Nämä asiat ärsyttävät resepteissä – top 5

Somessa kiersi viime viikolla Epicuriousin juttu, jossa listataan 20 ärsyttävintä asiaa resepteissä. Lista sai minutkin miettimään aihetta niin paljon, että alkoi oikein syyhyttää ärsytyksestä. Olkoonkin, että osa listan asioista on turhaa nillitystä, jotka on keksitty luultavasti siksi, että kirjoittaja on halunnut juttunsa kivan tasaluvun tyyliin, 10 ärsyttävintä sitä tai 20 omituisinta tätä.

Itse en ärsyynny kuvattomista resepteistä, en ainakaan, jos kyse on todella simppelistä ja tutusta ruoasta, tyyliin ruskea kastike tai kauralastut. Sen sijaan seuraavat asiat resepteissä aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. (No okei, onhan sitä harmaata aivan helvetisti jo omasta takaa. Jos en värjäisi tukkaani, olisin ihan Gandalfin näköinen.)

1. Tarpeettoman monimutkaiset reseptit

Erityisesti Helsingin Sanomien ruokaliitteen ohjeet ovat joskus tällaisia. Olen ällistynyt monta kertaa, kun pitkän reseptin takaa paljastuukin yksinkertainen risotto tai keitto. Resepti saadaan kuulostamaan työläältä ja vaikealta, jos kaikki kasvikset pitää paloitella eri muotoisiksi, ja ohjeessa neuvotaan, missä järjestyksessä bataattilohkot ja sipulimurska pitää nostaa muovikippoon odottelemaan pannulle pääsyä.

Olen yrittänyt karsia omista resepteistäni turhaa kädestä pitämistä. En neuvo kuullottamaan sipuleita ”pyörivin ottein”, jos kädenvatkaamisliikkellä ei oikeasti ole mitään tekemistä lopputuloksen kanssa, vaan kyse on vain omasta maneeristani.

Toki joskus on hyvä antaa pieniä kikkakolmosia, jotka helpottavat ja nopeuttavat ruoanlaittoa. Todella monet työvaiheet voi kuitenkin tehdä useilla tavoilla oikein. Kokematon kokki hämmentyy turhaan, jos ohjeessa neuvotaan, millaisella otteella hänen pitää tarttua nuolimeen ja koska saa hengittää.

täytetyt paprikat
2. Mausteiden pihtailu

Käytän mausteita lähes poikkeuksetta enemmän kuin resepteissä, ja tiedän monen kokkailuun hurahtaneen kaverini toimivan samoin. Kaikkein tarkin olen leivonnaisten maustamisen kanssa. Lisäksi on muutamia mausteita, joiden kanssa yritän himmailla intoani. Hyppysellinen valkopippuria antaa ruokaan kulmaa. Liian suuri määrä luo siihen tunkkaisen, pussikeitomaisen sivumaun. Myös vahvojen chilien kanssa on hyvä olla tarkkana.

Mielestäni maistelu on todella tärkeä osa ruoanlaittoa ja etenkin sen opettelua. Mausteita ei tarvitse pelätä. On hyvä lisätä niitä vähän kerrallaan, aina kämmenen tai lusikan kautta, jotta keittiöstä ei kuulu sitä surullisenkuuluisaa ohoa. Suolan ja sokerin määrän mittaan vain leivonnaisiin. Yleensä en merkitse omiin ohjeisiini tarkkoja määriä näille mausteille. Lisään sokeria lähes kaikkiin ruokiin hyppysellisen, koska se saa muut mausteet suorastaan kukkimaan. Tomaattipohjaisiin ruokiin sokeria voi lisätä yhtä paljon kuin suolaa.

Ymmärrän, että ravintoloiden ja suurkeittiöiden reseptiikassa tarvitaan tarkat maustemäärät, mutta kotikeittiössä voi toimia vapaammin. Makuaistini on kehittynyt juurikin maistelemalla, ei teelusikallisia tuijottamalla. Ja intialaiset ruoat, pliis. Ihanko oikeasti teelusikallinen currya ja puolikas garam masalaa riittää kuuden hengen annokseen?

