Wanha Posti oma olut olutvalikoima

Oluttrendejä maistelemassa Wanhassa Postissa

(*Söin ja join ilmaiseksi)

Olen kuullut huhuja, että ipat alkavat olla so last season. Huomattuani Hämeenkyrössä, että maalaismarkettienkin hyllyt notkuvat peruslagerin lisäksi ipaa, totesin, että niin se taitaa olla. Jos haluat olla varteenotettava hipster, joka nyrpistelee nenäänsä tavisten jutuille, valitset tuoppiisi saisonin.

Aavistukseni saivat vahvistusta, kun kävin Wanhan Postin nimikko-oluen tastingissa. Wanha Posti on yksi Tampereen keskustan tunnetuimmista ja vanhimmista pubeista, jossa on hyvä olutvalikoima. Se sai nyt oman oluen, jonka takana on Nokian Panimo. Pääsimme maistelemaan uutuutta ja kurkistamaan jopa purkkeihin, joissa muhi oluen raaka-aineita.

Wanha Posti Imperial stout oma olut

 

Wanha Posti uudistunut

Ideana on tarjota jatkossa talon kausittain vaihtuva olut. Postin ensimmäinen oma olut on tumma, 6,5 promillen vahvuinen imperial stout. Se on maultaan kahvinen, paahteinen ja tukevasti humaloitu.

En ole tummien oluiden ylin ystävä, koska ne ovat joskus liian täyttäviä. Bisse suurin piirtein kävelee tuopista ulos ja paloittelee itse itsensä annospaloiksi, ja olen ähkyssä yhden tuopin jälkeen. Wanhan Postin talvioluessa on kuitenkin hitunen marjaisuutta ja tumman suklaan karvautta, jotka raikastavat makua. Joimme Villen kanssa pienen pintin puoliksi, ja kokonainenkin olisi uponnut helposti.

Hannele Janhunen ja Miitri Jokitie Nokian Panimolta esittelivät olutta ja valottivat tulevia yhteistyösuunnitelmia. Kesällä Wanhan Postin olut saattaa olla esimerkiksi greipillä maustettu pils.

Wanhan Postin oma olut Nokian Panimo

Nokian Panimo olut hiiva mallas humala

Hannele ja Miitri vahvistivat kuulemani huhut oikeiksi. Ipa tuskin menee hetkessä pois muodista – ei ehkä koskaan, kun entinen lager-kansa on päässyt sen makuun. Oluthifistelijät etsivät kuitenkin jo uusia tuulia. Panimon väki ennustaa juuri saisonista, pilsistä sekä katkerista oluista hittejä, jotka breikkaavat jo tänä kesänä.

Tätä uumoiltiin myös Muusassa, jossa kävin syömässä viime viikolla. Pyysin tarjoilijaa suosittelemaan minulle jotakin, mitä hän suosittelisi itsetietoisella nirsoilijahipsterille. Lasiin päätyi ihanan raikasta, mutta ryhdikästä sour alea, joka oli kypsytetty tammitynnyrissä hapankirsikoiden kera.

Maku oli hieman samantyyppinen kuin belgialaisissa labmiceissa. Makeutta oli kuitenkin paljon vähemmän, ja olut maistui selvästi oluelta. Monet lambicithan ovat sellaisia, että oluenvihaajat aloittavat totuttelun niistä.

Hannelen ja Miitrin vinkeistä innostuneena maistelin seuraavana iltana lenkin jälkeen Salhojankadun Pubissa pilsin ja saisonin. Luulen, että hyvä, luonteikas saison voisi olla ensi kesänä minun syntinen janojuomani. Ja jos Nokian Panimon idea greippipilsistä toteutuu, käyn kyllä maistelemassa sen Postissa.

Wanhassa Postissa kannattaa pyörähtää myös kurkkaamassa uutta sisustusta, jonka on loihtinut Petra-Miisa Juusenaho. Täältä voi bongata esimerkiksi vanhan kolikkopuhelimen sekä paljon rock-henkistä rekvisiittaa. Ville oli ihan nostalgiafiiliksissä, koska se kävi Postissa paljon alaik- siis nuorena ja vetreänä miehenä. Omilla papereillaan, tietty.

Henkilökunnan kanssa turistessani selvisi, että tämä ei kuitenkaan ole Wanhan Postin ensimmäinen oma olut. Pubilla on ollut itse tehty talon olut myös 90-luvulla. Sitä pantiin nykyisen tupakkakopin paikalla olevassa nurkkahuoneessa.

Oli myös mukavaa kuulla, että tamperelaisten alkoholinkäyttö näyttäisi kehittyvän fiksuun suuntaan. Ihmiset eivät tule enää neljälle hanabisselle, vaan ostavat mieluummin yhden tai kaksi hintavampaa laatuolutta. Juomia on opittu maistelemaan, ja myös naiset ovat innostuneet oluista. Miehet tilaavat siideriä jopa naisia useammin, ja mango-passion-vanilja-light-kammotukset alkavat olla eilispäivää, luojan kiitos. Suosituimpia ovat aidon omenaiset cloydy-siiderit.

Oluttilanne alkaa mielestäni olla Tampereella jo aikas mallillaan. Seuraavaksi kaipaisin baareihin ja ravintoloihin laajempia gini-, sherry- ja port-valikoimia. Inezissä on onneksi sherryjä laidasta laitaan, mutta harmillisen monessa ravintolassa digestiiviksi tarjotaan vain yhtä, aika makeaa sherryä. Minulle kolahtavat eniten puolikuivat, ja myös porteihin olisi kiva tutustua enemmän.

 

4 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*