashewpähkinöiden kera, valkosipulilla marinoituja oliiveja, pikkelsöityjä kasviksia ja talon leipää. Pikkusuolaiset olivat ihan hyviä, mutta eivät kovin erikoisia. Suosikkejani olivat al denteksi pehmennetyt kasvikset ja voimakkaat oliivit. Parmesaani-öljy-pähkinäseoksen ideaa en tajunnut ollenkaan. Cashew on aivan liian pehmeä maku voimakkaan juuston pariksi.

Vitello tonnato oli myös mukiinmenevä, mutta mielestäni hivenen ylihintainen. Annoksen tonnikalatahna tuntuu olevan joka paikassa samantyyppistä, mutta lihan valmistustapa vaihtelee. Alkuperäisessä reseptissä vasikka kypsennetään keittämällä täysin kypsäksi, ja tällä tavalla tämäkin liha oli tehty. Parhaissa syömissäni Vitello tonnatoissa liha on kuitenkin jätetty modernisti roseeksi.

Makaronitehtaalla kun ollaan, on listalla luonnollisesti pelkkää pastaa. Pidän siitä, että ravintola keskittyy erikoisuuteensa, eikä änkeä listalle velvollisuudentunnosta pippuripihviä ja ranskalaisia. Valitsimme klassisen puttanescan, joka oli napolilaisittain höystetty chilin ja kapriksen lisäksi anjoviksella (16,50 e), sekä makkarapastan (18 e). Viiniksi valitsimme tarjoilijan suositteleman Rubillo Cesanesen (38 e).

Puttanescassa olisi saanut olla minun makuuni hieman enemmän chiliä ja anjovista. Makuasiat nousivat taas puheenaiheeksi, sillä mies tykkäsi puttanescan merellisyydestä enemmän kuin makkarapastastaan. Minä taas ihastuin makkarapastaan, jonka kastikkeessa oli kunnolla mausteita, ja jonka itse tehty makkara oli todella lihaisaa ja yrttistä.

Viiniämme kuvaa parhaiten sana miellyttävä. Rubillossa ei ollut tanniinia nimeksikään, joten se sopii niillekin, jotka vierastavat todella tuhteja punkkuja. Täysin luonteeton viini tämä ei ollut, mutta ei kuitenkaan ihan hintansa veroinenkaan. Helppo seurustelujuoma, sopii monenlaisiin ruokiin.

Ilotytön pastassa eli puttanescassa olisi saanut olla vielä rohkeammin makuja.
Ilotytön pastassa eli puttanescassa olisi saanut olla vielä rohkeammin makuja.
Ruokaisa makkarapasta sopi syksyiseen iltaan.
Ruokaisa makkarapasta sopi syksyiseen iltaan.

Jälkiruoaksi jaoimme tiramisun (8, 50 e). Juomalistalla ei ollut limoncelloa, mutta sitä järjestyi, kun älysin kysyä. Talon limoncello oli miellyttävä, voimakkaan sitruunainen ja makea Luxardo (7 e/4 cl). Tiramisu oli mielestämme liian kuiva ja kakkumainen. Italiassa syömämme tiramisut ovat olleet usein todella kosteita, eikä koostumuksessa edes tavoitella kiinteää kakkupalaa.

Asiakaspalvelu oli niin hyvää, että se ansaitsee erityisen maininnan. Tarjoilijan ote oli aivan erityisellä tavalla lämmin ja huomioiva. Hän ei tehnyt mitään erityisen suureellista, mutta tyypin otteista näki, että hän todella pitää työstään ja on kiinnostunut asiakkaiden viihtyvyydestä. Tässä tuli taas nähtyä, että hyvä asiakaspalvelu ei tarkoita erityistä kikkailua ja tauotonta vitsien laukomista. Tärkeämpää on se, mitä tarjoilijan korvien välissä liikkuu. Motivaation ja sen puutteen näkee ja kuulee pienistä eleistä, äänestä, olemuksesta.

Verkkosivujen mukaan Makaronitehdas on talvikauden suljettu ja avautuu taas toukokuussa. Voin suositella paikkaa lämpimästi etenkin niille seurueille, joissa ruokailijoita on sekalainen seurakunta. Siis tyyliin kaikkea eksoottista vierastava mummo, spagettia mankuva lapsi ja wieninleikkeille nenäänsä nyrpistelevä hifistelijä. Makaronitehdas on sopivan kaunis ja intiimi, mutta kuitenkin matalan kynnyksen paikka. Listalla on pastaruokia perinteisemmillä ja kekseliäämmillä lisukkeilla, ja annokset ovat reiluja. Annoksissa ei ole piperrystä, mutta ei luojan kiitos leivityksiä ja pakastevihanneksiakaan. Ruokaharrastajan makuun ruoka on ehkä varman päälle pelattua, mutta vain idiootti ei ymmärrä hyvän kotitekoisen pastan päälle – jonka kypsyysaste muuten oli täydellinen. Miinusta siitä, että nettisivuilla ei ole menuta.

Tuomio: 3,5 tähteä

PS. Tsekkaa laskuun kätketty hauska yksityiskohta:

 

One Comment

  1. Reino Seppänen

    Fellu Swanljung taas ens kaudella kesäduunissa Ruotsin kauppisopiskelun välissä. Hyvä, ottaisin itsekin duuniin tämän kohteliaan ja ripeän nuorukaisen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.