viikon syömiset

Photoshoppaamaton totuus: mitä ruokabloggaaja oikeasti syö?

Reilu kuukausi sitten sain Emmiltä haasteen: kuvaa viikon ajan kaikki ateriasi ja julkaise käsittelemättömät kuvat blogissasi.

Innostuin haasteesta, sillä vaikka osallistun itsekin tämän siloitellun blogi- ja Instagram-todellisuuden rakentamiseen, se samaan aikaan ärsyttää ja huvittaa minua.

Tiedän, tiedän, tiedän.

On mukavaa katsella nättejä annoskuvia ja ihastella blogeja, joiden elämän valkotasapaino ja sävyt ovat täydellisesti kohdillaan. Jos kuvissa on leivänmurusia, ne on ripoteltu harkitusti tuomaan annokseen sitä kuuluisaa rustiikkista tunnelmaa. Samoin tikkuisista laudoista tehdyt kuvausalustat ja rutistellut sanomalehti- ja leivinpaperit.

Niitä kuvia on kiva katsella ja väkertää tietyssä mielentilassa. Aivan samaan tapaan on mukavaa lueskella Glorian kotia ja katsella hyväntuulisia puutarhaohjelmia. Mutta eihän elämä ole sitä. Tiedän sisustusbloggaajan, jonka kotona vallitsee kaaos, jota ei koskaan uskoisi siisteistä ja valoisista kuvista. Minun blogini perusteella voi saada sen kuvan, että mansehipsteri siinä pörrää rafloissa ja kokkaa parsaa maitohorsmasta.

Se on palanen totuutta, mutta vain palanen. Aivan yhtä todellista ovat aamuäreänä hutaisten kasatut voileivät, kaljatuopista kulautetut smoothiet ja sössöisen näköiset, jääkaapin jämistä kootut lounaat. Kuvasin viikon ajan lähes kaikki syömiseni. Käytin kännykkää enkä käsitellyt kuvia millään tavalla. Kuvia on todella paljon, joten pienensin niiden kokoa hiukan, ettei teidän tarvitse skrollata sivua hillittömästi. Osa kuvista on luokattoman huonoja, koska nälkä oli niin järkyttävä, etten jaksanut säätää asettelun kanssa. Sellaista on arki.

Tältä se näytti eräällä toukokuisella viikolla minun elämässäni.

Aloitin kuvaamisen eräänä tiistaina, jolloin tosin unohdin kuvata aamiaiseni. Lounaaksi vedin tuon äärettömän hohdokkaan Subwayn broileripatongin Turtolan City-marketissa. Välipalaksi smoothie, johon sujahti mansikoita, banaania, manteleita ja kauramaitoa. Olen alkanut käyttää smoothieissa kasvispohjaisia nesteitä, koska en voi sietää maidon makua, joka suuhun jää (poikkeuksena maitokahvi). Mielestäni maku puskee pirtelössäkin esiin marjojen alta, mutta kauramaito on ihanan neutraali vaihtoehto. Se on myös ekologisempaa kuin soijamaito.

Illalla olin bloggaajien kanssa Tillikassa. Rajattu, kirkastettu ja siloiteltu kuvaus käynnistä löytyy täältä. Tuossa kuvassa on sipulin ja Dijon-kastikkeen kera tarjoiltua tartaria.


Mitä ruokabloggaaja oikeasti syö

Mitä ruokabloggaaja oikeasti syö
Seuraavana päivän muistin aloittaa fotoilun jo aamulla. Yleisin aamupalani on pari palaa tummaa leipää juuston ja vihannesten kera. Lisäksi tarvitsen kaksi kupillista kahvia. En jaksa syödä valtavia fitness-aamiaisia, tyyliin sekä puuroa että rahkaa että hedelmiä. En kuitenkaan voisi kuvitellakaan lähteväni liikenteeseen täysin tyhjin vatsoin. Olen pari kertaa saanut järkyttävän heikotus- ja hikoilukohtauksen, kun aamiainen on jostain syystä jäänyt väliin.

Lounaaksi hain noutosalaatin Tammelantorin K-market Kattimatista. Olisikohan tuossa ainakin tummia linssejä ja kananmunaa. Mielestäni K-kaupan noutosalaateissa on ihan hyvä hinta-laatusuhde. Lisäksi Kattimatin noutotiskillä on hyvä valikoima kasvisperäisiä proteiinilähteitä, kuten linssejä ja papuja. Murahdus kuitenkin siitä, että melkein kaikkien salaattibaarien broileri tuodaan Thaimaasta.

Välipalaksi tein taas smoothiet itselleni ja perheen pienemmälle leidille. Sen jälkeen suuntasin lenkille. Yritän treenailla yhtä syksyn juoksutapahtumaa varten, ja olen petrannut myös välipalojen kanssa. Minulla on paha taipumus venyttää ruokailuvälejä liian pitkiksi, ja sitten ihmettelen, miksi olen kello 17 kuin nukkuneen rukous.

