Parga Meteora kanjoni

Nähtävyyksiä, luontoa ja kivaa tekemistä Pargassa

Kun Suomen loppukesä tarjoilee hellää lämpöään ja valoaan sylin täydeltä, on hyvä hetki muistella lomamatkaa. Kirjoittelinkin jo Pargan ravintolatärpeistä. Nyt paneudun Pargan nähtävyyksiin ja upeaan luontoon.

Pargan satama

Itse Pargan keskusta on pieni. Se tulee erittäin tutuksi viikon reissulla. Kahden viikon matkalla alkaa kaivata jo uusia virikkeitä. Kuten aikaisemmilla matkoillamme, vuokrasimme auton ja teimme pari pidempää retkeä. Kreetalla vuokraamamme autot ovat olleet tasoltaan, krhm, vaihtelevia. Takapenkillä tulee 37 asteen helteessä vähän poppa, jos ilmastointi ei toimi kunnolla…

Nyt automme olivat tuliteriä. Kytkintuntumaa sai tietenkin taas haeskella, mutta alkukankeuksien jälkeen kaarat pelittivät hyvin. Ja mikä tärkeintä – ilmastointi toimi! Pargassa kannattaa harkita myös mopon, skootterin tai polkupyörän vuokraamista. Paikalliset huristelevat mäkisissä kylissä mopoilla. Mies vuokrasi polkupyörän hyvällä diilillä: normaalisti viikko maksaisi 40 euroa ja yksittäiset lisäpäivät melkein 10 euroa päivä. Ville sai kuitenkin puhuttua pyörän itselleen 10 päiväksi noin 50 eurolla. Sillä se sitten sotki joka aamu kiltisti lähikylään ostamaan meille tuoretta leipää, kun minä vielä mammin lakanoissa.

Ensimmäisenä autoilupäivänä suuntasimme antiikin tarujen Manalan virralle. Acheronin joki, jota kutsutaan myös Styxiksi, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Pargasta. Käynti oli ajomatkan arvoinen. Joki on äärettömän kirkasvetinen, rannan vehreä metsä kuin suoraan satukirjasta. Vesi on hirmuisen kylmää. Siis niin kylmää, että jaloista lähti tunto. Propsit sille, joka uskaltaa uida tässä vedessä.

Matalan joen virtaus on yllättävän voimakas. Yllytin miehen kahlaamaan vastarannalle, jossa joku jäppinen myi grillattua maissia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki yrittäjät eivät päässeet vastarannalle, ja eräs kovakuntoisen näköinen jenkkinainen kaatui päistikkaa keskelle jokea. Lasten kanssa kannattaa siis olla varovainen.

Parga Manalanvirta Acheron Styx
Parga Manalanvirta Acheron Styx
Parga Manalanvirta Acheron Styx
Rannasta voi vuokrata erilaisia veneitä. Metsämaastossa pääsee myös ratsastamaan. Jalkakylvyn jälkeen ajelimme läheiseen pikkukylään, jossa söimme mainion lounaan. Ravintolan omistaja sai myytyä meille vielä halvan jokiristeilypaketin. Lähdimme katsomaan Acheronia laivasta käsin. Kokemus oli erittäin kreikkalainen. Ravintoloitsijan kaveri nimittäin hyppäsi ex tempore paattiin ja veti meille opastetun kiertoajelun, vaikka hän siis ei ole aluksella töissä. Nainen luritteli melkoiset pätkät antiikin mytologiaa ja totesi sitten, että sori kun mä en oikeesti tiedä tästä mitään ja puhun englantiakin niin huonosti.

Just.

Seuraavana päivänä lähdimme pidemmälle automatkalle. 200 kilometrin päässä Pargasta sijaitsee Kreikan oma Grand Canyon, Meteoran huikea kanjonialue luostareineen. Tiet olivat yllättävän hyväkuntoisia, mitä nyt pari kertaa piti tehdä äkkijarrutus, koska kilpikonna ylitti tietä. Albania sijaitsee Pargan lähellä, mutta siellä tiet ovat kuulemma paljon kehnompia. Autovuokraamojen vakuutukset eivät myöskään koske Albanian puolella sattuvia onnettomuuksia.

Parin tunnin matka Meteoraan päättyi mutkitteleville serpentiiniteille. Korvat menivät lukkoon ja sipsipussi paisui räjähdyspisteeseen, koska ilmanpaine-ero oli niin valtava merenpintaan verrattuna. Tämäkin ajomatka oli hikoilun ja navigointisekoilujen arvoinen. Guinnessin mukaan Meteora on korkeampi ja syvempi kuin Grand Canyon, ja näkymät ovat henkeäsalpaavat. Olimme niin korkealla, että se tuntui epätodeliselta. Pelkään kiivetä keittiön tikkaille, mutta täällä olimme niin korkealla, etten enää edes osannut ahdistua.

Parga Meteoran kanjoni

Kanjonissa on vielä jäänteitä 1300-luvulla rakennetuista luostareista. Löytyipä sieltä nykyisten munkkien koriskenttäkin sekä pieni uskonnollista krääsää myyvä kauppa, jossa munkiherra maalasi ikoneita. Jännitin vähän, millainen kohde tämä olisi 3-vuotiaan kanssa, mutta pelko oli turha. Lasta pitää tietenkin vahtia tarkasti, koska alueella on paljon täysin suojaamattomia satojen metrien pudotuksia. Tyttöä ei kuitenkaan pelottanut. Hän oli tohkeissaan ”linnoista”, joissa kuulemma asui prinsessoja, mörköjä ja ties mitä jengiä.

