Pikkubistro Kattilan luomuaamiaisella

Tuntuu erityisen mukavalta aloittaa päivä näin.

Teimme Hetan ja Emmin kanssa taas kolmen naisen kulinaari-iskun saatuamme kutsun aamiaiselle pikkubistro Kattilaan. Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Kattilan ideologiaa ja ruokia. Ilmaiseksi siis söin ja join, mielipiteet ja tuntemukset ovat omiani. Kirjoitan varsinaisen arvostelun, kun olen testannut ravintolan illallisen tavallisena asiakkaana, joten tämä olkoon informaatiopläjäys.

Kattila aloitti kesällä pienessä tilassa Hallituskadulla, vain parin korttelin päässä Huberista ja Keittiöelämästä. Ravintola laajentui, kun luomukauppa Tila lopetti viereisessä liiketilassa. Lisäneliöt tulivat tarpeeseen, sillä Kattilasta on tullut nopeasti yksi keskustan suosituimmista lounaspaikoista, ja illallinenkin vetää hyvin. Hallituskadusta ja Aleksis Kiven kadusta näyttääkin muodostuneen mukavasti kuhiseva ravintolakeskittymä.

Aamu aloitettiin Mimosoilla. Sekä drinkissä käytetty appelsiinimehu että kuohuviini olivat luomua. Anu Meuronen, yksi ravintolan neljästä osakkaasta, kertoi napakasti Kattilan toiminta-ajatuksesta. Ideana on tarjoilla alusta loppuun asti itse tehtyä luomuruokaa. Lounasaikaan kiireiset asiakkaat saavat reilulla kymmenellä eurolla laadukkaan annoksen pöytään tarjoiltuna. Keittiömestari Silvia Castanon juuret ovat Italiassa, Espanjassa ja Argentiinassa, ja oppinsa Castano on hakenut Pariisista. Keittiön tyyli on sekoitus eri ruokakulttuureja, joihin suomalaiset raaka-aineet antavat oman sävynsä.

Sitten päästiinkin syömään. Tarjolla oli ruis- ja spelttileipää, lohitartar, ahventa, wasabimajoneesia, luomumunia, härkää, piparjuurikastiketta, tähtianiksella maustettua hedelmäsalaattia sekä aroniamarjasta ja jugurtista tehty jälkiruoka.






Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut. Ravintoloiden aamiaiset ja brunssit ovat usein aika raskaita. Ja jos tarjolla on makkaroita ja pekonia, toki niitä tulee syötyä. Mukavaa, että kala oli kerrankin pääosassa. Pidin erityisesti lohesta ja wasabimajoneesista. Emmi ja Heta uumoilivat, oliko majoneesissa hitunen liikaa suolaa. Minun mielestäni ei, mutta tiedän, että olen käyttänyt viime aikoina vähän liikaakin suolaa. Sen sijaan ahven oli omaan makuuni vähän suolainen. Molemmat kalat olivat tuoreita ja raikkaita. Kalojen kanssa tarjotut munat oli maltettu jättää tarpeeksi pehmeiksi.



Lihan kanssa tarjoiltu piparjuurikastike yllätti positiivisesti. Olen syönyt tätä monta kertaa niin voimakkaana ja rasvaisena versiona, että vaikutus on ollut ikävän tyrmäävä. Nyt piparjuurta oli raastettu joukkoon juuri sopiva määrä. Kastike korosti lihaa, ei peittänyt sen makua. Koostumukseltaan kastike oli hämmentävän raikas. Kokki kertoi, että kastikkeessa oli majoneesipohja, johon oli lisätty kermaa ja vielä juustoa antamaan kastikkeelle rakennetta. Ehkä sopivasti annosteltu piparjuuri loi jugurttimaisen, raikkaan efektin. En olisi uskonut, että tässä kastikkeessa oli majoneesipohja, ellen olisi tarkistanut asiaa.


En aluksi innostunut hedelmäsalaatista, koska olen aina ajatellut, että no jaa, siinä nyt on hedelmiä sekaisin. Salaatissa oli kuitenkin mukavaa potkua, sillä se oli maustettu tähtianiksella. Hyvä suunraikastaja ennen jälkiruokaa. Tässä on kiva idea joulupöytään perinteisen luumukiisselin ja sekametelisopan tilalle: vaikkapa aniksella, maustepippurilla, inkiväärillä tai kanelilla maustettu hedelmäsalaatti. Sopisi myös pohjoisafrikkalaisiin nyyttäreihin.

Jälkiruoassa oli aroniamarjaa jauheena. Aroniamarja on minulle melko uusi tuttavuus. Marjajauheesta tuli hieman mieleen kuivattu mustikka. Olisin kaivannut jugurttiin aavistuksen lisää makeutta. Pidin kuitenkin paksusta koostumuksesta, ja päätös sopi aamiaiseen. Olo oli hyvin syönyt, mutta ei ikävällä tavalla ähky.



