Tämä postaus ei liity ruokaan yhtä kiinteästi kuin aikaisemmat kirjoitukseni. Syksyllä naimisiin menevä kaverini toivoi, että kirjoittaisin hääjärjestelyistä. Jostain skitsosta syystä hän pitää minua fiksuna ja vissiin hauskanakin, ja sanoi lukevansa mieluummin minun raapustuksiani kuin sydämiä ja prinsessoja tursuavia hääblogeja.
Vinkkini perustuvat omiin kokemuksiini, omaan makuuni ja omiin arvostuksiini. Niistä ei siis välttämättä ole mitään hyötyä ihmiselle, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä. Karkeasti ottaen: jos haaveilet prinsessahäistä, joutsenista, sukkanauhoista ja valkoisesta avoautosta, tämä ei todellakaan ole sinulle. No ei kyllä sinullekaan, joka haluat Nightwish-häät, pukeudut lateksikorsettiin ja hommaat juhlan kunniaksi kikkapinkit rakennekynnet.
Osa ajatuksistani on sellaisia, että niitä voi soveltaa muidenkin juhlien järjestämiseen. Ruoka ja syöminen painottuvat vinkeissäni, koska haluan pitää tämän ruokablogina ja jättää lifestylen, vaatteiden esittelyn ja yleisen ihqudaan niille, jotka tekevät sen paremmin.
1. Mieti, mikä on sinulle tärkeintä ja satsaa siihen. Valtaosa hääpareista ja juhlien järjestäjistä on tavallisia talliaisia, joiden rahavarannot ovat rajalliset. Pahin virhe, minkä suunnitteluvaiheessa voi tehdä, on ajatella, ”mitähän näissä juhlissa kaikkien sääntöjen mukaan pitäisi olla”.
Häälehdet eivät inspiroineet minua pätkääkään, ahdistivat vain. Hääteollisuus yrittää pumpata bisneksestä mahdollisimman paljon rahaa. Epävarmat ihmiset maanitellaan uskomaan, että häät eivät onnistu ilman bändiä, avoautoa ja Roomassa teetettyjä nahkakenkiä. My ass. Maailma on pullollaan keksittyjä tarpeita, ”joita ilman ei kerta kaikkiaan voi elää”. Ennen kuin alkaa suunnitella yksityiskohtia, on hyvä tiedostaa, että moni ihminen tienaa elantonsa häillä ja muilla juhlilla. Kun kaiken itselle merkityksettömän karsii pois, on helpompi keskittyä tärkeisiin asioihin, toteuttaa ne kunnolla ja tehdä hintavertailuja.
Mielestäni ei ole yhtä ja oikeaa tapaa järjestää mitään juhlia. Olen ollut hautajaisissa, joissa vieraille tarjottiin keskiolutta ja prinsessakakkua. Ne olivat sydämellisimmät ja tunteellisimmat hautajaiset, joissa olen ollut, koska herkkuja rakastanut vainaja olisi tarjonnut satavarmasti tällaisia ruokia. Olen myös ollut häissä, jotka järjestettiin järvellä kelluvassa baarissa. Tarjolla oli suuressa padassa paistettua paellaa festarityyliin. Mahtavat, hääparin näköiset bileet.
2. Viihtyvyys on tärkeämpää kuin näyttävyys. Me päätimme satsata suuren osan budjetistamme ja energiastamme menun suunnitteluun. Häämme olivat isohkot, mutta saimme budjetin pysymään kurissa, koska karsimme kaiken ylimääräisen pömpöösin. Siis sellaiset asiat, jotka näyttävät hienolta, mutta viihdyttävät ihmisiä vain pienen hetken.
Yksi pahimmista turhakkeista on mielestäni hääauto. Siirtyminen vihkipaikasta juhlapaikkaan kestää yleensä suht pienen hetken. Monet perustelevat hääautoa once in a lifetime -juttuna. Blaah. Auto on mielestäni turha, koska sitä ei voi syödä, ja se tarjoaa todella lyhyeksi aikaa hupia. Vieraat näkevät auton vilaukselta, kun kömmitte takapenkille vihkipaikan pihassa ja taas ulos saavuttuanne juhlapaikalle. Kannattaako siitä maksaa satoja euroja, elleivät autot liity todella kiinteästi elämäntyyliinne?
Etenkin suurissa juhlissa kannattaa miettiä, miten pakollisista odottelu- ja jonotusajoista tekee vieraille mahdollisimman mukavia. Yleensä parhaita keinoja viihtyvyyden varmistamiseen ovat hyvä pöytäseura, ruoka ja juoma sekä ohjelma, johon ei ole pakko osallistua aktiivisesti, jos ei jaksa tai halua.
