Riika ravintola Forest

Kulinaarimatka Riikassa: Ihanimmat ravintolat, jumalaisimmat humalat

Riika on uusi Tukholma ja Tallinna. Tähän lopputulokseen tulin vierailtuani siellä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. 2000-luvun alussa kävin Riikassa useampaan otteeseen, koska Ryanair lensi sinne suoraan Tampereelta. Sitten lentoyhteys lopetettiin ja Riika jäi. Nyt Air Baltic lentää taas Pirkkalasta Riikaan. Alle tunnin lentomatkan päässä odottaa kulinaristin paratiisi, jonne pääsee Mansesta nopeammin ja helpommin kuin Tallinnaan.

Poreammeellinen penthouse parilla sadalla

Airbnb on toiminut reissuillamme niin kätsysti, että päätimme varata sen kautta kokonaisen huoneiston. Olimme matkalla viiden hengen porukalla ja toiveissa oli hengailla, syödä kiireettömiä aamiaisia, kuunnella musiikkia ja juoruilla pikkutunneille.

Tämä onnistuu miljoona kertaa helpommin, kun kaikki ovat majoittuneet omien hotellihuoneidensa sijaan saman katon alle. Lisäksi aamupalalle pukeutuminen ja buffethärdelli on alkanut ärsyttää vuosi vuodelta enemmän. On kivaa ostaa jääkaappi täyteen paikallisia, häröjä elintarvikkeita, kokkailla itse ja syödä aamiainen rauhassa.

(Tähän väliin tärkeä sivuhuomio: älä hyvä ihminen osta latvialaista kivennäisvettä. Älä! Tuoksu muistuttaa uimahallia ja maku on, krhm, hyvin mineraalinen. Sillä tavalla kuin hörppäisit suullisen merivettä. Juotuasi lasillisen tätä suolapommia alat ymmärtää mainosta, jossa kysellään, ”tekeekö joskus mieli nostaa jalat ylös”.

Myös latvialainen markettibisse on shittiä. Harvoin kaadan olutta viemäriin, mutta nyt eltaantuneen voinen pils lorahti altaaseen. Onneksi panimokulttuuri näyttäisi kukoistavan Riikassa. Joka kulman takana on kivoja baareja ja kahviloita, joissa pääsee kokeilemaan laadukkaita pientuottajien oluita.)

Mutta asiaan, siihen asuntoon. Vuokrasimme noin 100-neliöisen penthouse-huoneiston kävelymatkan päästä ydinkeskustasta. Sijainti oli niin hyvä, että valtaosa matkoista sujui jalan. Taksia käytimme pari kertaa. Taksikulttuurikin on siistiytynyt: meitä ei huijattu kertaakaan, mittari laitettiin aina päälle eikä se juossut tuhatta ja sataa.

Huoneisto oli tilava ja toimiva paria miinusta lukuun ottamatta. Ensinnäkin hissi oli rikki. Tuli pylly pipiksi, kun raahautui pari kertaa päivässä talon ylimpään kerrokseen. Lisäksi kylpyhuoneen poreamme ei toiminut ongelmitta, eikä vuokraaja maininnut tästä.

Kokonaisuutena olimme kuitenkin tyytyväisiä asuntoon. Runsaasti tilaa, elektroniikka pelitti ja majoitus oli tasoonsa ja sijaintiinsa nähden halpa. Kolmen päivän yöpyminen huoneistossamme maksoi vain 250 euroa. Tämä matka -blogin Anna tosin tiesi kertoa, että kesällä airbnb-huoneistojen hinnat nousevat Riikassa pilviin. Kaupungin hintataso on noussut ymmärrettävästi muutenkin kymmenen vuoden takaisesta.

Tosin tietyissä ravintoloissa, kuten palkitussa ja kehutussa Vincentsissä hintatasossa on pelkkää imagolisää, jolla ei ole mitään tekemistä kohonneen elintason tai inflaation kanssa. Vuonna 2006 opiskelija ja juuri työuransa aloittanut insinööri pystyivät syömään Vincentsissä fine dining -illallisen vinguttamatta tiliään nollille. Nyt jo pelkät pääruoat maksavat lähes 30 euroa (!!!!!!!), ja vaikka tulotasomme on kohonnut, emme edes harkinneet käyvämme täällä.

