Kesämiesten kesäruoka aiheutti jumalaisen ähkyn

(*Join ja söin ilmaiseksi)

Pahoittelut taas pitkäksi venähtäneestä tauosta! Minulla on töiden ja kirjoitushommien vuoksi aika kiireinen kevät, ja olen joka toinen viikko flunssassa, joten päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Mölähtelen lähes päivittäin Facebookissa ja nykyään Instagramissakin. Eli hoh hop sinne, jos haluat nähdä kuvan vaikka niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin suklaasydämestä, josta olen jyrsinyt palan pois.

Viime viikolla pääsin varsin maukkaaseen tapahtumaan. Grillikuume-ohjelmassakin kisaavat Chef Santeri Vuosara ja Poppamies Marko Suksi järjestivät Miamissa kirjajulkkarit. Kaksikon luovan yhteistyön tuloksena on syntynyt Kesämiesten kesäruokaa -kirja. Valokuvat on ottanut Anna-Liina Nikus, joka on kuvannut myös Chef Santerin aikaisemmat keittokirjat.

kesamies_kirja



Saimme kirjat omaksemme. Tajusin harmikseni kotona, että en sitten muistanut pyytää omistuskirjoituksia. Kekkereissä tarjoiltiin luonnollisesti kirjan herkkuja, joita tekijät luonnehtivat yhdistelmäksi intuitiivista tekemistä ja insinöörimäistä lämpötilojen tarkkailua. Mielenkiintoista oli se, että Miamin kokit olivat tehneet lähes kaikki ruoat kirjan ohjeiden mukaan. Marko oli ainoastaan savustanut pulled porkin. Tekijät pääsivät siis maistamaan ja näkemään heti tositilanteessa, miten hyvin opit menevät perille.

Pitkä pöytä notkui herkkuja. Jokaisen annoksen viereen oli avattu kirja kyseisen reseptin kohdalta. Tämä oli hyvä idea, sillä annokset ja reseptit jäivät näin paremmin mieleen. Tässä tilaisuudessa ei myöskään tarvinnut hävetä kameran kanssa heilumista. Kirjailijat ja ravintolan väki antoivat kärsivällisesti meidän räpsiä kuvia ennen kuin kävimme ruokien kimppuun. Eli nyt sitten koiranleuat vääntämään vitsiä aiheesta hipsters taking photos of hipsters taking photos of food.

Pyysin Santeria poseeraamaan autokauppiastyyliin.
Pyysin Santeria poseeraamaan autokauppiastyyliin.


Tarjolla oli savustettua pulled porkia punasipuli-punakaali-slaw´n kera, kokonaisena grillattua naudan sisäfileetä ja valkosipuli-rosmariiniperunoita, tomaatti-sipulisalaattia, lohi-karpalocevicheä, lohta purjon ja limen kera ja jälkiruoaksi grillattua ananasta rommikastikkeen ja jäätelön siivittämänä.






Ja sitten analyysia. Nähdessäni lohen olin aika ihmeissäni. Hetken jo ajattelin, että onko pinta todellakin käräytetty tarkoituksella. No olihan se, mutta ei käräytetty, vaan tuhkattu. Grillilohen päälle oli tehty tuhkaus purjon tummasta osasta. Vaalea osa tarjoiltiin tsatsiki-tyyppisenä salaattina ranskankerman ja limen kera.

Hurjasta ulkonäöstään huolimatta annos oli mieletön. Lohi oli juuri sopivan kypsää. Todella pehmeää, mutta rakenne oli napakka. Ei kuivan tikkuinen, ei mössääntynyt. Tuhkaus oli todella hyvää. Sen makua on hankala kuvailla, koska en olisi heti arvannut, että tumma pinta on purjoa. Ihanan suolainen ja rapsakka. Tuhmaa samalla tavalla kuin kärähtänyt grillimakkara. Menee varmasti kokeiluun, maukas kastike myös.

Söin kalan perunoiden kanssa, vaikka ne olikin ajateltu naudan lisukkeiksi. En yleensä välitä kauheasti perunasta, mutta nämäkin olivat onnistuneet nappiin. Rapea pinta, sopivan makea perunalaatu, ja tsiisus tuota rosmariinia. On se vain yrttien kuningas.


Ainoa huono puoli lohessa oli se, että jäin niin sen pauloihin, että ceviche maistui purjon ja yrttien jälkeen todella hennolta. Olisi pitänyt tajuta aloittaa tällä. Nyt mieto maku jäi lohen jalkoihin. Toisaalta karpalo raikasti mukavasti suuta. Se taittoi hyvin myös cevichen lohen rasvaisuutta, eikä leivän päälle sivelty majoneesi tuntunut liian raskaalta.