Heta kiinnitti huomiota Kattilan huolella valittuun viinilistaan. Valikoiman takaa löytyy Mika Pelttari, joka on yksi Tampereen tunnetuimmista ja arvostetuimmista sommeliereista. Saludista tutuksi tullut Mika vastaa nyt Kattilan viineistä, ja listasta huomaa, että se on suunniteltu ammattitaidolla. Valikoimassa on esimerkiksi rhonelainen alkuviini Les Vignerons D´Estézargues Domaine d´Andézon (älkää koskaan pyytäkö minua lausumaan tätä).

Alkuviiniin ei lisätä ulkoisia hiivoja tai sulfiitteja, eikä sitä suodateta tai kirkasteta. Rypäleet luomuviljellään ja poimitaan käsin. Kyseessä on siis luomuakin luomumpi old school -menetelmä. Olen nähnyt oransseja ja sameita alkuviinejä, mutta tämä oli todellinen yllätys. Mika kaatoi meille maistelutilkat, joiden väri oli hämmentävän kirkas ja nuori. Heta sanoi aistivansa tuoksussa lakritsaa ja vadelmaa, ja omakin klyyvarini oli asiasta samaa mieltä. Mikan mukaan monien alkuviinien maussa on jotain samaa kuin suodattamattomissa ranskalaisissa maalaissiidereissä. Tässäkin viinissä oli jotain siiderimäistä ja maamaista.

Kannattaa kokeilla vaikka yhden sentin maisteluannos, joka maksaa vain 65 senttiä. Suosittelen maistelemaan viinejä ihan siksikin, että Mikan ammattitaito ja palvelu ovat aivan omaa luokkaansa. Hän jäi mieleeni jo vuosia sitten ”sinä Saludin tosi mukavana ja hyvänä tarjoilijana”, jonka tyyli erottui kuluneiden no maistuiko ruoka -fraasien joukosta. Jotkut ihmiset vain ovat synnynnäisiä asiakaspalvelijoita, ja se huokuu heistä.



Kattilan sisustus ja tunnelma ovat kaukana vaaleasta ja viileästä. Pienen tilan seinät ovat rohkean punaiset. On kristallikruunuja, koukeroisesti koristeltuja tuoleja, puheenporinaa ja takaseinällä suuri kuva argentiinalaisista tangontanssijoista. Fiilis on hieman samanlainen kuin hallin 4 Vuodenaikaa -ravintolassa. Eloisa ja lounasaikaan hiukan hektinenkin, niin kuin oikeassa bistrossa, johon tullaan lyhyelle visiitille, mutta ruoalta vaaditaan paljon, eikä astioita kanniskella itse kärryihin. Takuulla erilainen kokemus aneemisena marraskuun arkipäivänä.





Lopuksi muistuttelen, että Kattilasta saa myös tapaksia. Ravintolalla on kolme kattausta. Lounas tarjoillaan maanantaista perjantaihin kello 11-14. Tapas-aika on maanantaista lauantaihin kello 14-17. Illallista tarjoillaan maanantaista perjantaihin kello 17-23 ja lauantaisin kello 14-23.

 

2 Kommenttia

  1. Kattilan illallinen tuli testattua syyskuussa. Liekö johtunut ravintolan alkukankeudesta, tuolloin palvelu oli jotenkin töksähtelevää. Ei missään nimessä epäkohteliasta, mutta tarjoilijat tuntuivat olevan aika hukassa. Ruoka oli hyvää, silti 4 vuodenajan lounas menee kirkkaasti ohi. Ilmanvaihtoon toivoisi myös jotain parannusta, vaatteet kärysivät paistorasvalle hyvin voimakkaasti illan jälkeen.

    • Minä olen tämän aamiaisen lisäksi käynyt vasta kerran Lounaalla Kattilassa. Annosten hinta-laatusuhde oli mielestäni tosi hyvä. Oma liha-annokseni oli itse asiassa niin suuri, etten jaksanut sitä kokonaan. Ylikypsä possu oli ihanan pehmeää. Annoksessa oli aika runsaasti perunaa, ja Mojo rojo -tyylistä kastiketta olisi voinut olla hiukan enemmän. Seuralaisen seiti oli paistettu hyvin. Ylipäätään yllätti iloisesti, että tarjolla oli seitiä. Sitä kun saa yleensä vain kalapuikkoina. Kalan kasvikset oli jätetty mukavasti al denteksi. Limekastike olisi voinut olla hiukan voimakkaampaa.

      Minäkään en ollut ihan niin ihastunut kuin 4 Vuodenajan lounaaseen, mutta olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt. Sillä kympillä kun saa ikävän usein lämpöastiassa hautuneen possunleikkeen ja vetisiä kruunuvihanneksia. Olen lukenut aika paljon kokemuksia Kattilasta, ja muistelen, että esim. Keittiöelämää-kauppias kiitteli Facebookissa, että Kattila on onnistunut viilaamaan annoskokojaan hyvään suuntaan.

      Ravintola varmaan hakee vielä luonnettaan. Olen iloinen siitä, että kaupungin burgeri-skene alkaa hiljalleen murtua, ja tänne tulee entistä enemmän erilaisia lounasvaihtoehtoja. Ja bistrotyylihän on nyt muodissa. Hans Välimäen paikka avautuu pian, ja myös Henriks on ottanut valikoimaansa brunssin ja bistrolistan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.