Lenkin jälkeen olin törkeän nälkäinen, joten vetäisin pahimpaan himooni ruisleipää. Illalliseksi söin makaronilaatikkoa, jota teimme valtavan satsin. Kaapissa oli nahistuneita kasviksia, jotka tuli hyödynnettyä kätevästi uuniruoassa.



Seuraavana päivänä oli helatorstai. Unohdin kuvata aamupalan, mutta eiköhän se ollut sitä iänikuista ruisleipää ja kahvia. Keskipäivällä kävimme kaveriperheen kanssa lounaalla Tammelantorilla. Oli käsittämätöntä, että löysimme aurinkoisena kevätpäivänä tasan yhden auki olleen ruokapaikan. Vedimme pari annosta kiinalaista ja sen jälkeen kauden ensimmäiset jäätelöt.

Lounaan jälkeen kävin salilla. Jumppa oli aika rankka, ja kroppa huusi energiaa HETI. Syön todella harvoin proteiinipatukoita ja vastaavia, mutta nyt uhrasin pari euroa cashew-kookospatukkaan. Ihan ok, noin energiapatukoiden sarjassa. Mutta syön silti mieluummin kunnon ruokaa. Illalliseksi söimme taas mäjäytykset makaronilaatikkoa ja salaattia. Roseeviini maistuu kuulkaa mainiosti ketsupilla höystetyn kotiruoan kanssa. 😀

Mitä ruokabloggaaja oikeasti syö

Perjantaina söin äärettömän jännittävän aamiaisen, tattadadaa: ruisleipää juustolla ja paprikalla! Ikkunalaudalla oli ruukkuun kuivahtanutta basilikaa, jota rapistelin leipien päälle. Jääkaappiin oli jäänyt pieni tilkka edellisen päivän välipalapirtelöä, jonka hörpin myös.

Muistaakseni mies piti tuolloin etätyöpäivän. Kävimme taas koko perheen voimin torilounaalla. Harmikseni huomasin, että kasvis- ja proteiinipainotteista ruoka-annosta oli vaikea löytää. Tarjolla oli burgereita, nuudeleita ja mustaamakkaraa, mutta kukaan ei myynyt ruokaisia salaattiannoksia tai vastaavaa. Tiesin, että söisimme illalla pizzaa, kuten joka perjantai. Totesin, että jos vedän leipäaamiaisen jälkeen lounaaksi täytetyn leivän ja illalla pizzaa ja kaljaa, paisun kuin ilmapallo.

Siispä hain taas noutosalaatin Mestarista. Tuon jyväkerroksen alla oli kananmunaa, tonnikalaa ja kasviksia. Mies osti täytetyn leivän ja friteerattuja punajuuria ihanasta Katukeittiö Leidistä. Punajuuret olivat niin härskin hyviä, että oli pakko hieman maistaa. Leidi päivystää usein Tammelantorilla, suosittelen lämpimästi! Iltapizzan kuvailu jäi, mutta täytteenä taisi olla chiliä ja äyriäisiä.



Lauantaina unohdin kuvata aamupalan. Koska oli viikonloppu, olemme todennäköisesti mutustelleet croisanteja, hedelmiä, suolakurkkua ja juustoa. Söin lounaaksi jälleen kerran makaronilaatikkoa. Lähdimme tytön kanssa iltapäivällä lastenjuhliin, ja tiesin, että ellen söisi jotakin kotona, vetäisin aivan liikaa kakkua ja sipsejä. Nyt herkuttelu pysyi aisoissa. Näitä ihania värjätyllä valkosuklaalla kuorrutettuja mansikoita en kuitenkaan voinut vastustaa.

Oli niin upea sää, että ajelimme illaksi mökille saunomaan. Mökkimme on hyvin pieni, eikä siellä ole uunia. Emme myöskään ole hankkineet vielä grilliä, sillä säilytystilaa on rajallisesti. Yleensä haudutamme kasviksia ja makkaraa foliohauteessa kiukaalla. Nyt hyödynsimme nuupahtaneen kaalin ja teimme siitä makean muhennoksen makkaroiden kaveriksi.


Mitä ruokabloggaaja oikeasti syö

Mökkipäivän aamuna söimme karjalanpiirakoita. Ne ovat samanlainen mökkitraditio kuin makkarakin, kuuluvat tiettyyn paikkaan ja tunnelmaan. Kahvi nautiskellaan runsaan, takan kyljessä lämmitetyn maitolorauksen kera.

Mökiltä lähdimme anoppilaan, missä meitä odotti kotiruokalounas. Kermaperunoita, jauhelihapihvejä ja salaattia, jälkiruoaksi kakkua. Kotona kävin vielä lenkillä. Sen jälkeen möllötin mahani vieressä sohvalla, katselin jotain brittidekkaria ja vedin salaatin, jossa oli fetaa, kananmunaa, oliiveja ja kasviksia.



Kananmunaa riitti myös seuraavan aamun voileipien päälle. Leipä oli järkyttävän kovaa, joten lämmitin sen mikrossa pehmeäksi. Lounaaksi jälleen kerran makaronilaatikkoa, raejuustoa ja salaattia, krooh pyyh. Vähensin toukokuussa tietoisesti ulkona syötyjen lounaiden määrää, sillä halusin säästää rahaa parin ison investoinnin jälkeen. Nyt olen taas käynyt enemmän ulkona syömässä. Pää yksinkertaisesti hajoaa muuten, koska teen töitä kotona.