Kalan jälkeen kävin lihan kimppuun. Silmät söivät taas enemmän kuin vatsa, ja latasin lautaselle aikas kiitettävän annoksen savustettua nyhtöpossua ja punasipulista ja punakaalista tehtyä coleslawia. Yhdistelmä toimi erittäin hyvin. Kolakastike ja savu kaipaavat rinnalleen happoja, ja niitä tässä coleslawissa piisasi.

Kerran jos toisenkin olen valittanut, että kaalisalaatti on jopa paikassa liian mietoa ja majoneesissa uitettua, mutta ei nyt. Olisin saattanut pehmentää salaattia vaikkapa nokareella jugurttia, ainakin, jos tarjoaisin sen sellaisenaan tai miedomman ruoan kanssa. Mutta kuten sanottu, toimi mainiosti vahvan ja rasvaisen possun kanssa.


Nauta jäi nyt muiden herkkujen jalkoihin ihan omaa tyhmyyttäni. Jäin kyselemään Santerilta keittokirjan ja kokkausohjelmien tekemisestä, ja ruoka ehti jäähtyä. Lisäksi olin niin täynnä, etten enää jaksanut nauttia viimeisistä lihapaloista täysillä. Nauta oli paistettu hyvin roseeksi ja oli laadukasta lihaa. Olisi vain pitänyt älytä syödä tämäkin ennen vahvaa pulled porkia ja salaattia, niin olisin saanut mausta paremmin kiinni.

Jotain tekemistä makuaistini turtumisen kanssa tosin voi olla tuolla jännällä punaisella jutulla, joka ilmestyi jostakin tuohon kuvan etualalle. Mikähän lie.


Taistelin kuin taistelinkin vielä puolet jälkiruoasta. Grillatussa ananaksessa oli häijyn maukas kuori etenkin reunoissa. Paistopintaa olisi voinut olla vähän enemmän palan keskelläkin. On se vain niin, että karsinogeenit kruunaavat ruoan. Ja kun niitä karsinogeenejä saa syödä alkoholipitoisen marinadin ja jäätelön kera, aijai.


Pidimme aterian aikana kisastudiota ja katsoimme screeneiltä Grillikuumetta-jaksoa, jossa Santeri ja Marko olivat mukana. Olen aina miettinyt keittokirjoissa ja kokkiohjelmissa tiettyjä juttuja, joihin nyt sain vastauksen. Kuten: kuinka kauan kirjan tekemisessä kestää (tässä noin neljä kuukautta), tehdäänkö sitä pää hiessä aamusta iltaan (tämä tehtiin rennosti ja perioideissa), miten usein annokset epäonnistuvat (harvoin, kun tietää, mitä tekee), ja syödäänkö ne lopulta.

Ajatus siitä, että hienosti aseteltu annos heitettäisiin kylmänä roskiin, on kaltaiselleni lokille täysin sietämätön. Sain mielenrauhan kuultuani, että ei, näitä ruokia ei heitetty roskiin. Aina löytyi vapaaehtoinen syöjä, vaikka Santerin vaimo ja kirjan kuvat ottanut Anna-Liina eivät syökään lihaa.


Paikalla oli myös muita tamperelaisia bloggaajia, kuten julkkareista kirjoittaneet Mansen muijat,Nuorgamin Emmi ja Sivumaun Jani, joka on reseptejä jo testaillutkin. Sosiaalinen ja mutkaton ilta, jonka päätteeksi olin tosin niin uskomattoman täynnä, että kierin vielä Emmin kanssa Prahaan viskille (tosin kukaan muu ei juonut viskiä, paitsi tietysti minä). Seuraavana aamuna olin jonkinlaisessa ruokakrapulassa ja lipitin vain smoothien. Mutta oli se sen arvoista.

Testailen kirjan reseptejä grillikauden alettua. Katsotaan, miten ohjeet toimivat kotioloissa. Kiitokset vielä Markolle ja Santerille rennosta houstaamisesta. Aikamoinen kotiseutuylpeys tässä puskee pintaan. Täällä tapahtuu vaikka mitä, ja luovat ihmiset virittelevät hienoja juttuja.

PS. Huomenna aamulla viideltä hilppaisen Pariisiin. Aion toteuttaa kaikki ihanat kliseet, sikareja ja punkkua Seinen rannalla, baskeri vinoon ja patonki kainaloon. Ruokien tähdittämää raporttia luvassa myöhemmin, Instaan ja Facebookiin raporteeraan paikan päältä.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*