Airbnb_majoitus RiikassaAirbnb_majoitus Riikassa

Airbnb_majoitus Riikassa
Airbnb_majoitus Riikassa

Ostereita Perseessä

Kyllä, luit oikein. Ensimmäisen illallisen nautimme ravintola Per séssä tuomiokirkon ja vanhankaupungin lähellä (Google Maps -karttalinkki täällä). Haluaisin sanoa, että valitsimme paikan luettuamme kehuvia arvioita arvonsa tuntevilta ruokasivustoilta.

Oikeasti halusimme vain syödä paikassa, jonka nimi on perse.

Koska Per sé on niin ku perse on perse on perse öhöhhöö vedin perseessä perseet, oli muuten aika perse ilta. (Keksi tähän oma, nokkela perse-aiheinen kaskusi).

Käynti Per séssä ei jäänyt onneksi vitsin tasolle. Tämä klassista yleiseurooppalaista ruokaa tarjoava ravintola oli parhaita löytöjä aikoihin. Tilasimme aloitteluksi pullon cavaa ja pari osteria per naama. Osterit maksoivat 4 euroa kappaleelta. Ne olivat tuoreita ja kookkaita ja tarjottiin makeanhappaman mangokastikkeen sekä puna- ja ruohosipulin kera.

Pääruoiksi valitsimme grillattua mustekalaa salaatin, purppuraisen perunapyreen ja ponzu-kastikkeen kera, sienirisoton (12,90 e) ja grillattua ankanrintaa tryffeliperunoiden, salaatin ja mustaviinimarjakastikkeen kera (17,70 e).

Mustekala-annos oli täydellinen. Mustekala oli napakan läskinen, mutta ei sitkeä, annoskoko runsas, esillepano kaunis ja makuyhdistelmä ponzun kanssa erinomainen. Risoton maku oli kohdillaan, mutta koostumus hiukan liian kuiva, ja huomautimme tästä. Ankka oli kypsennetty kasin arvoisesti. Liha olisi saanut olla hieman punertavampaa, mutta erinomaisten lisukkeiden ansiosta tämä ei harmittanut.

Jälkkäriksi tilasimme sorbettilajitelman (5,90 e), joka oli todellakin lajitelma. Suomessa tähän hintaan saa yleensä lasikippoon pyöräytetyn pallon ilman sen kummempia lisukkeita. Per sén annoksessa oli neljä sorbettipalloa, jotka oli koristeltu kauniilla kuivatuilla hedelmillä. Kuivatut hedelmäsiivut tuntuivat olevan Riikassa the juttu. Annos kuin annos oli koristeltu niissä lähes jokaisessa ravintolassa.

Per´sen sorbetit olivat ihanan marjaisia ja hedelmäisiä. Voitin päärynäjäätelökammoni maistettuani ensimmäistä kertaa jäätelöä, jossa maistui päärynä sattumineen, ei esanssi.

Ravintola Per se Riika

Ravintola Per se Riika
Ravintola Per se Riika
Ravintola Per se Riika

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta Per sé on hinta-laatusuhteeltaan oivallinen, helppo illallisravintola. Rafla suosittelee pöytävarauksen tekemistä, mutta huomasimme, että monissa paikoissa tämä on markkinointikikka. Turistiporukka istutetaan varattuun pöytään, yleensä paraatipaikalle ikkunan eteen houkuttelemaan väkeä. Muut pöydät eivät olleet varattuja, mutta kaipa meillä oli näyttäytymispöydässämme niin hauskaa, että loppuillasta ravintola oli täysi.

Ruokataidetta Domini Canesissa

Suurin suosikkini testaamistamme ravintoloista oli Domini Canes vanhassakaupungissa (Google Maps -karttalinkki täällä). Se on saanut loistavia arvosteluita niin blogeissa, ruokasivustoilla kuin Trip Advisorissakin. Tupsahdimme tähän ravintolaan kirjaimellisesti sattumalta.