3. Älä tuhlaa aikaa ja rahaa pahvikoristeiden askarteluun. Ainakin hääohjelmien perusteella todella moni yrittää loihtia juhliinsa persoonallista ilmettä tekemällä koristeet itse. Lompsitaan Tiimariin, ladataan korit täyteen kimalleliimaa ja kartonkia ja kuvitellaan, että näin päästään halvalla.
Mielestäni itse askarrellut pahvikoristeet näyttävät, noh, itse askarrelluilta pahvikoristeilta. Eivät siis iske esteettiseen hermooni tippaakaan. Tiedän, että jotkut ihmiset pitävät näistä. He ovat usein niitä tyyppejä, joiden koti muistuttaa Pikku Kakkosen askartelunurkkaa. Näissä paikoissa kaltaiseni askeetikon hämmentynyt katse vaeltaa virkatusta vessanpöntönkannensuojuksesta itse värjättyihin huopapalleroihin, ja päässäni takoo vain kysymys ”miksi”.
Mikäs siinä, jos Tiimari on se oma tyyli. Ja jotkut ovat todella taitavia askartelijoita ja osaavat loihtia oikeasti hienoja koristeita juhliinsa. Mutta jos kädentaidot ovat tasolla ”leikataan vaikka joku sydän ja kirjoitetaan siihen tussilla love 4ever”, kannattaa harkita kahdesti. Ihan jo sen takia, että askartelutarvikkeet eivät ole halpoja. Suuren tilan ja useiden pöytien koristeluun saa helposti uppoamaan satoja euroja. Samalla rahalla ostaisi ammattilaisen tekemät, näyttävät kukka-asetelmat.
Mielestäni luonnonmateriaalit ja hyvin suunniteltu valaistus sopivat tilaan kuin tilaan paremmin kuin kimallekankaat ja pahvipömpelit. Amatöörikoristeet eivät kaunista etenkään maalaismiljöötä tai vanhaa, arvokasta tilaa. Meidän häämme järjestettiin vanhassa suulissa, siis latoa muistuttavassa tilassa. Koristeiksi riittivät koivut, valkoiset pöytäliinat, kukka-asetelmat ja kynttilät. Olen ollut pari kertaa juhlissa Hämeenpuiston Pikkupalatsissa, Siuron Knuutilassa ja Finlaysonin palatsissa. Prameiden paikkojen vuokra on tietenkin korkeampi kuin koulun jumppasalin, mutta arvotilaa ei juuri tarvitse koristella. Näennäisen halvan jumppasalin koristelu inhimillisen näköiseksi voi niellä summan, jonka tilavuokrassa säästää.
4. Vertaile pitopalveluita. Me kilpailutimme muistaakseni neljä pitopalvelua. Se kannatti, sillä yritysten tarjoamassa hinta-vastinesuhteessa oli hurjasti eroja. Päädyimme perinteiseen Linkosuohon. Linkosuolta tuli yllättäen kaikkein monipuolisin ja mielenkiintoisin ehdotus tapas-tyylisestä buffetista. Sen sijaan kolme tunnettua ravintolaa tarjosivat kalliita, mutta suppeita menuita, joista pari oli suorastaan vasemmalla kädellä hutaistuja (tyyliin ananasrenkailla koristeltuja havaijinleikkeitä).
Saimme neuvoteltua kattavan diilin, johon sisältyivät tarjoilijat, astiat ja pöytäliinat. Saimme muistaakseni valita mieluisat pöytäliinat ja servietit useiden vaihtoehtojen joukosta. Ruokailuvälinepolitiikka kannattaa varmistaa jo tarjousta pyydettäessä. Osa pitopalveluista laskuttaa astioista ja pöytäliinoista erikseen, ja pienimpien yritysten astia- ja liinavalikoima voi olla niukka.
Hyvä pitopalvelu ei tyrkytä vain omia vaihtoehtojaan, vaikka se olisi heille helpointa. Halusimme tehdä lihruoan itse. Noutopöytien lämmin ruoka kun on usein kuivahtanutta broileria tai kermakastikkeessa lilluvaa possua kermaperunoiden kera. Saimme sukulaisilta peuran sisäfilettä, jonka paistoimme ja marinoimme itse, ja tämä sopi Linkosuolle. Vaikka et haluaisi puuttua ruokien valmistukseen, voit ehdottaa, voisiko pitopalvelu valmistaa ruoan jostain omasta raaka-aineestasi tai hankkia juuri tietynlaisia raaka-aineita, kuten luomua tai lähiruokaa. Menun muokkaaminen ei tuonut meille lisäkustannuksia, vaan saimme ruoat normaalihintaa halvemmalla, koska teimme lihan itse, ja pitopalvelu vain lämpimän kalavaihtoehdon.
