Beaujolais nouveau eli banaaninen busuhan se siinä

Se olisi kuulkaas niin, että molemmat busu-pullot on nyt tyhjennetty. Kyse on siis uuden sadon Beaujolais nouveau -viineistä, joista Alko otti myyntiin kaksi: Georges Duboeufin ja Doudet-Naudinin. Edellistä tuli myyntiin 30 000 pulloa ja jälkimmäistä 20 000. Halusin testata molemmat, koska Doudet-Naudin kuulosti Hesarin arviossa kiinnostavalta. Viime vuonna maistelin vain toisen valikoimassa olleen viinin.

Ja niin, minä tosiaan puhun vain bususta. En edes yritä teeskennellä, että osaisin lausua nimen oikein. Opiskelin yläasteelta lukioon Saksaa, koska tätini asui Kasselissa, ja ajattelin lähteväni hänen luokseen Saksaan töihin lukion jälkeen. Ja kun saksa on kuulemma EU-kieli ja kaikkea. Uskottavat ihmiset puhuvat saksaa. Ja etsivät, joilla on takatukka ja pussimainen nahkatakki. Sitten meni tätiin välit poikki, ja tajusin tankanneeni joustavuudeltaan tiiliskiveen verrattavaa kielioppia kuusi vuotta turhaan. Fak.

Mutta asiaan. Georges Duboeufissa on suorastaan suloinen etiketti, kuten viime vuonnakin, ja hätkähdyttävän moni tekee ostopäätöksensä senkin perusteella, onko pullo kivan näköinen. En keksi mitään muuta sen karmean kissan muotoiseen pulloon pakatun viinin suosiolle.

Väriltään viini oli selvä nuori punkku, todella kylmä ja kirkas. Sävy muistutti sinertävyytensä vuoksi jopa mustaherukkahilloa. Viime vuoden bususta mieleeni jäi banaanin tuoksu ja maku, joka on kuulemma tyypillinen uuden sadon viineille. Aistin aromin tänäkin vuonna sekä maussa että tuoksussa erittäin voimakkaana. Vahvimmillaan banaaniaromi oli seuraavana päivänä, kun viinipullo oli jo avattu.

GD oli mielestäni harmiton hassutteluviini. Se sopi hyvin ruokajuomaksi pikkusuolaiselle, pizzalle ja leikkeleille, joita napostelin viinin kanssa. Banaanisuus voi olla joillekin antikliimaksi, mutta minun mielestäni se oli vain kiinnostavaa. Ai että viini voi tuoksua tältäkin? Maussa oli myös hiukan vadelmaa ja kirpsakkaa mehua.

Doudet-Naudin oli näistä viineistä kaikin puolin ”viinimäisempi”. Etiketti on perinteinen ja juhlava, ja sekä tuoksussa että maussa oli yllättävän paljon ryhtiä uuden sadon viiniksi. Tosin baanaanin maistoi ja haistoi tästäkin selvästi, mutta viini oli täyteläisempi ja mausteisempi kuin GD. Tästähän olisi ihan oikeaksi ruokaviiniksi.

Banaanisuus voimistui tässäkin busussa toisena maistelupäivänä, mutta alkoi laantua sen jälkeen. Myös Doudet-Nadinin väri oli luonnollisesti kirkas ja kylmä, mutta kuitenkin hiukan punaisempi kuin GD:n sävy.

Kahden pullon ostaminen ja viinien vertailu hiljalleen viikon aikana oli hyvä veto. Pullon hengen Katri ja Heikki suosittelivat viinien vertailua, koska se on paras keino saada vertailupohjaa ja havaita saman rypäleen vivahde-eroja. Oli myös kiinnostavaa huomata, miten viinin maku ja tuoksu voimistuivat avaamisen jälkeen toisena päivänä, mutta tämän jälkeen aromit alkoivat typistyä. Saan tästä siis jatkossakin loistavan syyn avata aina useampi pullo kerrallaan.

Tampereen Komediateatterissa järjestettiin pari viikkoa sitten uuden sadon viinien maisteluilta, jossa pääsi tutustumaan myös muihin kuin Alkon valikoimassa oleviin busuihin. Nyt hiukan harmittaa, etten päässyt tuonne, mutta ehkäpä ensi kerralla. Jonkun mielestä busu on ehkä litkua, joka kelpaa korkeintaan ruoalaittoon, mutta minulle se on semmoista kiinnostavaa ja lunkia maistelua ja tuoksuttelua, joka tarjoaa vähän leikillisemmän lähestymiskulman viinien maailmaan. Jotain hauskaa marraskuussakin.