Kanapastaa sipuli-persiljakastikkeella

Ennen reseptiä messuan taas hieman. Vihaan kanapastaa. Vihaan myös kanatäytteisiä leipiä, vaikka muuten syön kana todella paljon. En osaa perustella tätä mitenkään järkevästi, mutta tulen aina suorastaan aggressiiviseksi, kun näen kanapastan ravintolan listalla. Tai kun joku kertoo, että hänen lempiruokansa on kanapasta.

Olen yrittänyt selvittää tätä ruokavammaani, koska se hämmentää ennen kaikkea itseäni. Enhän minä ole nirso. Tai siis olen, mutta syön oikeastaan ihan kaikkea, jos se vain on tehty hyvin ja kunnollisista raaka-aineista. Kaikki menee maksamakkarasta pinaattikeittoon, levään ja grilliruokaan.

Paitsi kanapasta.

Kanapastassa ärsyttää ensinnäkin geneerisyys. Useimmiten se on ylikypsäksi keitettyä, kermakastikkeessa uivaa löllöä. Harmaanbeigeä mössöä, jossa ei ole visuaalisia ärsykkeitä. Paitsi ehkä pari vettynyttä paprikanpalaa tuomassa ”kivasti väriä” annokseen. Kaikkein pahin yhdistelmä on liian pehmeä pasta ja kuivaksi kärvennetty kana. Kuiva kana ällöttää myös leivän välissä. Kaikkein yrjöttävin versio kanapastasta on kummallinen Suomi meets onnettomat kokit meets fusion kitchen. Siis kammotus, jossa kermainen, vetelä kanapasta on ryyditetty sinihomejuustolla, pahimmillaan vielä purkkiananaksella.

Kanapastasta tulevat mieleen myös ihmiset, joille minulla ei ole mitään sanottavaa. No eipä varmaan heilläkään minulle. Ne, jotka kertovat lempiruoakseen ”kanapasta Pepsi Maxin kanssa”, herkukseen ”Hesen ruoka ja Makuunin irttarit”, lempimusiikikseen ”no mitä ny Suomipopilta tulee, Happoradio ja sellaset”, harrastuksikseen ”salilla käynti ja pleikka” ja koulutuksekseen ”elämän kova korkea koulu” (kaikki erikseen kirjoitettuna).

Säännöllisin väliajoin annan kanpastalle mahdollisuuden. Olen onnistunut kehittelemään jo pari mukiinmenevää reseptiä. Viime viikolla syntyi tällainen. Teimme pastaa koko viikon tarpeisiin, siis ämpärillisen. Suosittelen, että et kuitenkaan käytä ihan koko spagettipakettia, niin kastike pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa. Annos on joka tapauksessa iso.

400 grammaa spagettia
400-500 grammaa kanan rinta- tai sisäfilettä
80 grammaa suolaista, ilmakuivattua kinkkua
1 pieni kuivattu chili
vähän suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Kastike:

vajaa desi oliiviöljyä
1 avokado
1 ruukku ruohosipulia tai pari vartta kevätsipulia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruokalusikallinen limemehua
2 teelusikallista pinjansiemeniä tai cashewpähkinöitä
1 reilu teelusikallinen hunajaa
suolaa
mustapippuria

Tee ensin kastike. Kaada kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita hienoksi tahnaksi. Voit tehdä kastikkeen myös sauvasekoittimella suuressa astiassa. Anna makujen vetäytyä ainakin puoli tuntia. Jos teet kastikkeen monta tuntia etukäteen ja säilytät sen jääkaapissa, ota se hyvissä ajoin huoneenlämpöön, ettei kylmä kastike jäähdytä pastaa.

Leikkaa kana suikaleiksi lihan syiden myötäisesti. Silppua ilmakuivattu kinkku.  Murskaa kuivattu chili. Kuumenna pannussa öljyä, ja kuullota chiliä hetki, ennen kuin lisäät joukkoon kanan ja kinkun. Paista keskilämmöllä ja sekoittele koko ajan, kunnes kana on täysin kypsää. Parhaan lopputuloksen saat, kun annat kanan kypsyä rauhassa miedolla lämmöllä folion alla. Näin neste ei karkaa, vaan kana pysyy mehevänä. Mausta lopuksi kevyesti suolalla ja pippurilla. Muista, että kinkku on valmiiksi suolaista, ja kastikkeesta tulee lisää makua.

Keitä lopuksi spagetti runsaassa suolavedessä. Lisää spagetti kattilaan vasta, kun vesi kiehuu. Keitä spagetti himpun verran al denteä raaemmaksi, sillä kypsyminen jatkuu, kun lisäät kuuman kanan ja kinkun joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon kastike.

Voit halutessasi korvata kanan kikherneillä ja käyttää hieman enemmän suolaa, kun jätät kinkun pois. Kasvisversion voi tarjota parmesaaniraasteen kera. Kanaversiosta jätin juuston pois, olisi ollut omaan makuuni vähän överi.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*