5. Mitä enemmän vieraita, sitä enemmän ruoka merkitsee. Ihan jo siksikin, että isoissa juhlissa kaikki tapahtuu hitaammin. Jonotetaan naulakkoon, etsitään pöytäpaikkoja, jonotetaan ruokaa. Ruokailuun kannattaa varata reilusti aikaa. Se on oma ohjelmanumeronsa, johon vierähtää isoissa juhlissa helposti ainakin kaksi tuntia. Mitä enemmän juhlissa on odottelua ja ventovieraiden kanssa sosialiseeraamista, sitä nälkäisempiä ja stressaantuneempia ihmiset ovat.
Me päätimme tehdä ruokailusta reilun sadan vieraan häidemme kohokohdan. Suunnittelimme pöytäseurueet sellaisiksi, että kaikilla olisi lähellään edes yksi, mieluiten useampi tuttu ja turvallinen ihminen. Karsimme ohjelmasta kaikki turhat ongintakisat, sukkanauhakikkailut ja parisuhdevisat, ja panimme suuren osan budjetista ruokaan, juomaan ja pöytäviihtyvyyteen.
6. Mieti, mikä on oikeasti viihdyttävää ja hauskaa. Minun mielestäni morsiamenryöstö, pikkutuhmat kännivisat ja karaoke eivät ole sitä, jonkun toisen mielestä ovat. Olen nauttinut kovasti juhlista, joissa vieraille on järjestetty passiivista ajankulua. Siis sellaista katsottavaa ja koettavaa, joka ei vaadi osallistumista tai aikatauluja. Erään kaverini häissä pöytiin oli laitettu pöytänumeroiden mukaan ikävuosikuvia hääparista. Ykköspöydässä oli molemmista 1-vuotiskuva, pöydässä numero 15 rippikuvat jne. Valokuvanäyttely oli loistava tapa tappaa aikaa ja nähdä hääparin kehittyminen vauvoista aikuisiksi.
Me teimme pöytiin vihot, joissa oli pöytäkartat ja pieni esittelyteksti kaikista häävieraista. Esittelytekstien kirjoittaminen oli oma urakkansa, mutta se kannatti. Vierailla oli lukemista pöydissä istuessaan, he saivat kuvan siitä, ketä kaikkia paikalla oli, ja ihmiset olivat selvästi otettuja siitä, että olimme jaksaneet huomioida jokaisen vieraan erikseen edes parilla lauseella.
Lahjapöydän lisäksi valokuvanäyttelyt, kotivideot ja vastaavat ovat mukavaa ajankulua, josta ei tule paineita. Järjestäjiltä unohtuu joskus, että häät eivät stressaa vain hääparia. Kyllä ne jännittävät usein vieraitakin. Jännitys liittyy usein perisuomalaiseen ei-kai-mun-oo-pakko-osallistua-julkisesti-mihinkään -neuroosiin ja huoleen käytännön asioista, kuten ruoan riittävyydestä, vessatauoista, istumajärjestelyistä, autopaikoista ja kotiinpääsystä.
7. Varaa yöpalaa. Tämä on tärkeä viihtyvyyttä parantava juttu isoissa ja pitkään kestävissä juhlissa. Yöruoan ei tarvitse olla mitään hienoa ja monimutkaista. Tärkeämpää on se, että yöpalan syöminen on helppoa, ja tarjolla olisi jotain suolaista. Siinä vaiheessa, kun vieraiden posket alkavat helottaa, ei kovin moni jaksa enää kiinnittää huomiota siihen, onko cocktail-piirakat leivottu ruis- vai vehnätaikinaan.
8. Huomioi lapset ja allergikot, mutta rajansa kaikella. Osa hääpareista haluaa pitää aikuisten juhlat, ja mielestäni vieraiden pitäisi pystyä hyväksymään tämä. On ihan ok mainita kutsussa, että tällä kertaa juhlitaan aikuisten kesken. Asian voi ilmaista myös siten, että kutsu koskee vain vanhempia, ei henkilöitä x ja y perheineen.
