Täydellistä piilopaikkaa etsimässä: Nostalginen Kahvisalonki

Tänä keväänä olen tajunnut, että minun pitää lähteä joskus kodin ulkopuolelle kirjoittamaan ja tekemään töitä. Työhuonetta en raaski vuokrata, ja toistaiseksi se on tarpeeton, koska olen lapsen kanssa kotona. Mutta silloin, kun omia hetkiä järjestyy, pakkaan nykyään läppärin laukkuun ja lähden muualle kirjoittamaan. En tajua, miksi olen keksinyt tämän vasta nyt. Kaipa moni free-työläinen jää kotiin kirjoittamaan, koska se on helppoa ja ilmaista. No joo, täällä vain tuppaa olemaan aina kaikenlaista häiriötekijää. On pakko tiskata, pyyhkiä pölyt ja roikkua netissä.

Suosin nykyään kahviloita, joissa ei ole nettiyhteyttä. Ja vaikka olisikin, en jaksa viritellä sitä. Saan parissa tunnissa aivan älyttömästi aikaan, kun edessäni on tasan läppäri, kahvikuppi ja pulla. Ja ainakin minua ympäristön vaihtaminen virkistää. Pelkkä katuvilinän katselu ja puheensorina aktivoivat jotakin nystyrää aivoissani, ja olen tehokkaampi ja luovempi. Parhaita kirjoituspaikkoja minulle tuntuvat olevan hiukan mummolamaiset kahvilat, joissa on eriparisia huonekaluja, hämyisiä nurkkia ja itse leivottua pullaa.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Tuomiokirkonkadulla sijaitseva Kahvisalonki, joka täyttää kriteerini lähes täydellisesti. Kahvila on todella iso ja avara, mutta se sijaitsee onneksi hiukan rauhallisemmalla sivukadulla. Asiakkaita käy tasaiseen tahtiin, mutta häly ja melu eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin pääkadun kahviloissa.

Kahvisalongistakin löytyy intiimimpiä nurkkia, vaikka tila on avoin. Kaikki istuinryhmät ovat hiukan erilaisia. On pitkä pöytä suurille seurueille, pieniä pyöreitä pöytiä ja upottavia plyysituoleja.

Pullat, paakkelsit ja piirakat ovat itse leivottuja. Tällaisissa paikoissa minuun iskee himo juoda ihan tavallista kahvia pienestä kupista ja ottaa kastettavaksi jokin tosi klassinen leivonnainen. Tyyliin tuulihattu, voisilmäpulla tai punssileivos.Viimeksi maistamani pieni leivos näytti vaatimattomalta. Mutta se tuoreus, lehtevyys, kermaisuus, rasvaisuus, grrrrr. Juuri sopiva verensokerinnostattaja kahvin kylkeen. Muistikuvani mukaan täältä saa myös keittolounasta. Ja santsikuppi kahvia tai teetä on tietenkin edullisempi kuin ensimmäinen kupillinen, se on minulle pieni, mutta tärkeä bonus.

Kahvisalongin kupit ovat sellaiset, jotka mummo kattoi pöytään tärkeille kahvivieraille. Tavallinen suodatinkahvi maidolla maistuu heti jotenkin paremmalta. Minulla on jossain vintin uumenissa mummolta saatu astiasto. Juuri tällaisia siroja kullattuja kuppeja ja lautasia. Aina joskus mietin, pitäisikö se ottaa käyttöön. Teemat ovat joo käteviä ja klassisia, mutta ei niihin liity samanlaista tunnelatausta. Kahvia tulee vain juotua, se ei ole tärkeä seremonia. Ja mitä pikaisempaa ja nopeampaa kittaamista kahvittelu on, sitä enemmän täysin turhaa kahvia juon.