Keittiötä luotsaava kokki on kuulemma myös kuvataiteilija. Tämän todellakin näki ruoista. Myös valoisia pintoja ja mattaharmaata yhdistelevä ravintolasali oli esteettinen elämys. Vaikutelma oli samaan aikaan keväinen, mutta hämärä, kuin maaliskuu.

Tilasimme lounaslistalta lammaskeiton (7,30 e), pastan merenelävillä (9 e), kuhaa hernepyreen ja mango-pistaasitartarin kera (14 e) sekä taimenta rucolan, tomaattien ja perunan kera (13,50). Kuten hinnoista ja kuvista huomaa, kyse ei todellakaan ollut mistään peruslounaasta. Tämä oli liki fine dining -tason ruokaa äärettömän edulliseen hintaan. Iltalista on periaatteessa sama, mutta tuolloin ei tarjoilla pastaa. Hinnat eivät ole illalla kalliimmat.

Tämän ravintolan jokaisessa annoksessa kaikki oli kohdallaan. Pasta oli täydellisen al denteä, kalannahka rapsakkaa ja liha pehmoista. Suola, makeus ja hapot olivat jokaisessa annoksessa tasapainossa. Domini Canesin annoksissa oli runsaasti kuivattuja hedelmälastuja ja marjoja. Lastut olivat paitsi kauniita, mutta toivat myös lisämakuja ja -tasoja annoksiin.

Katsokaa nyt tuota laventelilla maustettua crème brûléeta (4,50 e). Parhaita koskaan syömiäni brûléita niin koostumuksen, ulkonäön kuin maun puolesta. Ja mihin hintaan! Kun lasissa oli vielä päärynälle ja medelle tuoksuvaa, limenvihertävää Thomas Rienhardt Trocken Rieslingiä, aloin uskoa siihen, että kyllä.

Kyllä se kevät sieltä tulee. Oikein hyvä, kaunis ja kupliva kevät.

Riika ravintola Domini Canes
Riika ravintola Domini Canes
Riika ravintola Domini Canes
Riika ravintola Domini Canes

Suosittelen Domini Canesia, jos haluat syödä klassisia annoksia (lue: tunnistettavaa ruokaa, jota syödessäsi et tunne olevasi tyhmä juntti), joiden esillepanon eteen on nähty vaivaa ja joiden jokainen komponentti on käsitelty huolella. Että ihminen voikin tulla onnelliseksi hyvästä pastasta ja jälkkäristä. Tätä crème brûléeta en unohda.

Arjen yläpuolelle Forestissa

Voiko käydä niin hyvä tuuri, että päädyt samalla parin päivän reissulla vielä kolmanteen hehkutettuun paikkaan, jossa on loistava hinta-laatusuhde?

Voi.

Ravintola Forest sijaitsee kävelymatkan päässä zeppeliinihallien kauppapaikoista (Google Maps -karttalinkki täällä). Hintataso on samaa luokkaa kuin Per séssä, ruoan tasoon nähden siis suomalaisittain alhainen. Täällä voi nautiskella esimerkiksi viiden ruokalajin tasting-menun vain 30 eurolla. Kävelykadun valo siivilöityy kauniisti viherkasveilla sisustettuun, beigeen saliin. Seesteisessä ravintolassa oli mukava rauhoittua monen tunnin kävelyturneen jälkeen.

Valitsimme myöhäiseksi lounaaksi tomaattista kalakeittoa (9 e), grillattua monnia hernepyreen ja kauden kasvisten kera sekä pastaa tiikeriravuilla (15,20 e).

”Kevyen” keiton tilannut naureskeli, kun soppa osoittautuikin kalamuhennokseksi paksulla tomaattipyreepohjalla. Olisin itse kaivannut koostumukseen liemimäisyyttä, mutta sekä kala että sosepohja maistuivat herkullisilta. Tämänkin ravintolan pastassa kypsyysaste oli täydellisesti kohdillaan. Vain monniannoksen kala olisi saanut viivähtää pannulla hetken pidempään.