Välipalaksi näkyy menneen taas smoothie. Yksi syy tähän on se, että halusin tyhjentää pakastimen lopuista marjoista. Toinen on se, että minulla on tapana fiksoitua tiettyihin ruokiin. Välillä juon joka päivä smoothien, kunnes kyllästyn ja jään koukkuun pähkinä-hedelmä-raejuusto-hunaja-komboon. Ruokakaudet ja jämähtäminen eivät häiritse minua, se on oma tyylini.

Illalliseksi teimme taas tuommoiset jämäsörsselit. Tortilla-paketin päiväys oli umpeutumassa, samoin jugurtin. Ja mitäs siellä näkyy olleen, ööö, papuja, kasviksia ja joku punertava maustekastike. Ei mitään muistikuvia.



Viimeisenä haastepäivänä kävin aamiaistreffeillä Pella´s Cafessa. Söin leipää, mangorahkaa, siemeniä, hedelmiä, kahvia ja mehua. Aamupala oli niin tuhti, että lounaaksi riitti yksi edellisillalta jäänyt tortilla ja kourallinen kasviksia. Ruokajuomana nautin jotain makuvissyä, joka oli jäänyt jääkaappiin lapsen synttäreiltä.

Jätin välipalan väliin, sillä illalla söin ja join monen edestä. Kävimme bloggaajaporukalla kiertämässä Tampereen Riesling- ja Spätburgunder-viikkojen paikkoja. Blogiin, Instagramiin ja Twitteriin käsitellyt kuvat ja kaikki annokset löytyvät täältä.

Siinä siis meikäläisen viikon ruoat ja suodattamaton todellisuus. Olen tyytyväinen haasteen antiin, sillä se kuvaa rehellisesti arkeani ja ruokiani. Syön lähes aina leipää aamupalaksi, sillä en voi syödä mitään kylmää heti herättyäni, esimerkiksi rahkaa. Kuuma puuro kuuma kahvin kanssa taas, yh. Lisäksi haluan pureskella jotakin. Leipä on sopivan neutraali, suutuntumaltaan kiinteä ja hiukan suolainen aamupala.

Lounaaksi syön yleensä ruokaisia salaatteja tai kotiruoan jämiä salaatin kera. Välipalaksi juon usein smoothien, koska saan samalla motivoitua lapsen hörppäämään hyvän annoksen marjoja, leseitä ja pähkinöitä. Ravintolaillallisia osui tähän viikkoon kaksi. Kesäpäivinä syömme perheen kanssa usein torilla tai piknik-tyyliin puistossa. Ja mökillä vedetään sitä iänikuista, turvallista ja sympaattista kiuasmakkaraa ja hörpitään kahvia emalimukeista.

Kuvaaminen on myös hyvä keino hahmottaa omaa energiansaantiaan ja ruokakulujaan. Oma annoskokoni näyttäisi olevan ihan ok, samoin ruoan määrä suhteessa kulutukseeni. Mihinkään annosten punnitsemiseen vaa´alla en lähde, mutta kuvat auttavat hahmottamaan, onko ruokavaliossa esimerkiksi tarpeeksi kasviksia ja proteiinia. Olen tyytyväinen myös siihen, että ulkona syöminen ja kotiruoka ovat arjessani tasapainossa. Kukkaro kiittää, eikä ruoka pilaannu kotona jääkaappiin.

Olisi kiva, jos muutkin ruokabloggaajat kuvaisivat ruokiaan tällä tavalla viikon ajan. Ilman niitä kuvauslautoja ja annoksen viereen ripoteltuja viherpippureita. Näpsisivät kuvia juuri siitä elävästä tilanteesta, jossa sillä hetkellä ovat, ilman asettelua ja valotuskulman säätämistä. Tavallista, sottaista ja sameaa elämää on joskus kiva päästä kurkistamaan. Sille on ihan yhtä tärkeä paikkansa kuin Deko-lehteä muistuttaville olohuoneille ja ristikkäin asetelluille maitohorsmille.

 

2 kommenttia

  1. Campasimpukka

    Viikko on ihan liian pitkä aika 😀 Yhden päivän ehkä jaksaisin keskittyä. Mutta samanlaisia kuvia sitä varmaan olisi tarjolla minullakin. En tosin ole noin ahkera smoothieitten tekijä kuin sinä. 🙂

    • Savusuolaa

      Mäkin ajattelin ensin, että en jaksaisi kuvata viikkoa, mutta yllätyksekseni jäin tähän melkein koukkuun! Oli tosi kiinnostavaa nähdä, millainen kokonaisuus omista syömisistä alkoi hahmottua. Ajattelin tehdä tämän tempauksen toisenkin kerran vaikkapa syksyllä. On hauska nähdä, miten esimerkiksi vuodenaika vaikuttaa ruokavalioon. Syksyllä tulee syötyä varmasti enemmän mausteisia ruokia, pastaa ja lihaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*