kahvisalonki2

Kaikkein ihaninta Kahvisalongissa ovat yksityiskohdat. Tuntuu kuin löytäisin joka kerta jonkun uuden nurkan, asetelman tai esineen. Seinillä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Viimeksi käydessäni täällä oli juuri julkistettu entisen apulaispormestari Sirkka-Liisa Virtasen akvarellinäyttely. Saatoin osua paikalle jopa avaisiin. Virtanen nimittäin kahvitteli viereisessä pöydässä suuren seurueen kanssa ja esitteli teoksiaan. Eli vink vink, kaikki näyttely- ja myyntitilaa etsivät.

kahvisalonki5


kahvisalonki9

Suosittelen, jos:

– Etsit ympäristöä, joka on sekä rauhallinen että virikkeellinen. Tunnelma on hienostunut, mutta ei pökkelö, ja ympärillä on kauniita yksityiskohtia bongailtavaksi.

– Kaipaat hyvää (naisten)lehtivalikoimaa. Täällä oli Me Naisia ja Annoja vinot pinot, ja lisäksi ainakin Aamulehti ja iltapäivälehdet. Lehdet olivat tuoreita ja hyväkuntoisia, ja ne oli järjestetty siististi.

– Olet liikkeellä vaunujen tai rattaiden kanssa. Sisäänpääsyn kanssa voi joutua hiukan kikkailemaan, mutta kahvila on todella tilava. Isompi ja eläväisempikin seurue löytää täältä oman sopen, jossa ei tarvitse pelätä tungosta ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

– Haluat lämmintä ja henkilökohtaista palvelua.

– Etsit viihtyisää terassia. Kahvisalongin edessä on kesällä isohko terassi. Aurinko ei porota tähän pahasti, eikä vapaan paikan saaminen ole yhtä toivoton tehtävä kuin vaikka Telakalla.

– Haluat keskittää kahvilakäynnin ja shoppailun samaan kortteliin. Tuomiokirkonkadun tässä päässä on jos jonkinmoista kahvilaa, ravintolaa ja putiikkia. Stocka, Koskikeskus, rautatieasema ja bussipysäkit ovat lähellä.

 

 

4 kommenttia

  1. Heaven Queen

    Tampereella on mukavasti sellaisia kahviloita joissa mielellään istuskelee useamman tunnin hyvässä seurassa tai joissain jopa yksikseenkin. Kaffila, Kulmakonditoria, Pyymäen Oma, Valo, Ståhlberg, Aitoleipä joitakin mainitakseni. Lisäksi olen tykästynyt Klubiin, päivisin siellä on kahvit 1e ja erikoiskahvit 1.5e ja taatusti on rauhallista.
    Verkatehtaankadun ja Tuomiokirkonkadun kulmaan muuten avautuu kesällä Mokkamestareiden myymälä, tuli ohikulkiessa bongattua mainokset ikkunasta.

    • Savusuolaa

      Ihana uutinen tuo Mokkamestarit! Kävimme siellä vanhassa kaupassa aina ostoksilla, ja tulipa asuttua hetki yrittäjien naapureinakin. Kahvila Valossa muuten vaihtuu omistaja, en ole ihan varma, muuttuuko sen nimikin. Mutta se pienpaahtimo Loisto (vai olikos se Loiste?) jatkaa vissiin silti toimintaansa.

  2. Heaven Queen

    Valosta tulee MimiBo cafe. http://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/mimibo+cafe+oy/26189817

    Tällainenkin muuten avautunut Tullintorille: http://www.citymakkarabaari.fi/index.html

    • Savusuolaa

      MimiBo, niinhän se olikin. Yritin googletella Mimi BouBou tms., koska muistelin, että jotain tuon kuuloista se oli. Vähän haikeaa. Valo oli the kahvila, kun olin teini-ikäinen taidelukiolainen. Istuimme kaiket iltapäivät Valossa röökaamassa emmekä tilanneet kuin tyyliin yhden veden. Jostain kumman syystä ikärajaksi tuli aika nopeasti 18…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*