Todellinen wou-elämys koettiin, kun jälkiruoat saapuivat pöytään. Tryffelihunajan kera tarjoiltu juustolajitelma (9,90 e) tarkoitti noin 200 grammaa erilaisia juustoja. Tämä olisi kokonainen ateria leivän ja viinin kanssa. Forest vei myös sorbettilajitelman käsitteen omalle tasolleen. Sorbetti (5,90 e) tarjoiltiin pöytään höyryävän kylmästä, havuilla koristellusta jäälyhdystä. Efekti oli niin huima, että annosta ihmeteltiin myös lähipöydistä. Sarjassamme tätäkään jälkiruokaa en unohda koskaan, vaikka en ole jälkkäri-ihminen.

Ja hei, pieni, mutta ihana nyanssi. Jokaisessa testaamassani ravintolassa tavallinen suodatinkahvikin tarjoiltiin vaahdotetun maidon kera, myös Forestissa.

Riika ravintola Forest

Riika ravintola Forest

Riika ravintola Forest

Riika ravintola Forest

Riika ravintola Forest
Riika ravintola Forest
Forestista saa paitsi unohtumatonta lounasta, myös kohtuuhintaisen illallisen. Seitsemän ruokalajinkin tasting-menu näkyy maksavan vain 40 euroa. Juomalistalta löytyy viinien lisäksi kattava valikoima paikallisia oluita, marjaviinejä ja liköörejä.

Kauppahalliin ja kaljoittelemaan

Riikan markkinatori kauppahalleineen (tunnetaan myös zeppeliinihalleina, Google Maps -karttalinkki täällä) on kokemuksen arvoinen piipahdus. Muistelen, että kymmenen vuotta sitten halleissa oli enemmän krääsää ja kärpäsiä, mutta vähemmän laadukasta ruokaa.

Omat hauskat omituisuutensa halleista löytyvät edelleen. Vitriineissä on lihan ja vihannesten lisäksi myynnissä taidetta. Jep. Kökköjä akvarellimaalauksia lasikuvun alla, samoin kaikenkarvaista käsityöhelyä, kuten meripihkasta tehtyjä parimetrisiä kuusia. Miten ois, eteiseen?

Valtaosa tarjonnasta on onneksi hyvää ruokaa. Kaikkia mahdollisia ruhonosia kärsistä kieliin ja laardiin on myynnissä enemmän kuin yhdessäkään suomalaisessa kauppahallissa. Minä kuolasin vihanneskojujen yrttiryppäitä, granaattiomenoita ja hapatettuja säilykkeitä.

Riikan kauppahallitKauppahalleista löytyi myös kivoja herkkukauppoja, baareja ja ruokapaikkoja. Ja kun puhe oli hyvistä pienpanimopaikoista: kauppahalleilta löytyy tällainen, Labietis-panimon baari.

Tilasimme tasting-setin erilaisia oluita. Tuopillinen maksoi noin 3 euroa. Myös vanhankaupungin Queens Pubissa (Google Maps -karttalinkki täällä) voi tilata neljän oluen tasting-lajitelman noin 7 eurolla. Myös belgialaistyylistä Bon Vivantia (Google Maps -karttalinkki täällä) kehutaan hyväksi olut- ja istuskelupaikaksi.

Riikan kauppahallit

Persoonallinen olutpaikka on taidekauppa-galleria Istaba (Google Maps -karttalinkki täällä). Alakerrassa on kauppa, josta voi ostaa paikallisia käsitöitä, koruja, vaatteita ja maalauksia. Yläkerrassa taas on jotain nerokasta: kaljaparvi! Vanhoilla huonekaluilla somistetulla parvella voi syödä vohveleita, juoda kahvit, maistella erikoisoluita ja kurkistella alas kauppaan.

Sitten vielä superindie vinkki, jos tykkäät oudonsöpöistä paikoista. Salakapakka Aleponija pitää hyvin matalaa profiilia. Tämän karttalinkin avulla voit löytää vanhaan puutaloon tehdyn Twin Peaks -henkisen kapakan, vaikka se vaatii hieman etsimistä. Aleponijassa on vaikea tietää, kuka on asiakas ja kuka henkilökuntaa. Kaikki ovat hauskalla tavalla vähän häröjä ja nukkaisia. Baarissa on myös hyvä erikoisolutvalikoima, mukava tunnelma ja baarikissa!