Monen parin kohdalla kyse on myös silkasta rahasta. Jokaisen häävieraan kestittäminen maksaa karkeasti arvioituna noin 70 euroa. Suuren lapsikatraan vanhempien kannattaa miettiä tätä ennen kuin pahoittaa mielensä siitä, että Minttu-Mansikka ja Tero-Antero eivät tällä kertaa ole kutsuttujen joukossa. Jos kutsussa ilmaistaan selvästi, että juhlat ovat lapsettomat, ei lapset mukaan ottaneilla ole mielestäni oikeutta valittaa siitä, että tarjolla on vain aikuisten ruokaa, eikä juhlissa ole ohjelmaa lapsille. Jos taas pari haluaa huomioida erityisesti lapset, kannattaa pikkuväelle varata ruokailun lisäksi välipalaa, kuten voileipäainekset, hedelmiä, mehua ja keksejä. Helppoon puuhanurkkaan riittävät piirustusvälineet ja vaikka tietokone tai tabletti, jolta voi katsella lastenohjelmia.
Moni pitopalvelu huomioi perusallergiat automaattisesti. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että allergikoille on varmasti omat annoksensa, jotka on valmistettu ja säilytetty hygieenisesti. Esimerkiksi kananmuna- tai kala-allergia voi olla niin voimakas, että pelkkä ruoan käsittely samalla lautasella allergisoivan aineen kanssa voi laukaista vakavan sairauskohtauksen.
Allergioitaan luetellessaan vieraiden pitäisi muistaa, että nirsous ei ole allergia. Hääparilla ole mitään velvollisuutta kuunnella jokaisen sieni-, kala- ja maustevammaisen toiveita. Jos terve aikuinen ihminen ei suostu syömään muuta kuin nakkeja ja ranskalaisia, se on hänen häpeänsä.
9. Varmista, kuuluuko siivous tilavuokraan ja tiskaus pitopalvelun hintaan. Monissa tiloissa perussiivous kuuluu vuokraan, mutta järjestäjien on itse kerättävä pois koristeet, astiat ja pöytäliinat. Jotkut pitopalvelut jäävät huolehtimaan koko illaksi tiskeistä ja pöytä- ja lautasliinojen keräämisestä. Mitään ei kuitenkaan kannata olettaa, vaan siivousjärjestelyt ja niiden hinta on kannattaa varmistaa etukäteen.
10. Unohda viime hetken morsiusdieetit. Mehukuuri saattaa aiheuttaa vain sen, että hääpuku ei enää istukaan hääpäivänä. Juhliin liittyvä tunnelataus ja järjestelyt hermostuttavat usein jonkin verran. Omaa oloaan ei todellakaan paranna kituuttamalla miinuskaloreilla juuri ennen häitä. Kannattaa mieluummin syödä hyvä aamiainen, jotta jaksaa pitkän päivän.
Heippa! Ihan mielenkiinnosta kyselisin, missä vanhassa suulissa olette juhlineet häitänne, onko mahdollisesti täällä Tampereen seudulla? Olemme itse etsineet Tampereen seudulta juurikin vanhaa suulia häiden juhlapaikaksi ja Vähä-Hisson tila on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, joskin se on hieman kaukana ja ajattelinkin olisiko sellaisia myös jossakin lähempänä.. 🙂
Moikka! Häämme järjestettiin Knuutilan tilalla Kutalassa, Sastamalassa. Paikka on ymmärtääkseni todella suosittu, joten kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin. Kaikki järjestelyihin liittyvä sujui todella jouhevasti ja joustavasti. Tilaan kuuluvassa saunakammarissa voi viettää myös hääyönsä, jos ei halua hotelliin. Me valitsimme juuri tämän vaihtoehdon, koska työn puolesta tulee reissattua niin paljon, että hotellit tuovat mieleen lähinnä kiireen, yksinäisyyden ja työstressin. Oli tosi kiva päästä aamulla omassa rauhassa saunaan ja nautiskella aamupala ulkona järven rannalla. Tässä vielä linkki tilan sivuille. http://www.knuutilantila.net/
Olen kuullut hyvää myös tuosta Vähä-Hisson tilasta, ja muistaakseni olen ollut siellä joissain kyläjuhlissa. Samanlainen, tunnelmallinen ja rustiikkinen tila maalaisromantiikasta pitävälle. Muistelen, että tuo tila taisi olla meille vähän pieni, joten siksi päädyimme Knuutilaan.
Parasta maalaishäissä oli se, että saimme juhlia kaikessa rauhassa. Kukaan ei tullut vinkumaan, että hei, kello on yhdeksän, musiikki pois ja vieraat kotiin. Ja suulista löytyi omasta takaa aivan mieletöntä rekvisiittaa, joten koristelu sujui todella vähällä vaivalla. Simppelit kukka-asetelmat, vähän koivua maitotonkkaan ja siinä se.