Sodhi-curry

3. Keskiaikaiset britti- ja jenkkimitat

Juu juu. Netti on pulloillaan hirveän käteviä ja kivoja laskureita. Niillä voi muuttaa kupilliset deseiksi ja unssit grammoiksi.

Mutta kun ei vain jaksaisi säätää.

Tämä taitaa olla suurin syy siihen, miksi en melkein koskaan käytä jenkki- ja brittireseptejä muina kuin innoittajina. Haen englanninkielisiltä ruokasivustoilta ideoita, ja onneksi aika monien reseptien mitat voi unohtaa ja käyttää makuaistiaan. Jos löydän hyvän leivonnaisreseptin, yritän googletella mahdollisimman samantyyppisen suomalaisen ohjeen, josta tarkistan mitat sen sijaan, että alkaisin muunnella niitä laskureilla.

Miksi oi miksi te ette voi siirtyä kilomittoihin? Miksi ilmoitatte pituudet ties minä kääpiönjalkoina ja painot keskiaikaisen munkin päivittäisenä vellikipollisena? Miksi?

4. Työläiden esivalmistelujen mainitseminen liian myöhään

En kauheasti tuijottele resepteihin merkittyjä valmistusaikoja. Haluan kuitenkin tietää, onko ruoassa jotakin todella työlästä esivalmisteltavaa, joka pitäisi tehdä mieluiten edellisenä päivänä. Yritän muistaa mainita omissa ohjeissani jo aluksi, että tätä soppaa saa sitten haudutella pari tuntia, tai näiden pähkinöiden kanssa joudut nyhvertämään.

On todella ärsyttävää törmätä vasta reseptin puolivälissä mainintaan ”anna fileiden marinoitua ainakin viisi tuntia” tai ”pane pavut likoamaan edellisenä iltana”. Juu juu, on tässä omaakin mokaa. Pitäisi aina malttaa lukea ohjeet tarkasti ennen kuin syöksyy kauppaan ja kauhan varteen.

Mutta silti. Jos minun pitää kasvattaa itse puu, jonka tuottaman sitruunan kuorta raastetaan hyppysellinen kanan päälle, haluan tietää tästä riittävän ajoissa.

paahdetut paprikat pähkinäkastike

5. Raaka-aineiden sekava järjestys

Yritän listata raaka-aineet omiin resepteihini isoimmasta pienimpään ja käsittelyjärjestyksessä. Jos teen vaikkapa uunipossua ja juureksia, järjestys on liha, kasvikset, mausteet. Menen ihan sekaisin, jos reseptin alussa mainitaan liha, sitten luetellaan lista itämaisia mausteita, väliin pomppaa jostain randomisti pari porkkanaa, sitten puhutaan kuullotuksessa käytetystä öljystä, heitetään väliin taas pari maustetta ja loppuun perunat. Wtf?

Jos reseptissä on useita osia, jotka maustetaan erikseen, toivon, että näiden osasten raaka-aineet erotellaan jo luettelossa. Jos teen vaikkapa kakun, jossa sekä taikinaan että kuorrutteeseen tulee tomusokeria, haluan, että resepti erotellaan ”kakkupohjaksi” ja ”kuorrutteeksi”. On todella hämäävää, jos raaka-ainelistassa lukee 2 desiä tomusokeria eikä erotella selvästi, että 1 desi sokeria tulee taikinaan, 1 desi kuorrutteeseen.

Tässä siis olivat omat, nopeasti mieleeni tulevat ärsytykset. Ja kun nyt tälle päälle satuin, ärsyttävyyksiä putkahtelee varmasti enemmänkin mieleen. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin nillittää todella tärkeistä, yhteiskuntaa ja yksilöä syvästi järisyttävistä aiheista? Kuten siitä, että vasta reseptin lopussa mainitaan, että ”älä sekoita taikinaa, jotta siihen ei tule sitkoa, vaan nostele jauhot varovasti munavaahtoon”.

Siis sen jälkeen, kun olet vatkannut taikinaa antaumuksella 20 minuuttia ja kuvitellut olevasi kovinkin perusteellinen ja näppärä kokki.

V***UH!!!!!!!!!!!!!!!

(Tämän vuoksi reseptiikan tärkein maininta on aina kokin marinointi.)

 

10 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.