Paikan henkeä kuvastaa se, että eräs seurue pelasi shakkia ja siemaili teetä posliiniastiastosta. Menimme kysymään tiskiltä, mitä pannullinen kovaa teetä maksaa. Baarimikko raapi päätään ja totesi, että hän ei itse asiassa tiedä, mitä seurue juo. Olivat kuulemma tulleet baariin oman kannunsa ja kuppiensa kanssa, eikä hänellä ollut mitään tarvetta puuttua asiaan.

Rumuus ja kauneus käyvät Riikassa käsi kädessä

En jaksanut valokuvata keskustan pömpöösejä turistikohteita. You know, Mustapäiden taloa ja vastaavia. Ne on kuvattu ja analysoitu puhki miljoonassa matkablogissa, enkä koe, että toisin aiheeseen mitään lisäarvoa.

Mielestäni Riikasta saa paljon irti vain maleksimalla ja poikkeamalla hauskan näköisiin puoteihin. Nautin kovasti siitä, että vaikka kaupunki on siistiytynyt, rujous on edelleen kiinteä osa sen persoonaa. Jokaista kimaltavaa kattoa kohden on ränsistynyt jugend-talo, hölmö mainos, hylätty puuvaja tai mauton sekatavarakauppa.

Miehitysmuseo olisi kiinnostanut meitä, mutta se oli remontissa. Löysimme kuitenkin pari kivaa nörttipaikkaa. Joen varrella sijaitseva kansalliskirjasto on upea (Google Maps -karttalinkki täällä) etenkin aurinkoisena päivänä, kun valo ja vesi heijastuvat rakennuksen seiniin. Moderni, suuri ja avara kirjasto on sisältäkin kaunis. Kannattaakin poiketa ihan vain ihastelemassa tätä sanojen pyhättöä.

Riikan miehitysmuseo
Tekemistä Riikassa

Tekemistä Riikassa

Riikan rautatiemuseo löytyy kirjaston kupeesta (Google Maps -karttalinkki täällä). Sisäänpääsy maksoi muistaakseni huikeat kaksi euroa. Näyttelyn sisältö oli hyvin riikalainen. Suomeksi: osittain aivan hel-vetin outo. Perinteisen tavaran, kuten vanhojen vaatteiden ja entisöityjen vetureiden lisäksi museossa oli muun muassa puolialastomia nukkeja, joiden vähäpukeisuutta ei selitelty.

Riikan rautatiemuseoSuosikkejani olivat nämä korkit, joihin oli imeytetty entisaikojen hajuja. Kyllä, oikein luit. Korkeista voi nuuhkia, miltä tuoksuivat vaikkapa ”peseytymättömät, asemahallissa nukkuvat juopot” ja 1800-luvun akvaviitti.

Että siitä sitten haistelemaan.

Riikan rautatiemuseo

Lopuksi vielä vinkki maisemahaukoille. Riikan keskustassa sijaitsevan Radisson Blu Conference & Spa -hotellin ylimmän kerroksen Skyline -baari (Google Maps -karttalinkki täällä) on paras paikka ihailla näkymiä kaupungin yli. Rujo kauneus avautuu yläilmoista henkeäsalpaavalla tavalla. Näet samalla silmäyksellä rähjäiset takapihat ja viimeisen päälle restauroidut, kullanhohtoiset edustusrakennukset.

Täällä osataan tehdä myös laadukkaita drinksuja. Niiden hinta on latvialaisittain korkea, mutta suomalaisissa kipurajoissa.

Hei hei, sinä kiehtova, monikasvoinen kaunotar! Toivottavasti tapaamme pian uudelleen.

Radisson Blu Skyline-baari Riika

 

2 kommenttia

  1. Nyt tuli asiantuntevat vinkit, kiitos 🙂

  2. No voi kiitos! Tämä oli kyllä poikkeuksellisen onnistunut ruokareissu. Vain yksi rafla oli täysi susi. Niin kamalaa pizzaa, että melkein itku tuli ja kyllä harmitti, kun ulos astuessamme huomasimme, että vieressä olisi ollut White Guide -paikka, jossa syötiin ostereita sellaisesta valtavasta tornista. Mutta kokonaisuutena oli kyllä todellinen ruokakaupunki ja hyvät paikat suorastaan kävelivät syliin! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*