Meteoran kupeessa on pieni idyllinen vuoristokylä. Siellä on käsityöläismuseo kauppoineen ja useampikin kivan oloinen ravintola. Valitsimme sen, jossa oli paras terassi, emmekä pettyneet. Palvelu oli verkkaista, mutta sydämellistä, piiraat ja marinoidut pavut erinomaisia. Ja tsekkaa beibe toi lihavarras. Grrrrrr.

parga_vuoristo2_luostari
Parga Meteora kylä ravintola
Parga Meteora kylä ravintola
Parga Meteora ravintolat
parga_ravintola_voipavut

Yksi Pargan maamerkeistä on Ali Pashan linna, joka sijaitsee vuoren laella muutaman kilometrin päässä keskustasta. Jotkut hullut reippailijat kävelevät sinne, mutta me hurautimme autolla. Täälläkin voi nauttia raunioromantiikasta ja upeista maisemista. Lapsi höpötti taas prinsessoista ja halusi tutkia jokaisen kolon ja kivenlohkareen.

Rantoja Pargassa on kolme: Lichnos, Valtos ja Krioner, ja ne ovat kohtuullisen kokoisia ja suht rauhallisia. Meidän lähirantamme Valtos oli keskisuuri. Vuorilta katsoen vasemmalla oli enemmän turistihärdelliä ja kalliimmat tuolit. Aivan rannan oikeassa nurkassa on ravintola, jossa tuolit kuuluvat ostosten hintaan. Voit siis köllötellä tuolissa, vaikka ostaisit vain parin euron limun. Tietenkin ravintola voittaa tässä, sillä suuri osa asiakkaista jää paikkaan myös syömään. Ravintolan vieressä on makea, kirkasvetinen joki, joka virtaa mereen. Siinä on kiva kahlailla, jos ei uskaltaudu aaltoihin.

Keskustasta mieleeni jäi Paragaean vanha oliiviöljytehdas, josta on tehty museo. Museossa järjestetään opastettuja kierroksia, joihin kuuluu oliiviöljy-tasting. Museossa on kiva pieni kauppa, ja siellä järjestetään myös ruokakursseja. Upeinta oli päästä ihmettelemään vanhoja, valtavia koneita, joilla tehtaaseen puskettiin aikoinaan virtaa. Oliiviöljy hyödynnettiin kuorimäskejä ja viimeistä pisaraa myöten. Syötäväksi kelpaamattomasta öljystä tehtiin saippuaa, kuorista lämmityspellettejä.

Hotellin lähistöltä löytyi kauniita vaellusreittejä, joilla pääsimme tutkimaan läheltä pargalaisia oliivipuita. Italialaiset istuttivat aikoinaan puut, ja ne ovat aivan omanlaisiaan. Pargan oliivilehdot ovat paljon korkeampia ja vehmaampia kuin esimerkiksi Kreetan kitukasvuisemmat puut. Yhden kävelyreitin varrelta löytyi vanha mylly, josta on tehty museo. Myllylle pääsee myös keskustasta lähtevillä turistijunilla. Myllyn lähellä on upea vesiputous, ja myllyllä on pieni kahvila. Sieltä saa äärettömän hyvää tuoreista hedelmistä tehtyä sitruuna- ja appelsiinimehua.

parga_oliivipuut
Unohdin antaa ravintolapostauksessa yhden vinkin, joten kerrotaanpa vielä se loppuun. Maistelimme taas kreikkalaisia kebabeja oli gyros pitoja. Kreikassa sekä liha että ranskalaiset pannaan pitan väliin. Rasvaisten maustekastikkeiden sijaan kebab höystetään tsatsikilla.

Parhaat gyrokset löytyivät aika yllättävästä paikasta. En tietenkään ottanut kahvilan nimeä ylös, mutta ehkäpä joku osaa suunnistaa sinne ohjeideni perusteella. Pargan keskustassa on kirkko, ja rannasta katsottuna kirkon oikealla puolella on aina takseja parkissa. Oikealla puolella kirkon vieressä on myös isohko kebab-paikka. Se muistuttaa sporttibaaria ja vaikuttaa aika länkkäriltä, mutta älä anna ulkokuoren hämätä. Sain kahdella eurolla yhden parhaista gyroksista ikinä. Niin pehmeää pitaa, mehukasta kanaa ja reilulla valkosipulilla maustettua jugurttia. Oih!

Oman mausteensa ruokailukokemukseen toi viereisen kirkon pappi. Hän poikkesi syömässä ja alkoi yhtäkkiä pitää spontaania messua. Arvelimme, että kyse oli ehkä uuden liiketilan siunaamisesta. Koko ravintola pysähtyi, kun kaikki riensivät kuuntelemaan pyhiä sanoja. Toimituksensa jälkeen pappi häippäsi kirkkoon kainalossaan dogi bägiin kääritty kebsu, kännykkä kourassaan.

Niin kreikkalaista.

Parga hyvä kebabravintola

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*